Toimittaja meni selviytymiskouluttajan johdolla metsään ja ymmärsi jotain ihmismielestä: ”Selviytymisessä on kyse tarpeesta”
Selviytymiskouluttaja vei Seuran toimittajan vuorokaudeksi metsään, jossa nukuttiin taivasalla ja tavoiteltiin henkistä luontoyhteyttä.
Selviytymiskouluttaja Jarno Metso opastaa toimittajalle eläinten jälkien lukemista. Tässä mietitään, onko suolla kulkenut supikoira vai lemmikkikoira. © Sampo Korhonen
Mitä tekisit, jos joutuisit ilman varusteita metsään, etkä tietäisi, missä suunnassa lähin ihmisasutus sijaitsee?
Monella meistä tulisi hätä käteen varsin pian. Mieli alkaisi täyttyä mahdollisuuksien sijaan uhkakuvilla.
Mutta ei kaikilla.
”Jos joutuisin yhtäkkiä metsään, ensimmäiset pari vuorokautta menisi ihan retkeilystä nauttiessa, näin kesällä varmaan pidempäänkin”, vastaa Jarno Metso.
Hän on maanpuolustus- ja erätaitojen kouluttaja, joka on lapsesta saakka viihtynyt metsissä ensin harrastuksekseen, sittemmin myös ammatikseen.
”Vasta kun taidot loppuvat, selviytyminen alkaa”, Metso sanoo.
Jarno Metso on selviytymisen arvostetuimpia osaajia Suomessa. Hän työskentelee laaja-alaisena kouluttajana niin yksilöiden kuin suurempien ryhmien parissa.
Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä hän vetää muun muassa sissi-, tiedustelu- ja erikoisjoukkotoimintaan keskittyviä kursseja. Yrityksensä kautta hän antaa yksilöllistä kuntovalmennusta, mutta myös laajemmin elämänhallintaan liittyviä oppeja, jotka monin paikoin ammentavat samasta tyyneyden lähteestä kuin zen-buddhalaisuus.
Nyt, täällä metsässä, välillämme voisi vallita ristiriita, sillä siinä missä hänellä on vahva varusmies-, reserviläis- ja erämiestausta, olen itse siviilipalvelusmies, jonka eräilytaidot rajoittuvat festaritelttailuun.
”Ai, sinä et ole käynyt armeijaa. No, en minäkään taistelemisesta ole enää pitkään aikaan ollut kiinnostunut. Enemmän kiinnostaa sen välttäminen.”
Metson suhde pyssyihin on kaksijakoinen. Toisaalta hän on erilaisten aseiden tottunut käsittelijä, mutta toisaalta haluaisi tarttua niihin vain aivan viimeisenä keinona.
Eläimiäkään hän ei enää tähtäile kiväärin kiikaritähtäimellä, vaan ainoastaan kameralla.
”Ei eläinten metsästämisessä ruoaksi ole mitään pahaa, mutta itse mieluummin tarkkailen sitä elävää olentoa ja haen siihen yhteyttä.”
Työkaluna oma mieli
Olemme Hyvinkään Usminjärven retkeilyalueella, joka on paikallisten suosimaa virkistysaluetta, mutta valitsemassamme kolkassa muita ihmisiä näkyy retkemme aikana vain muutaman kerran.
Metson ajattelussa terveen aikuisen ihmisen ei ole syytä hätääntyä metsään eksyessään, etenkään kesällä.
”Parin vuorokauden retkellä pärjää hyvin aivan mitättömällä ravinnolla.”
Tietenkin ruoka on mukava asia, mutta ei sitä aivan välttämättä tarvitse moneen vuorokauteen.
”Selviytymisessä on kyse tarpeesta, ei siitä, mikä olisi mukavaa.”
Mutta nyt meillä on ruokaa yllin kyllin. Kahvia keitetään Metson retkipressolla. Nuotiolla lämpiävät niin makkarat kuin folioon käärityt voileivätkin. Rinkassani on lisäksi pähkinäpatukoita ja pari litraa juomavettä.
”Luonnossa ja etenkin nuotiolla kaikki maistuu paremmalta”, Metso sanoo, ja olen aivan samaa mieltä.
Vaikka meillä ei eväiden lisäksi ole matkassa juuri muuta kuin makuupussit ja -alustat, äkisti tuntuu, että meillä on kuitenkin kaikkea, mitä metsässä voi kaivata.
Enempi tavara alkaisi jo häiritä keskittymistä olennaiseen eli luontoon.
Juuri se – luontoon keskittyminen – on Metson metsäfilosofiassa olennaisinta.
Oma mieli on luonnossa selviytymisen ja ylipäätään ihmiselon prioriteetti.
”Mieli voi joko luoda meille hienot mahdollisuudet selviytymiseen ja menestymiseen tai tuhota ne.”
