Alaikäisten ryyppääminen kääntyi laskuun vuosituhannen vaihteessa – Raittiuden lisäksi ovat yleistyneet kovat huumeet – Nyt hakijaa alkoholille etsitään Tinderistä
Nykynuoret ovat kuivaa sukupolvea verrattuna takavuosien teineihin. He juovat vähemmän eivätkä ole juuri kiinnostuneita alkoholista. Miten tässä näin pääsi käymään?
Vanha kirkkopuisto eli tuttavallisesti Ruttopuisto on yksi nuorison kokoontumispaikoista koulun päättyessä. Poliisi valvoo täälläkin, mutta puuttuu vain toilailuihin ja alaikäisten alkoholinkäyttöön.
Ämpäriin sekoitettiin kaikki alkoholi, mitä irti saatiin.
Yksi toi vanhemmiltaan varastamaansa spriitä, toinen isoveljen ostamaa Helmeilevää omenaviiniä ja minä isältä vohkittua Koskenkorvaa. Alkoholisotkun päälle lorotettiin runsaasti Spriteä. Sitten me, kuusi vastikään 15-vuotta täyttänyttä kilttiä tyttöä, istuimme booliämpärimme kanssa yleisellä uimarannalla ja juhlimme kahdeksannen luokan päättymistä vuonna 1981. Ympäripäissämme.
Minun nuoruudessani 1980-luvulla alkoholi kuului vahvasti alaikäisen elämään.
Nuorten humalahakuinen juominen alkoi lisääntyä Suomessa 1970-luvulla ja jatkui kasvavana ilmiönä pitkälle 1990-luvulle.
Sitten vuosituhannen vaihteessa tapahtui jotain.
Alaikäisten juominen kääntyi laskuun ja on vähentynyt siitä asti. Kun vuonna 1995 oli 14-vuotiaista tai sitä nuoremmista 75 prosenttia juonut alkoholia, vuonna 2015 sen ikäisistä enää joka kolmas oli tehnyt niin.
Nuoret siis tutustuvat alkoholiin vanhempina kuin ennen, juovat harvemmin ja vähemmän kerrallaan.
Harva kulttuurinen käytösmalli on muuttunut niin nopeasti kuin nuorten juominen.
Mikä ihme sai sen tapahtumaan?
”Ei mitään järkeä”
Tämä juttu kuvattiin koulujen päättäjäispäivänä Helsingissä. Sää ei sinä iltana suosinut ulkona juhlimista, sillä kahdeksan aikaan illalla alkoi sataa.
Helsingin keskustan Asematunnelista löytyy parikymmentä 12–15-vuotiasta nuorta sadetta pitämästä. Nuoret kertovat aikoneensa mennä Hietsuun eli Hietarantaan, joka on nuorison perinteinen kokoontumispaikka koulujen päättyessä.
Sade pilasi suunnitelmat, ja nyt pohditaan porukassa, lähteäkö Itäkeskukseen, Oulunkylän Pikkukoskelle vai Vantaan Kuusijärvelle.
Kuuluuko alkoholi teidän iltaanne?
14-vuotias Allu, 13-vuotias Paulina ja 15-vuotias Sara pudistavat päitään. He eivät ole koskaan maistaneet alkoholia.
”Minulle on ihan sama, jos joku sitä käyttää, mutta juominen ei kiinnosta minua”, Allu sanoo.
15-vuotias Amine on vielä jyrkempi: ”Alkoholinkäytössä ei ole mitään järkeä.”
”Sitä paitsi me ei saada juoda, koska ollaan muslimeja”, hän sanoo omasta ja vieressä seisovan 12-vuotiaan Maria-kaverinsa puolesta.
Samassa nuoret pyrähtävät paikalta kuin lintuparvi. Seuraava hengailukohde taisi selvitä.
Amine tuli sanoneeksi jotain, jota myös pohjoismaiset tutkijat ovat arvelleet yhdeksi syyksi nuorten juomisen vähenemiseen.
On yhä enemmän nuoria, joiden kulttuuritaustaan alkoholi ei kuulu. Se vaikuttaa myös suomalaiseen kulttuuriin, sillä kulttuurinen sopeutuminen on kaksisuuntaista: sekä suomalainen että maahanmuuttajan kulttuurit muuttuvat.
12-vuotiaat Kerttu ja Vivian juhlivat koulun päättymistä Selvä kesä -tapahtumassa. Tytöt aloittavat syksyllä 7. luokan. Alkoholi ei heitä kiinnosta. ”Saattaa olla, että käytän sitä juhlissa, sitten kun on ikää”, Vivian sanoo. Jonne Räsänen / Otavamedia
Paimenet perässä
Yksi konkreettinen syy nuorten juomisen vähenemiseen on jämäköitynyt valvonta.
