Reportaasi Helsingin yöstä: ”Huumemyönteisille lapsille poliisin sana ei mene perille – heille kannabis on hyvä asia”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Helsingin poliisin Ennalta estävässä toiminnossa yksi tehtävä on jalkautua nuorison pariin.
Helsingin poliisin Ennalta estävässä toiminnossa yksi tehtävä on jalkautua nuorison pariin. © Mikko Stig / Lehtikuva
Kannabiskeskusteluissa unohtuu helposti, mitä aineiden laillinen saatavuus tekisi lapsille. Liian helposti saatava viinakin tuhoaa nykyään alaikäisten elimistöä. Kadulla nuorten parissa päivystävät viranomaiset pelkäävät, ettei ruohon laillistaminen ainakaan siistisi näkymiä.

Perjantai-ilta lähestyy puoltayötä. Helsingin päärautatieasemalle on kokoontunut iso porukka teinejä. Poliisin mukaan moni näistä kaduilla hengailevista nuorista kokee, että kannabis on jonkinlainen kansalaisoikeus.

”Nuoria on enemmän kuin normaalisti”, ylikonstaapeli Pertti Haapiainen sanoo.

Lähes kaksimetrinen poliisi on sinisessä virkapuvussaan kunnioitusta herättävä näky. Mutta nuorten seassa sukkuloidessaan Haapiaisen ruumiinkieli viestii rauhallisuutta.

Hän pysähtyy työparinsa konstaapeli Tiina Alasen kanssa tuon tuostakin juttelemaan.
Teinien joukossa on monia vakiokasvoja. Mutta Haapiaiselle ja Alaselle ”poliisin vanha tuttu” ei tarkoita välttämättä mitään negatiivista. He työskentelevät Helsingin poliisin Ennalta estävässä toiminnossa, jonka yksi tehtävä on jalkautua nuorison pariin.

Toiminnan pääpaino on puhumisessa ja ohjaamisessa.

”Luottamus on tärkeä osa tätä toimintaa. Nuoret ovat ystävällisiä, välillä heidän kanssa on tosi mukavia keskusteluja. Ja jos hölmöillään, siitä on seuraukset. Kyllä nuoret sen ymmärtävät”, Alanen sanoo.

Kadulla jokainen ilta on erilainen

Nuoret liikkuvat nykyään pääkaupunkiseudulla laajalla alueella. Tieto kokoontumispaikoista leviää nopeasti somen kautta.

Tiina Alanenkin räplää itsekin virkakännykkäänsä. Illan mittaan hän seuraa säännöllisin väliajoin Stadinpoliisit.-nimistä Snapchat -kanavaa, jolla on yli 5 500 seuraajaa.

”Tämän illan kuluessakin on tullut 70 uutta seuraajaa.”

Snapchat-kanava toimii kahteen suuntaan. Poliisi kertoo illan tapahtumista. Tarvittaessa nuoret saavat poliisiin nopeasti suoran yhteyden.

Alasen mukaan poliisin aktiivisessa käytössä on myös muita some-kanavia, kuten Instagram ja Facebook.

Silti mikään ei korvaa oikeaa jalkatyötä.

Steissin seinustalla kaksi tyttöä jää kiinni viinapullosta. Haapiainen jututtaa tyttöjä.

Pullo menee takavarikkoon. Sen jälkeen Haapiainen soittaa kotiin.

”Meillä on käytäntö, että tällaisissa tapauksissa soitetaan aina kotiin ja tehdään lastensuojeluilmoitus.”

Haapiainen saa sovittua tytön isän kanssa, että tämä tulee kotiin.

Kannabis tolppamiesten kauppatavaraa

Poliisikaksikko suuntaa alas kierreportaita. Seuraavaksi vuorossa on Asematunnelin vessojen tarkistaminen.

Steissin ympäristön julkiset käymälät ovat pahamaineisia huumeiden käyttö- ja myyntipaikkoja. Niistä on löytynyt ajan mittaan niin paljon verta ja käytettyjä huumeneuloja, että Helsingissä on alettu pohtia erillisten piikityshuoneiden perustamista keskustaan.

Tällä kertaa kaikki on rauhallista. Yksi nuori mies kampaa hiuksiaan peilin edessä.

Myös Asematunnelissa on juuri nyt hiljaista. Haapiaisen mukaan huumekauppa on välillä niin avointa, että poliisi on alkanut puhua tolppamiehistä. Nimi viittaa diilereihin, jotka päivystävät tunnelin tukitolppien juurella kaupustelemassa ohikulkijoille kannabista.

”Huumeita on nykyään tosi helppo saada, ja jo tosi nuoret ovat tietoisia huumeista. Mutta se ei tarkoita, että kaikki haluaisivat käyttää niitä”, Tiina Alanen sanoo.

”Moni nuori väittelisi mielellään kanssamme huumeista”

Vastaan tulee lievästi horjuva nuori mies, joka haluaa puhua Petri Haapiaisen kanssa kannabiksesta.

”Montako kannabiksen aiheuttamaa pahoinpitelyä tai henkirikosta teidän eteen on tullut”, kaveri vänkää.

Hän latelee ulkomuistista tilastoja, joiden mukaan kannabis on paljon vaarattomampi aine kuin alkoholi.

