Estävätkö nämä koirat kymmenien miljoonien metsätuhot? Kouvolalaiset jäljittäjäkoirat ovat saaneet erityiskoulutuksen
Kouvolalaiset koirat Mintti ja Q on opetettu etsimään puita lahottavia sieniä. Erityiskoulutuksen saaneiden jäljittäjäkoirien avulla yritetään torjua kymmenien miljoonien metsätuhot.
Erikoiskoulutuksen saanut etsijäkoira Mintti on vainunnut hangen läpi puita tuhoavan männynjuurikäävän.
Pienen koiran tassut uppoavat miltei kainaloita myöten hankeen mutta nousevat myös kevyesti ylös. 8-vuotias unkarinpaimenkoiriin kuuluva mudi Mintti liikkuu nietoksissa loikkimalla.
Mintti vipeltää männyn tyven ympärillä, nuuskii kinosta ja nostaa päätään. Koiran korvat vipattavat, kuonon päällä hohtaa valkoinen nokare lunta. Mintillä on haku päällä.
Kouvolan Anjalassa lämpötila on noussut pakkasten jälkeen plussan puolelle, ja metsässä on suojakeli. Lunta humahtelee alas kuusten oksilta ja runkojen kaarnalla, ja neulasten kärjissä kimaltelee pisaroita. Tuoksuu havulta. Viherpeippo visertelee jo orastavaa kevättä.
Mintti työntää kuononsa kannon päälle kasautuneen lumikumpareen uumeniin ja jähmettyy hetkeksi paikoilleen kuin miettimään. Lumi alkaa ryöpytä, kun pienet tassut kuopivat kinosta kannon juurelta. Koira kaivaa ja puhisee. Hankeen aukeaa onkalo.
Mintti on tehnyt löydön.
Lahottavat männyn- ja kuusenjuurikäävät tuoksuvat löytyvät helpommin lumien sulettua
Mintti ja kouvolalaisen eläintenkouluttajan Anna Piitulaisen toinen koira, 3,5-vuotias labradorinnoutaja Q, ovat 1,5 vuoden koulutuksen saaneita metsien hajutyöläisiä. Koirien tehtävänä on etsiä puita lahottavia männyn- ja kuusenjuurikääpiä.
”Talvella etsiminen vie enemmän aikaa, koska koiran on vaikeampi havaita hajuja lumen alta. Kevään ja lumien sulamisen myötä käävät löytyvät vähemmällä vaivalla”, Piitulainen kertoo.
Hän osallistui koiriensa kanssa Lapin ammattikorkeakoulun ja Luonnonvarakeskuksen yhdessä järjestämään Nose4Wood-koulutushankkeeseen, joka alkoi toukokuussa 2021 ja päättyi viime syksynä. Lahottaja- ja ruostesieniä perehtyi jäljittämään neljätoista koiraa.
Mintille metsässä työskenteleminen oli ennestään tuttua, sillä Piitulainen oli jo opettanut koiransa etsimään sieniä.
”Mintti löytää kantarellit, mustat torvisienet ja suppilovahverot. Mintti on osallistunut myös koirien nenätyöskentelyyn keskittyvän lajin Noseworkin kilpailuihin.”
Mintti kiipeä lumikumpareen päälle, asettuu istumaan ja katselee päätään kallistellen emäntäänsä. Istuminen on merkki. Kannossa on juurikääpä.
Juurikäävistä jopa 50 miljoonan euron metsätuhot
Juurikäävät ovat metsissä yleisesti esiintyviä lahottajasieniä, jotka leviävät itiöiden välityksellä, mutta myös rihmastoina maanalaisia juuristoyhteyksiään pitkin. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Tuula Piri kertoo, että männynjuurikääpä lahottaa männyn juuristoa ja aiheuttaa tyven tervastumisen, mikä johtaa useimmiten puun kuolemiseen.
”Kuusenjuurikääpä taas etenee kuusen runkopuussa useiden metrien korkeuteen lahottaen arvokkaan tyvitukin. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan juurikäävistä syntyy Suomen metsiin peräti noin 50 miljoonan euron vuosittaiset vahingot.”
Ruostesienen aiheuttamaa tervasrosoa tavataan kautta maan, mutta se on yleisempi Pohjois-Suomessa. Tervasroso aiheuttaa laajoja koroja mäntyjen runkoihin ja oksiin, mikä alentaa metsästä saatavan tukkipuun määrää ja laatua. Usein sieni tappaa puun latvan koron yläpuolelta ja toisinaan koko puun, jos koro esiintyy puun tyvessä.
Nose4Wood-hankkeen asiantuntija Sanna Vinblad Lapin ammattikorkeakoulusta kertoo, että varsinkin juurikääpien vahingoittamia puita on vaikea havaita metsästä ennen kuin vahingot ovat jo mittavia.