Omassa nuoruudessani alaikäinen sai kaikessa rauhassa juoda ulkosalla. Poliisit eivät illanviettoa häirinneet.
Tosin on nykyisin.
Poliisi valvoo alaikäisten juomista ja erityisen tehostetusti näin koulun päättäjäisiltana.
Eikä alaikäisten perään katso ainoastaan poliisi. Yhteistyötä tekevät kaupunki, eri järjestöt ja vapaaehtoiset. Aikuiset jalkautuvat sinne, missä alaikäiset kokoontuvat.
Poliisin valvontaoperaatiota johtaa Helsingissä tänä iltana ylikonstaapeli Katja Nissinen. Hän ohjaa poliisin yksiköitä sinne, missä nuoret illan mittaan kokoontuvat.
Ilta on tähän mennessä ollut rauhallinen, mutta sade tuo poliisille lisähuolta.
”Olemme kuulleet, että Pikkukoskelle on aikeissa kerääntyä paljon nuoria. Poliisi sulkee nyt sinne pääsyn, koska sateella Pikkukosken Pirunkallio on erityisen vaarallinen”, Nissinen kertoo puhelimessa.
Ääripäät kasvavat
Yksi valvontaan jalkautuneista poliiseista on ylikonstaapeli Pertti Haapiainen, jonka tapaamme Mustikkamaalla pyörän selässä.
Mustikkamaa on perinteinen nuorison illanviettopaikka. Tänään siellä järjestetään 12–18 vuotiaille suunnattu Selvä kesä -tapahtuma.
Järjestysmies Juhani Meskanen tutkii portilla tulijoiden laukut.
”Ei ole löytynyt viinaa.”
Rantakallioilla istui vielä äsken kansaa, mutta nyt sade on karkottanut heidät.
Kun Haapiainen aloitti poliisin kenttähommissa 28 vuotta sitten, virkavalta ei juuri puuttunut alaikäisten julkiseen juopotteluun.
”Nuorten meno on noista päivistä huomattavasti siistiytynyt ja alkoholinkäyttö kokonaisuutena vähentynyt”, Haapiainen sanoo.
Haapiaiseen mielestä kuva ei kuitenkaan ole näin yksioikoinen. Ääripäät ovat tässäkin asiassa vahvistuneet. Niitä, jotka eivät juo tippaakaan on entistä enemmän. Mutta enemmän on myös niitä, joilla on jo hyvin nuorina rankkaa päihteiden käyttöä.
”1990-luvulla ei ollut 12-vuotiaita, jotka olisivat käyttäneet kovia huumeita. Nyt on.”
1990-luvulla tuhannet alaikäiset kokoontuivat juhlapäivinä yhteen juopottelemaan.
”Joukkotapaamisissa oltiin hyvin humalassa ja niissä tuli paljon lieveilmiöitä. Oli tappeluita, varkauksia, ryöstöjä, pahoinpitelyitä ja vielä pahempaa.”
Enää yhtä isoja alaikäisten joukkotapaamisia ei ole – ja jos meinaisi olla, niitä ei päästettäisi syntymään.
Soitto kotiin pahinta
Poliisi alkoi Haapiaisen mukaan kymmenen-viisitoista vuotta sitten puuttua jämäkämmin alaikäisten juomiseen.
Käytössä on joukko toimenpiteitä.
Poliisi tarkistaa laukut ja kaataa löytämänsä alkoholijuomat maahan, tekee lastensuojeluilmoituksen ja soittaa vanhemmille. 15–17 vuotiaat saavat lisäksi 40 euron rikesakon alkoholijuomien hallussapidosta.
”Soitto kotiin on monelle se pahin juttu”, Haapiainen sanoo.
Mustikkamaalla on tässä vaiheessa iltaa kirjoitettu kaksi rikesakkoa. Molemmat tulivat 16-vuotiaille, joilla oli mukanaan huomattava määrä alkoholia.
Kaikkia veijareita ei saada kiinni.
”Nuoret varottavat toisiaan heti viesteillä, kun huomaavat poliisien lähestyvän.”
Viinakuriiri somesta
Nuorten suosimia juomia on nykyisin helpommin saatavilla, kun vahvat oluet, siiderit ja limuviinat siirtyivät ruokakauppoihin. Alaikäiset eivät niitä kuitenkaan pysty ostamaan.
Ostokokeet ovat osoittaneet, että vähittäiskaupat toteuttavat hyvin velvollisuuttaan kysyä henkilöllisyyspaperit alkoholiostosten yhteydessä kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä.
”Myös se, että vanhemmat ostavat nuorille alkoholia on vähentynyt”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Kirsimarja Raitasalo sanoo.
