Liki satavuotias Kuorttisen kanala tuottaa luomumunia pilke silmäkulmassa: ”Kanaloissamme jokainen kana voi kuopsuttaa pehkulla tai torkkua orsilla”
Kuorttisen kanatilan tarina alkoi jo liki sata vuotta sitten. Nykyään tila on Suomen vanhin toiminnassa oleva luomukanala. Uusi sukupolvi luotsaa tilaa tosissaan mutta pilke silmäkulmassa.
Kanat ovat tuoneet elannon Kuorttisen suvulle jo neljän sukupolven ajan.
Kun luukut aukeavat, rohkeimmat kanat kuikuilevat ulos ja kääntelevät kaulaansa heltta heilahdellen. Koska kana on varovaisuudestaan huolimatta utelias eläin, ei mene kauaa, kun ensimmäiset tepastelevat kanalasta ulkoaitaukseen. Pian perässä seuraa muitakin.
Osa jää parveilemaan lähelle luukkuja, nokkimaan maata tai virikkeeksi tuotuja paaleja. Osa katoaa nokkospuskien sekaan.
On kesäkuun ensimmäinen päivä vuonna 2023, ja Kuorttisen luomukanalan kanat pääsevät viimein ulos. Keväällä kanoja ei lasketa vielä ulkoilemaan, koska niitä suojellaan muuttolintujen mahdollisesti levittämiltä lintutaudeilta.
Ei kuulu äänekästä kotkotusta vaan maltillista kurinaa, kun kanat orientoituvat ulkoilmaan. Jos on erehtynyt kuvittelemaan, että kanat kirmailevat kesälaitumille innokkaina kuin varsat, on väärässä.
Luomukanalassa ensimmäinen kesäkuuta on varovaisen uteliasta tunnustelua.
Tila vilisee kanoja ja Kuorttisia
Lappeenrannan Partalan kylässä sijaitseva Kuorttisen luomukanala on Suomen vanhin toiminnassa oleva luomukanala. Suurikin se on: kolmessa kanalassa on kanoja noin 18 000.
Kanojen lisäksi tila vilisee Kuorttisia, sillä lähes koko klaani asuu jälkeläisineen tilalla tai ainakin sen välittömässä läheisyydessä.
Tilaa pyöritetään jo neljännessä polvessa. Viimeisin sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2021, kun Juha ja Satu-Anne Kuorttinen jäivät eläkkeelle ja yritys siirtyi virallisestikin heidän tyttärelleen Kaisa Rautakanteleelle ja pojilleen Aki ja Lassi Kuorttiselle.
Kaisan ei alun perin edes pitänyt tulla tilalle töihin. Hän työskenteli lastensuojelussa ja tuli ”vähän vain auttamaan”.
Porukkaan imaistiin mukaan myös Kaisan mies Janne Rautakannel, joka työskenteli aiemmin mainostoimistossa graafisena suunnittelijana.
”Minä tulin reittä pitkin. Olen kirjaimellisesti munavävy – munavävyksihän kutsuttiin ennen vanhaan miestä, joka muutti vaimon kotitilalle”, Janne naurahtaa.
Kuorttisen kanala siirtyi luomuun vuonna 1996
Tilalla asuvien Satu-Annen ja Juhan olohuoneessa käy hurja kälätys, kun perhe selvittää kanalan vaiheita. Vaikka Satu-Anne ja Juha ovat vetäytyneet takavasemmalle, Juha huomauttaa, että ei kanalasta eroon pääse.
”Elämänmuoto tämä on.”
Tilan historia alkaa jo vuodesta 1904, jolloin tilalla harjoitettiin uudistushenkistä maataloutta. Silloin siellä tepasteli myös kotitarvekanoja.
Vuonna 1925 kanatalouden kehittäminen alkoi tosissaan, kun tilan omistaja Kleofas Malmi perusti Malmin siitoskanalan ja hankki ensimmäiset siitosmunat. Kleofaksen äiti tosin ilmoitti, ettei kanoilla ole asiaa navettaan. Niinpä Kleofas rakennutti erillisen kanalarakennuksen.
Siitoskanala kasvoi ja kehittyi voimakkaasti seuraavien vuosikymmenten aikana. Sota-ajastakin selvittiin, vaikka talvisodassa perheen oli lähdettävä pommituksia evakkoon. Kleofas joutui työkyvyttömäksi vuonna 1958. Lapseton Kleofas sai jatkajaksi sisarenpoikansa Pauli Kuorttisen. Sukutarinan mukaan Kleofas ilmoitti, että tämä ei ole mikään huutokauppa.
”Joko tulette tai ette. Jos ette, tila myydään ja myö muutetaan kaupunkiin!”