Heinäkuun loppupuolella Hyvinkään metsät pullistelivat mustikoita. Selviytymiskouluttajan mukaan niillä pärjäisi pakon edessä hyvin pari päivää. © Sampo Korhonen
Luonnon suojassa
Kun oma mieli on tyyni, on metsäselviytymisen seuraava askel suojan löytäminen tai rakentaminen. Kaikkein yksinkertaisimmillaan suojan voi löytää luonnosta.
”Tuuhean kuusen juurelta, kivien tai kallion kolosta tai vaikka kaatuneen puun alta. Luonnon suojaan kuivaa heinää, sammalta ja kuusenhavuja lisäämällä siitä saa riittävän lämpimän selviytyäkseen”, Metso sanoo.
Helpon ja yksinkertaisen suojan rakentaminen vahvistaa myös omaa mieltä.
”Tuollaisessa tehtävässä onnistuminen antaa tunteen siitä, että kykenee konkreettisesti parantamaan omaa tilannettaan.”
Kun suoja on saatu rakennettua, on aika ajatella seuraavia asioita, kuten tulentekoa.
Metso on opetellut valmistamaan ja käyttämään tuliporaa eli tulentekovälinettä, jota jo kivikauden ihmiset käyttivät. Tuliporan toiminta perustuu kahden puukappaleen yhteen hankaamiseen, jolloin kitkan vaikutuksesta syntyy suuri lämpötila, jolla tuohet voidaan saada syttymään.
Metsään lähtiessään Metso kantaa kuitenkin aina mukanaan vesitiivisti pakattuja tulitikkuja tai sytytintä. Niiden avulla mekin teemme tulen muuratulle nuotiopaikalle.
”Tulipora on sen verran suuritöinen, että jos metsässä ollaan vain muutama vuorokausi, en sen vuoksi ala laitetta valmistamaan.”
Tyyni mieli sekä kuivat polttopuut ja tulitikut tekevät kesäisestä eräilystä helppoa retkeilyä, sanoo Jarno Metso. © Sampo Korhonen
Mitenhän tässä käy?
Kun metsäfilosofiasta on keskusteltu lähes puolille öin saakka, on aika käydä nukkumaan. Asetan makuualustani taivasalle ison kiven juurelle, Metso löytää itselleen makuupaikan kuusenoksien alta.
Hyttysiä ei ole koko illan aikana juuri näkynyt, tai ainakaan niistä ei ole ollut haittaa, mutta käytyäni makuualustan päälle sammalmättäälle itikoita ilmestyy jostain kokonainen parvi. Ininä käy kovaksi ja mielessä käy, että mitäköhän tästä tulee. Joudunko sanomaan Metsolle, että tahdon kotiin kesken kaiken?
Ei sentään. Onneksi olen varautunut reissuun hyttystakilla, jossa on koko pään peittävä vetoketjulla suljettava ja läpinäkyvä huppu. Ilman sitä nukkumisesta ei tulisi mitään. Ryömin syvemmälle makuupussiin ja saan peitettyä sillä itseni kokonaan.
Puolisen tuntia menee kärvistellessä, mutta sitten nukahdan. Yön aikana uni on levollista, ja metsässä kuuluu vain oma kuorsaukseni.
Merkillistä on, että vaikka olemme keittäneet illan aikana peräti kolmet kahvit, joista viimeiset yhdeksältä illalla, se ei näissä olosuhteissa tunnu häiritsevän unta tai nukahtamista lainkaan.
Terveyttä metsästä
Seuraavana aamuna herään virkeänä ennen seitsemää.
Teen niin kuin Metso on neuvonut, eli ennen ylös nousemista pötköttelen vain paikallani, kuuntelen lintujen laulun ja kevyen tuulen keinuttamien havujen vienon liikkeen aikaansaamaa äänimaisemaa. Tunnustelen, mitä tuntemuksia kehossani on. Seuraan ikään kuin sivullisena, minkälaisia ajatuksia mieleeni nousee.
Sen jälkeen kuljen hieman leiripaikan lähiympäristössä ja istun sitten nuotiopaikan viereen ihan vain ajattelemaan, kuuntelemaan ja havainnoimaan.
Istuttuani tunnin paikoillani menen nukkumapaikalleni pakkaamaan makuupussia ja -alustaa. Metso nousee ylös omalta makuupaikaltaan ja toivottaa hyvät huomenet.
Metson keittäessä aamukahvia puhumme yhteisestä havainnoista kehon ja mielen virkeydestä.
Kyse ei ole vain hänen ja minun tunnelmoinnista, vaan tutkitusta tiedosta.
Erilaisista tutkimuksista on viime vuosina kerrottu useissa julkaisuissa.
Niiden mukaan metsässä oleskellessa muun muassa verenpaine laskee, lihasjännitys vähenee, stressistä palautuminen nopeutuu ja jopa itsetunto nousee.
Terveysvaikutuksia voi saada jo pelkästään oleskelemalla metsässä.