Mutta ei alkoholin saaminen ole valvonnasta kiinni. Jos nuori haluaa juoda, löytyvät myös konstit.
Nykyisillä alaikäisillä on ketterämmät keinot käytössään kuin meillä aikanaan.
1980-luvulla piti jalkautua Alkon liepeille ja rohkaistua itse pyytämään sopivanoloista aikuista hakemaan pullo. Usein se tarkoitti laitapuolen kulkijaa.
Niin sitä tuli istuttua pari kertaa partasuisen puliukkoporukan keskellä odottamassa, että selvin heistä hakee meille pullon väkevää mustaherukkaviiniä tai jotain muuta juomaa, jossa oli hyvä hinta-humala -suhde. Hakureissut tehtiin aina ystävän kanssa, mutta silti niillä olisi voinut sattua jotain ikävää.
Yhden ikätoverini äiti halusi 1970-luvulla estää sen, että tytär joutuisi ottamaan riskejä hankkiessaan viikonloppupulloa omin päin. Äiti osti itse tyttärelle juotavaa.
Tänä päivänä sosiaalinen media laajentaa nuoren käytettävissä olevaa hakijaverkostoa. Kavereista aina joku tuntee hakualttiin täysi-ikäisen.
”Olen käyttänyt kaverin Tinder-tuttua hakijana. Jos jollain on tällainen kontakti, siitä vinkataan muillekin”, 17-vuotias Vivika sanoo.
Myynnin valvonta tai poliisin väliintulo ovat kuitenkin vain keinoja hankaloittaa juomista. Ne eivät sinällään vie nuorten intoa juoda.
Mikä sen on vienyt?
Jonne Räsänen / Otavamedia
Paremmat vanhemmat
”Alaikäisten juomisen reipas vähentyminen on ilmiö, jolle ei löydy yhtä selitystä. Pikemminkin erilaiset ilmiöt vahvistavat toisiaan”, tutkija Raitasalo sanoo.
Raitasalo osallistui Pohjoismaiseen alaikäisten alkoholinkäyttöä kartoittavaan tutkimukseen, joka julkaistiin keväällä.
Sama laskeva trendi näkyy kaikissa Pohjoismaissa Tanskaa lukuun ottamatta. Ilmiö on tuttu monissa länsimaissa.
”Sellainen puhe, että juominen kuuluu nuoruuteen, on Suomessa vähentynyt. Aikuisten asenteet nuorten juomista kohtaan ovat kiristyneet.”
Tutkijat puhuvat paremmasta vanhemmuudesta. Vanhemmat rakentavat lapsiinsa tasavertaisen ja keskustelevan suhteen.
”Sukupolvien välinen kuilu on kaventunut. Näin nuorilla ei ole entisen kaltaista tarvetta kapinoida, eikä alkoholia tarvita kapinan välineeksi”, Raitasalo sanoo.
Nuoret itsekin ovat muuttuneet. Alkoholi ei houkuta entiseen tapaan. Tutkijat puhuvat nuorten kunnollistumisesta. Koulumenestyksessä, terveellisissä elämäntavoissa ja harrastuksissa on imua.
”Halveksitaan juojia”
Iltakymmeneltä Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla törmäämme juuri kahdeksannen luokan päättäneisiin Saraan, 15, Kaapoon, 15, Oonaan, 15 ja Auroraan, 14.
He ovat suuntaamassa Kaapon luo, koska siellä on käty eli kämppä tyhjänä, vanhemmat pois kotoa.
Teillä on siis bileet?
”Ei todellakaan”, nelikko pyörittelee silmiään. He ovat kaikki samalla jalkapallopainotteisella luokalla ja harrastavat lajia kilpatasolla. Tänä iltana heitä kiinnostaa eniten jalkapallon Mestareiden liigan loppuottelu.
”Meidän koulussa ketään ei kiinnosta juominen. Tunnen kyllä muualta joitain tyyppejä, jotka pitävät sitä siistinä”, Oona sanoo.
Aurora tiivistää porukan ajatukset: ”Halveksitaan juojia. Juominen on noloa.”
Aurora osuu siihen ytimeen, joka on muuttunut.
Kun itse olin näiden nuorten ikäinen, oli noloa olla juomatta. Muistan vieläkin, kuinka olin näkymätön, syrjässä kaikesta, en sosiaalisesti edes olemassa niin pitkään, kun en juonut.
Join ensikännin luokkabileissä 14-vuotiaana, ainakin vuotta myöhemmin kuin ”kaikki muut”. Juomisrituaalin jälkeen olin yhtäkkiä osa porukkaa. Se oli vahva kokemus.