Paulilla ja Kaija-vaimolla ei ollut kokemusta kanataloudesta, mutta heistä kehittyi arvostettuja ammattilaisia. Vuonna 1984 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä vetovastuun ottivat Juha ja Satu-Anne.
Juha kiinnostui luomusta opintomatkalla Saksassa. Kuluttajat olivat alkaneet vaatia luonnonmukaisia, ilman kemikaaleja ja kasvimyrkkyjä kasvatettuja tuotteita. Luomuviljelyyn tilan siirtyi 1996 ja pikkuhiljaa, kanala kerrallaan, siirryttiin luomukanaloihin.
Vuonna 2003 tila luopui siitoskanojen kasvatuksesta ja siirtyi vain ja ainoastaan kananmunatuotantoon.
Moni ostaa kananmunat suoraan tilalta
Uutta vaihdetta alettiin rakentaa 2000- ja 2010-lukujen taitteessa, kun nuori sukupolvi tuli kuvioihin. He alkoivat myydä luomumunia Helsinkiin ja ympäri Suomea. Kysyntää vauhditti luomumunien kasvava suosio.
Myös Jannen graafikontaidot pääsivät hyötykäyttöön. Rasioiden teko aloitettiin autotallissa, kun muutakaan tilaa ei ollut.
”Teetimme rasiatarrat ja teimme puusta telineet, joilla voisimme nopeuttaa tarroitusta. Meillä oli kolme pöytää eikä hajuakaan, mitä tehdä. Kauhean huudon ja melskaamisen jälkeen saimme ensimmäisen lähetyksemme valmiiksi”, Kaisa ja Janne muistelevat.
Kaisa muistaa myös, miten he työn touhussa nukuttivat vauvoja kylmiössä ja riensivät paikalle, jos itkuhälyttimestä kuului rääkäisy. Työtä kanala teettää yhä.
”Päivissä on tarkka rytmi: tarkoittaa siis sitä, että päivät ovat täysin kaoottisia. Päivä loppuu, kun työt on tehty. Kotiin pääsee valoisaan aikaan”, Janne vitsailee viitaten valoisiin kesäöihin.
Jotain täällä on osattu tehdä oikein. Munien suosio näkyy konkreettisesti torstaisin, kun tilamyymälä on auki. Jonoa alkaa kerääntyä pakkaamorakennuksen eteen jo hyvissä ajoin ennen kello yhtä. Moni tulee ostamaan munat mieluiten suoraan tilalta.
”Kana on utelias eläin”
Meitä ulkopuolisia ei päästetä sisään kanaloihin. On kesä 2023, ja keväällä Suomeen levisi ärhäkkä IB-virus, joka aiheuttaa kanoille keuhkoputkentulehdusta. Kaupan päällisiksi tuli kesällä vielä lintuinfluenssa. Virukset jäivät onneksi kauas Kaakkois-Suomesta, mutta Ruokavirasto määräsi, että kaikissa kanaloissa on vältettävä turhaa liikkumista.
On siis tyydyttävä Kaisan ja Jannen kuvailuun siitä, millaista kanalassa on. Yhdellä seinällä ovat munintapesät. Munat vierivät loivaa pesämattoa pitkin takana olevalle hihnalle, joka kuljettaa kananmunat munankeruuhuoneeseen.
Korotetulla ritilätasolla ovat vesilinjat, ruokintakaukalot sekä puiset orret. Kuorttisen kanat syövät rehua, joka on valmistettu heidän omilla pelloilla kasvatetusta luomukaurasta. Peltojen viljelystä huolehtii Aki.
Luomukanaloissa kanoilla on enemmän tilaa. Lattiakanalassa kanoja saa olla yhdeksän neliöllä, luomukanoja saa olla vain kuusi neliötä kohden. Luomumunia ei myöskään saa tuottaa pelkällä keinovalolla, vaan kanalassa pitää olla ikkunat ja luonnollista päivänvaloa.
Reilu kolmasosa kanalasta on pehkualuetta, jolla kanat voivat oleskella ja toteuttaa itseään.
”Kanaloissamme jokainen kana voi kuopsuttaa pehkulla, räyhätä hiekkakylpyalueella tai torkkua orsilla. Olemme kokeilleet eri virikkeitä, palloja ja vaikka mitä hilavitkuttimia. Lopputulos on ollut musertava. Kana on utelias eläin, mutta kokemuksemme mukaan lisävirikkeet eivät kiinnosta paljoakaan”, Janne sanoo.
Parhaat virikkeet ovat pyöröpaalit, porkkanat ja kesällä ulkoilu laitumella. Silloin kanat pääsevät etsimään matoja ja hyönteisiä ja nokkimaan vihreää kasvustoa.