”Lahottajasieniä etsimään opetettu koira havaitsee juurikäävät ihmistä aiemmin, jolloin metsään päästään tekemään hyvissä ajoin tarvittavia metsänhoitotoimenpiteitä taudin vahinkojen välttämiseksi tai ainakin niiden vähentämiseksi.”
Mintti ponkaisee jaloilleen ja alkaa Anna Piitulaisen käskystä taas nuuskia maastoa. Koira pujahtaa tuulen kaataman männynrungon alta ja katoaa hetkeksi pystyyn nousseen juurakon taakse.
Kun koira tulee esiin, se alkaa taas kuopia kinosta.
Onko Mintti löytänyt toisen juurikäävän?
Kuntoa ja motivaatiota
Lahottaja- ja ruostesienten etsintään soveltuvat asiantuntija Sanna Vinbladin mukaan miltei kaiken rotuiset koirat. Koiran tulee kuitenkin olla fyysisesti hyväkuntoinen, että se kykenee etsintään mahdollisesti vaativissakin maasto-olosuhteissa.
”Koiralta vaaditaan myös motivaatiota, keskittymiskykyä ja toimivuutta työskentelyssä ohjaajansa kanssa.”
Koulutusjaksojen aikana koiria opetettiin tunnistamaan lahottaja- ja ruostesienten eri muodot näytteiden avulla ja sitten erottelemaan ne terveestä puusta.
”Maastoharjoitukset vietiin läpi lähikoulutuksena Luonnonvarakeskuksen koemetsissä, missä terveet ja juurikäävän lahottamat puut oli etukäteen tunnistettu kairaamalla.”
Kouvolan metsikössä Mintti istuu taas kannon päällä. Harmaalta taivaalta on alkanut leijua hiljalleen märkää lunta. Suuret hiutaleet tarttuvat koiran turkkiin ja sulavat äkkiä pois. Koiran kiharat alkavat kimaltaa kosteina.
Metsikössä edestakaisin säntäillyt Mintti läähättää ja riiputtaa kieltään. Hennot leuat loksahtavat, kun koira saa aherruksestaan palkinnoksi makupalan suuhunsa.
Toinen juurikääpä on löydetty.
Jäljittäjäkoirat tekevät lahottajista nopeita havaintoja
Mintti kyykistyy kuusen alle pissaamaan. Siistinä koirana se siirtyy sitten puhtaalle hangelle ja heittäytyy selälleen ottamaan lumikylvyn.
”Vielä muutama päivä sitten koiraa ei olisi voinut tuoda metsään, koska kova hanki olisi raapinut sen jalkoja”, Anna Piitulainen kertoo.
Mintti on tältä päivältä työnsä tehnyt. Kun Piitulainen kääntyy polulta metsätielle, Mintti vipeltää vapaana hänen ympärillään ja käy kiehnäämässä Piitulaisen pohjetta vasten.
Koira ei päästä hetkeksikään emäntäänsä silmistään. Piitulainen sanoo, että Mintti on vahvasti leimautunut, ellei jopa läheisriippuvuussuhteessa emäntäänsä.
”Piirre tekee Mintistä luotettavan. Koira yrittää parhaansa mukaan miellyttää. eikä ole pelkoa, että se karkaisi.”
Mintti ja labradorinnoutaja Q on opetettu etsimään männyn- ja kuusenjuurikääpiä, koska ne ovat koirien kotiseudulla Kymenlaaksossa yleisimpiä puiden lahottajasieniä. Pohjoisemmassa asuvia Nose4Wood-hankkeeseen osallistuneita koiria on koulutettu hakemaan metsästä myös tervasrosoa.
Eläintenkouluttajana työskentelevä, eläintenhoidon erikoisammattitutkintoa suorittava Piitulainen toivoo, että lahottajasienten etsiminen koirien avulla voisi joskus olla myös osana hänen yrittäjän toimenkuvaansa.
”Koirat ovat opetettuina osoittautuneet nopeiksi ja tehokkaiksi etsimään metsiä tuhoavia sieniä. Miksi sitä taitoa ei otettaisi jatkossa hyötykäyttöön?”
Vuoronvaihto takakontista
Kuusen- ja männynjuurikääpä säilyy metsässä vuosikymmenestä toiseen ja leviää myös seuraavan sukupolven puihin. Juurikääpä saadaan poistettua ainoastaan avohakkuilla ja vaihtamalla puulajia.
Erikoistutkija Tuula Piri kertoo, että juurikäävän takia kaadettujen kuusten ja mäntyjen tilalle on istutettava kyseistä juurikääpälajia kestävä puulaji. Kuusi voidaan korvata männyllä tai koivulla ja mänty lehtipuilla.