Juomiseen tuli painetta
Olemme kierrelleet kuvaajan kanssa paikkoja, joissa alaikäiset viettävät aikaa tällaisena iltana. Vastaan ei ole tullut yhtään humalaista alaikäistä.
Kai heitäkin on liikkeellä tällaisena iltana. Missä he ovat ylikonstaapeli Katja Nissinen?
”Hietarannassa oli sadan alaikäisen joukko, jonka juomiseen poliisi puuttui. Pienempiä porukoita on ollut Paloheinän Pikkusuon päiväkodin pihalla, Ruttopuistossa, Kaivopuistossa ja Herttoniemessä. Tässä vaiheessa iltaa yksi 13-vuotias on viety humalatilan takia kotiin”, Nissinen kertoo puhelimessa.
Valkolakkeja on liikkeellä paljon.
”Se on polisiin näkökulmasta vain hauskaa ja iloista.”
Puoli yhdeltätoista Ruttopuiston lehmusten alta löytyy illan suurin väenpaljous.
Annika, 19, Jasmina, 18, Nea, 18, Vincent, 19 ja Siiri, 19, ovat saaneet tänään lakin viereisessä Ressun lukiossa, niin kuin melkein kaikki muutkin paikallaolijat.
Tytöt ja Vincent tekivät tuttavuutta alkoholin kanssa ensimmäisen kerran 16-vuotiaina lukion alussa, nasujaisissa.
”Juomiseen tuli painetta, koska halusi saada kavereita”, he sanovat.
Lukion ensimmäisen ja toisen vuoden aikana he juhlivat yhdessä kerran-kaksi kuukaudessa. Oli kuitenkin noloa, jos juhlissa joi liikaa.
Mikä on liikaa?
”Jos jonkun muun täytyy pitää sinusta huolta.”
Kun Annika, Jasmina, Nea ja Vincent olivat nuorempia, vanhemmat halusivat tietää, missä he liikkuivat juhliessaan. Puheluihin oli vastattava ja joskus vanhemmat seurasivat puhelimen sijaintitiedoista, missä jälkikasvu liikkui. Jonne Räsänen / Otavamedia
Yhdessä selvin päin
Nuorten juominen on tyypillisesti sosiaalista, vielä sosiaalisempaa kuin aikuisten.
Jos nuori juo yksin, on syytä huolestua.
Nuorten alkoholinkäytön tutkija Raitasalo arvelee, että sosiaalinen media ja pelaaminen vähentävät juomista, vaikka asiaa onkin hankalaa tutkia.
”Netissä pelaaminen vie paljon aikaa erityisesti pojilta. Myös jatkuva sosiaalisessa mediassa roikkuminen tyydyttää sosiaalisuuden tarvetta.”
Pohjoismaisessa tutkimuksessa ilmeni, että nuorten alkoholinkäytön väheneminen on yhteydessä siihen, että he ylipäätään viettävät vähemmän aikaa kasvotusten. Paitsi Suomessa.
Suomessa nuoret päinvastoin hengailevat nykyisin enemmän yhdessä kuin aiemmin, mutta selvin päin.
Sitä ei tiedetä, mistä tämä johtuu.Yksi tekijä voi olla se, että nuoret on otettu paremmin huomioon jo kaupunkisuunnittelussa.
On kauppakeskuksia, nuorisotaloja ja yhä monipuolisempia kaikille avoimia ulkoliikuntapaikkoja, jossa nuoret saavat tavata toisiaan, mutta joissa ei saa juoda.
”Kun vertaan omaa nuoruuttani teini-ikäisten lasteni nuoruuteen, he ovat paljon aktiivisempia. He liikkuvat koko ajan ympäriinsä: heittelevät koreja, pyöräilevät, käyvät kahvilassa, keksivät vaikka mitä tekemistä”, Raitasalo sanoo.
”Paimennamme kotiin”
Kello lähenee puolta yötä.
”Munkkivuoressa oli äsken sata alaikäistä koolla, mutta he pötkivät pakoon, kun huomasivat poliisiauton. Paimennamme porukkaa jo kotiin päin”, ylikomisario Nissinen kuittaa polisiin komentokeskuksesta.
Jalkaudumme kuvaajan kanssa Hietaniemeen. Taivaalta vihmoo vettä ja hiekkaranta on autio lukuun ottamatta kahta valkolakkista, jotka aikovat yöuinnille.
Kaivopuistokin on autio. Kosteutta höyryävällä nurmella tepastelee vain tomeria lokkeja pyydystämässä kastematoja. Ravintola Kaivohuoneen katetulta terassilta leviää puistoon kehossa tuntuva bassonjytke ja yhden tuoreen valkolakin uho.
”Me tultiin tänne limusiinilla! Nyt juhlitaan!”