Keinoemo-Lassi ja Kanakuiskaaja-Kaisa
Vastakuoriutuneet tiput tulevat Kuorttisille siitoskanalasta Länsi-Suomesta. ”Keinoemo” Lassin hoitamassa poikaskasvattamossa ne kasvavat 15–16 viikon ikäisiksi, kunnes on aika siirtyä munituskanalaan. Tuotantokanan ura kestää Kuorttisilla noin kaksi vuotta, sitten kana pannaan lihoiksi tai myydään pihakanaksi.
Nyt autonsa luona odotteleekin Inderjeet Singh, joka on soittanut jo aiemmin Kaisalle ja varannut yhden pihakanan. Ennen kuin Kaisa menee kanalaan, hän laittaa päähänsä huivin suojatakseen hiuksiaan pölyltä – lisäksi kanatkin ovat tottuneet siihen, että ihminen tulee kanalaan aina pää suojattuna.
Janne kutsuu Kaisaa kanakuiskaajaksi.
”Hänellä on uskomaton kyky havainnoida kanoja. Hän huomaa heti kanalaan mennessä, jos jotain on vialla, esimerkiksi jos joku kanoista ei ole kunnossa tai jos kanat ovat tehneet jonkin kolttosen, kuten ruuvanneet jonkin mutterin auki. Itse erotan suurin piirtein kanan ja kukon toisistaan.”
Kanan matka uuteen kotiin jatkuu auton takakontissa pahvilaatikossa, johon on tehty hengitysreikiä.
Kymmeniätuhansia munia
Oma munapakkaamo on Kuorttisten ylpeys. Tilalla pakataan viikon aikana munitut munat maanantaisin. Aamulla Lassi on ajanut munalavat kanaloista pakkaamolle. Pino kerrallaan munat lastataan pakkauskone Ulpun kuljettimeen, ja siitä ne menevät kiepsautukseen, jossa kone kääntää ne oikein päin.
”Päinvastoin kuin usein ajatellaan, munan pitää olla nimenomaan suippo kärki alaspäin. Tämä johtuu kananmunan rakenteesta: tylpässä päässä on ilmakupla, joka sijaitsee kuoren ja kuorikalvon välissä. Jos munaa säilytetään väärinpäin, ilmakupla saattaa siirtyä tylpästä päästä suippoon päähän, mikä voi rikkoa munan rakenteen”, Janne selittää.
Sitten on vuorossa valaisukoppi, jossa jokainen muna tarkastetaan ja merkataan laadun mukaan. Kopissa Kaisa havaitsee virheelliset munat nanosekunneissa – hän taitaa olla myös kananmunakuiskaaja.
Läpivalaisusta munan matka jatkuu vaa´alle ja sieltä linjastoa pitkin joko rasiaan tai kennoon painoluokittain. Aamusta alkanut pakkaaminen jatkuu puoleen päivään asti. Sinä aikana Ulpun läpi kulkee 50 000–80 000 munaa.
Sadan vuoden kokemuksella kohti valoisaa tulevaisuutta
Kuorttisten kanat ovat hollantilaisia ruskeanväristä rotua. Ne ovat yleensä rohkeampia mutta myös kovempia syömään kuin valkoiset lajitoverinsa. Kanat voivat olla ulkona päivittäin alkutalveen asti. Kesän mittaan ne tekevät kasvuston sekaan käytäviä ja kaivavat hiekkakuoppia, jossa ne kylpevät. Parhaista kuopista käydään tulevina kuukausina jopa nokkasotia.
Janne kertoo, että ulkoilun huomaa loppukesästä kanan naamasta. Se punoittaa, koska se on saanut aurinkoa. Suurin osa Kuorttisen kanoista pysyttelee silti sisällä, sillä siellä on ruokaa, turvallinen olo – ja kukkoja.
Kanaloissa on kukkoja, vaikka kana munii ilman niitäkin. Tuottajat ovat huomanneet, että sopiva määrä kukkoja rauhoittaa kanoja ja kukon läsnäolo lisää kanojen feromonituotantoa.
Uusi sukupolvi kuvailee olevansa sitoutunut kanalan kehittämiseen ”sadan vuoden kokemuksella perinteitä kunnioittaen, mutta teknologiaa apuna käyttäen”. Tällä hetkellä ajat ovat tiukat eikä investointeja ole suunnitteilla, koska materiaalien ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet jyrkästi.
Tulevaisuuteen perheyrittäjät katsovat kuitenkin kuorttismaisella huumorilla.
”Olemme kaikki ylityöllistettyjä, alipalkattuja ja lapsesta asti riistettyjä”, virnistää Lassi.
Juha Kuorttinen menehtyi joulukuussa 2023 pitkään sairastettuaan. Hän oli kuollessaan 70-vuotias.