Kun luonnossa oleskelun lisäksi liikkuu, ovat hyödyt vielä selkeämpiä. Siksi esimerkiksi marjastaminen ja sienestäminen ovat erinomaisen hyödyllisiä ajanviettotapoja.
Jarno Metson käsissä nuotion sytykkeet valmistuivat sissipuukolla vuoltuina käden käänteessä. Metson mukaan sytykkeitä on parempi valmistaa runsaasti kuin kitsaasti. © Sampo Korhonen
Miehet saivat yhteisymmärryksen heti siitä, että leiritulella valmistettuna kaikki ruoka maistuu tavallista paremmalta. © Sampo Korhonen
Äänetön liike
Seuraavan aamupäivän aikana Metso opettaa minulle alkeita siitä, kuinka liikkua luonnossa mahdollisimman huomaamattomasti.
Taidot ovat tärkeitä muun muassa puolustusvoimien sisseille ja tiedustelijoille, mutta yhtä lailla myös esimerkiksi metsästäjille tai luontovalokuvaajille, tai kenelle tahansa, joka luonnossa haluaa ennemmin nähdä kuin tulla nähdyksi.
Kaiken perustana on paitsi tietoisuus ympäristöstä myös oman liikkeen hitaus ja tarkkaavaisuus. Miten ja mihin astua, jotta ääntä ei kuulusi, mutta samalla säilyttäen tietoisuus ympäristön tapahtumista. Se on metsässä haastavaa ja jokaisen askeleen jälkeen on lähes pysähdyttävä.
Metson kädet ovat kiinni hänen lantiossaan tai etureisissään, jotta kädet liikkuisivat mahdollisimman vähän.
Kuljemme vuoroin pitkospuita, jolloin huomaan vaelluskenkieni kovan pohjan kopisevan kiusallisen paljon, vuoroin metsäpolkuja, joilla jokainen pieni oksanpätkä on mahdollisen rasahduksen aiheuttaja.
Pysähdyttyämme Metso kertoo kohtaamisistaan muun muassa hirvien, oravien, lintujen ja mäyrän kanssa.
Villieläinten lähelle pääseminen on mahdollista, kun kulkijalla on sekä taitoa että oikea mielentila.
Ja sitten se onnistuu.
Mustarastas istuu maassa kallionsiimeksessä ympärilleen katselleen.
On mahdotonta sanoa, huomaako se meitä vai ei, mutta pääsemme poikkeuksellisen lähelle.
Hivuttaudumme hitaasti lähemmäksi.
Linnun pää kääntyilee kuin miettien, että mitähän nuo ovat.
Kun olemme metrin päässä, lintu katsoo parhaimmaksi lehahtaa korkeiden mäntyjen yläoksille.
Suomaastossa kokenut eränkävijä hahmottaa nopeasti kohdat, joihin voi loikata kastelematta sukkiaan. © Sampo Korhonen
Kuiskiva kutsu
Metsäretken päättyessä olen yhtä aikaa inspiroitunut luonnosta ja retkeilystä, mutta samaan aikaan myös helpottunut kotona odottavasta pehmeästä sängystä ja lämpimästä suihkusta.
Luontoon menemistä ei tarvitse jännittää, ja luontoyhteys on yhä meidän nykyajan ihmistenkin saavutettavissa.
Nyt kuulen sienimetsien ja lähilaavujen kuiskivan kutsun lähenevän kaiken aikaa.
Vuorokauden retki metsään Jarno Metson kanssa toi minulle yhden keskeisen oivalluksen.
Metsä on ystävä.
Jarno Metson viisi metsäselviytymisen peruskiveä
1 Oma mieli. Listan tärkein asia. Tyyni mieli luo parhaat onnistumisen edellytykset. Mieli rakentaa meille kuvan siitä, miten todellisuuden koemme.
2 Suoja. Riittävän suojan voi alkuun rakentaa esimerkiksi tuuhean kuusen alle lisäämällä itse kuusenhavuja, oksia ja sammalta. Suojaa voi ajan myötä vahvistaa.
3 Vesi. Metso ottaa mukaansa metsäretkille suodattimella varustetun vesileilin, jonka avulla luonnonvedestä poistuu 99 prosenttia epäpuhtauksista. Jos leiliä ei ole mukana, Metso ottaa vetensä muun muassa marjojen ja muiden luonnonantimien avulla sekä esimerkiksi aamukasteesta. Seisovaa luonnonvettä hän välttäisi.
4 Tuli. Metso kantaa aina mukanaan vesitiiviisti pakattua tulentekovälinettä. Kun on tulta, on mahdollisuus saada lämpöä, keittää vettä ja valmistaa ruokaa.
5 Ruoka. Mahan täyttäminen tulee listan viimeisenä, sillä vaikka ruoka on mukava asia, Metson mukaan terve aikuinen ihminen tulee tarvittaessa toimeen muutaman päivän hyvin niukallakin ravinnolla. Kesäinen ja syksyinenkin metsä on täynnä ravintoa, kun osaa katsoa.