Haapiainen ei provosoidu, vaan vastailee asiallisesti. Poliisin työhön ei kuulu väitellä Suomen lainsäädännöstä. Mutta hän voi kertoa siitä, mitä näkee työssään. Asioista, joita ei välttämättä näy tilastoissa.

”Me kohdataan aika paljon nuoria, jotka polttelevat. Eihän heillä kovin hyvin mene”, Haapiainen sanoo.

”Moni nuori väittelisi mielellään kanssamme huumeista”, Haapiainen jatkaa, kun nuorukainen on jatkanut matkaansa.

Kannabiskeskustelussa unohtuu usein, että laillinenkin huume olisi lapsille kaikkea muuta kuin turvallinen päihde.

Kannabis nousee usein keskustelujen aiheeksi. Keskustelussa kuitenkin unohtuu usein, että laillinenkin huume olisi lapsille kaikkea muuta kuin turvallinen päihde. Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Kannabis kansalaisoikeus – näin kokevat nuoret

Petri Haapiainen kertoo joutuvansa tällaisiin tilanteisiin nykyään lähes päivittäin. Viime vuonna Suomessa tehtiin kansalaisaloite kannabiksen dekriminalisoimisesta, ja huumekeskustelu on politisoitunut. Asiat eivät ole enää mustavalkoisia.

Jostain syystä kannabiskeskustelussa ei ole painotettu sitä, että oli laki mikä tahansa, huumeet eivät kuulu lapsille.

Moni kaduilla hengailevista nuorista kokee, että kannabis on jonkinlainen kansalaisoikeus.

Haapiainen ja Alanen kiertelevät työnsä kautta myös pääkaupunkiseudun peruskouluissa. Haapiaisen mukaan päihdemyönteisyys on arkipäivää sielläkin.

”Huumemyönteisille lapsille poliisin sana ei enää mene perille. Heille kannabis on hyvä asia.”

Siksi poliisi on ottanut avukseen uusia keinoja. Yksi niistä on Keijo-hanke, jossa entiset narkomaanit kiertävät kouluilla puhumassa huumeista. Karun elämänkoulun käyneet aikuiset ovat eläviä esimerkkejä siitä, etteivät kaikki huumeidenkäyttäjät ole haavoittumattomia.

”Sillä työllä on vaikuttavuutta ja se tehoaa”, Haapiainen kehuu.

Hyvän perheen lapset hatkassa

On tauon paikka. Petri Haapiainen avaa oven vartijoiden taukotilaan. Poliisit pyytävät luvan hengähtää hetken.

Samalla he kertovat lisää työstään, jonka yksi osa on hatkalaisten etsintä.

Kyseessä on ilmiö, joka on yleistynyt viime vuosina. Pelkästään pääkaupunkiseudulla tapahtuu vuosittain lähes tuhat tapausta, joissa nuori karkaa lastenkodista.

Haapiainen kertoo löytäneensä viime viikolla yhden kadoksissa olleen pojan, joka oli hortoillut sekavana Itä-Helsingin lähiössä. Poika napattiin talteen ja palautettiin lastenkotiin.

Poliisin näkökulmasta jokainen hatkalainen on korkean riskin tapaus.

”On erittäin suuri todennäköisyys, että hatkalainen tekee itse rikoksia tai joutuu rikoksen uhriksi. He hakeutuvat usein aikuisten seuraan ja heitä käytetään hyväksi. Annetaan tupakkaa, viinaa tai kannabista vastalahjaksi”, Petri Haapiainen sanoo.

”Ja aika ajoin pulpahtaa pintaan näitä tapauksia, joissa hatkalaisia majoitetaan järjestelmällisesti. Meille tulleissa keisseissä taustalla ei ole ollut hyviä tarkoituksia.”

Ongelmanuoria kaikista yhteiskuntaluokista

Kaduilla poliisi näkee myös toisen uuden ilmiön: vanhempien koulutus tai status ei suojele lasta. Ummehtuneet stereotypiat ”hyvistä” tai ”huonoista” perheistä eivät ole voimassa. Ongelmanuoria löytyy ihan kaikista taustoista ja yhteiskuntaluokista.

”Todellakin. Se on pitkälti kiinni omasta kaveripiiristä”, Haapiainen sanoo.

Steissin kello käy jo pikkutunteja. Partio lähtee jatkamaan työvuoroaan.

Nuoret ovat hävinneet asemahallista. Ulospäin kaikki näyttää aivan rauhalliselta.
Satunnaisen ohikulkijan mielestä ehkä jopa harmoniselta.

 

Oikaisu ja jutun päivitys 21.3.2020 klo 8.20: Viime vuonna tehtiin kansalaisaloite kannabiksen dekriminalisoimisesta, ei laillistamisesta.

Lue myös: Poliiseista yli puolet kokee jengirikollisuuden lisääntyneen omalla alueellaan – Vastassa on yhä useammin puukkoa, astaloita ja aseita

Lue myös: Katusovittelija tuntee Helsingin yön sankarit: ”Monella nuorella on kova huomion nälkä ja luottamus aikuisiin vähissä – me tehdään töitä niiden kanssa, joille on ehtinyt sattua ja tapahtua”

X