Jatkuvapeitteisen metsän kasvatuksessa puulajin vaihto ei ole mahdollista, jolloin juurikäävän torjunta perustuu lähes yksinomaan ennakointiin.
”Koirat voivat olla suurena apuna lahottajasienten ja tervasroson varhaisessa havainnoinnissa. Koiria voidaan hyödyntää lisäksi esimerkiksi männyntaimikoiden tautipesäkkeiden rajaamisessa.”
Mintti loikkaa pakettiauton takakonttiin ansaitulle päivälevolle, ja samalla ovenavauksella ulos rynnistää labradorinnoutaja Q. Mintti seuraa nöyrästi Anna Piitulaista, mutta Q on kytkettävä pitkään hihnaan.
”Koira on eläväinen ja hyvin omatoiminen, joten sen on annettava työskennellä omassa rauhassaan”, Piitulainen sanoo.
Metsätiellä Q kiskoo hihnaa kireälle, säntäilee edestakaisin ja ruiskii pientareen penkalle merkkejään. Q viedään samaan sekametsikköön, josta Mintti on jo tehnyt kaksi kääpälöytöä. Q:n tehtävänä on varmistaa löydöt oikeiksi.
Ryntäilyä ryteikössä
Nose4Wood-hankkeen asiantuntija Sanna Vinbladin mukaan metsänomistajat eivät tiettävästi ole ainakaan vielä käyttäneet koirien palveluksia lahottaja- ja ruostesienten etsimiseen.
”Koirien erikoistaidon kaupallistaminen vaatii vielä lisää koordinointia ja etenkin yhteistyön syventämistä metsänomistajien kanssa.”
Käytännössä metsänomistaja tilaisi palstalleen etsintään koulutetun jäljittäjäkoiran ja ohjaajan, jotka kartoittaisivat mahdolliset juurikääpä- ja tervasrosohavainnot ja raportoisivat niistä työn toimeksiantajalle.
”Metsänomistaja tekisi sitten itse päätöksen siitä, millä toimenpiteillä metsätuhoja käydään poistamaan, rajoittamaan ja torjumaan.”
Labradorinnoutaja Q rupeaa rivakasti toimeen. Koira ryntäilee metsikössä, kunnes se pysähtyy seisomaan saman kannon päälle syntyneen lumikumpareen viereen, jonka päälle Mintti oli istunut.
”Q ilmaisee löydön jähmettymällä. Kääpä on nyt kahden koiran toimesta havaittu”, Piitulainen sanoo.
Q tutkii kannon juurta hetken ja lähtee käskystä nuuskimaan petäjien lomaan. Hetkessä koira jäljittää myös toisen, Mintin aiemmin löytämän, kannossa itävän juurikäävän.
Vilkas noutaja ei kuitenkaan malta pysyä pitkään paikoillaan vaan säntää taas juoksuun. Hihnan pää irtoaa Piitulaisen kädestä ja Q livahtaa kuusen taakse.
Koirasta näkyy vain hankea piiskaava häntä. Q on hyvällä tuulella, sillä työ on koiralle leikkiä.
Koirista apua tutkimustyöhön
Juurikäävän ennustetaan leviävän ilmaston lämpenemisen myötä yhä pohjoisemmas. Männyn juurikääpää esiintyi parikymmentä vuotta sitten miltei pelkästään Kaakkois-Suomessa, mutta nykyään sitä tavataan Pohjanmaan rannikkoseuduilla saakka.
Tervasroso taas yleistynyt merkittävästi 2000-luvulla varsinkin nuorissa männiköissä.
”Koirilla voisi olla oma tutkimuksellinen tehtävänsä juurikääpien ja tervasroson levinneisyyden kartoittamisessa koko maan mittakaavassa”, Vinblad sanoo.
Kouvolalaisesta sekametsästä ei löydy iltapäivän aikana kuin kaksi juurikääpähavaintoa. Kun labradorinnoutaja Q loikkaa pakettiauton perälle, jossa Mintti jo lepäilee, autosta pomppaakin ulos kolmas koira.
2-vuotiaan cockerspanieli Aatoksen pitkä korvat heiluvat ja häntä vipattaa, kun se säntää Piitulaisen jalkoihin kerjäämään silityksiä. Piitulainen hankki Aatoksen nimenomaan hajutyöskentelyä tekeväksi koiraksi. Aatos ei kuitenkaan vielä hae metsästä juurikääpiä tai tervasrosoa.
”Koiran koulutus on vielä kesken”, Piitulainen sanoo.
”Aatos on vielä vähän kakara. Se tarvitsee myös lisää elämänkokemusta ennen kuin se voi alkaa töihin.”
Lue myös: 50 hehtaaria metsää omistava Irma Welling: ”En tee tätä rahan takia”