Reportaasi: Ilta K-50-diskossa tarjosi korkeita korkoja ja kuumia muuveja – Näin kävi sinkkumiehelle Helsingin yössä

Kerran kuukaudessa järjestettävä Disco K-50 on satojen yli viisikymppisten kohtaamispaikka, jossa tanssitaan hikeen asti. Joutuuko sinkkumies lähtemään valomerkin jälkeen diskosta yksin Helsingin yöhön?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Disco K-50:ssä ei himmailla! Tanssilattia on heti alkuillasta lähtien täynnä. © Sampo Korhonen

Kerran kuukaudessa järjestettävä Disco K-50 on satojen yli viisikymppisten kohtaamispaikka, jossa tanssitaan hikeen asti. Joutuuko sinkkumies lähtemään valomerkin jälkeen diskosta yksin Helsingin yöhön?
(Päivitetty: )
Teksti: Ville Vanhala

Ravintola Pörssin ovella tarkastetaan henkilöllisyystodistukset. Onneksi ikäni alkaa vitosella. Disco K-50 on tarkoitettu nimensä mukaisesti yli 50-vuotiaille.

Vaikka iltayhdeksältä diskon puolella jytisevät jo 1970-luvun hittibändi Boney M:n kiivaat rytmit ja parketti on täynnä tanssijoita, lisää väkeä virtaa ravintolan ovesta sisälle.

Takit jätetään narikkaan. Ryhmä naisia istuu aulan portaille vaihtamaan talvikenkiään kevyempiin tanssikenkiin. Korot kopisevat naisten kävellessä kohti diskovaloja. Iloinen kolmikko hersyy iloista puhetta ja naurun tirskahduksia.

Diskon järjestänyt yrittäjä Pasi Käyhkö sanoo, että naiset ovat täällä melko aktiivisia.

Ehkä täältä löytyy illan mittaan tanssiseuraa myös 57-vuotiaalle sinkkumiehelle?

Mieluummin kasvokkain

Nautimme tervetuliaisjuomat seisten aulan korkeiden pöytien ääressä. Musiikki kantautuu salista jytisten. Pitää puhua kovaan ääneen, että tulee kuulluksi.

Riihimäkeläinen aviopari Eeva-Liisa Tanskala, 68, ja Juhani Rahkola, 71, nyökkäilee ja tervehtii ohikulkijoita.

Tanskala ja Rahkola kuuluvat diskon vakiokävijöihin. He tapasivatkin ensimmäisen kerran ravintola Kappelissa järjestetyssä Disco K-50:ssä vuonna 2007. Molemmat olivat vielä tuolloin tahoillaan virallisesti naimisissa, vaikka kummankin avioliitto oli jo käytännössä loppunut.

”Siihen ei liittynyt mitään dramaattista. Diskon jälkeen tapasimme uudestaan K-50-risteilyllä. Siellä sovimme, että tapaamme taas seuraavan kerran diskossa.”

Tanskala sanoo mieltyneensä ensin salskean Rahkolan ulkonäköön.

”Kun mies osasi vielä tanssia upeasti, hän teki todella vaikutuksen.”

Tanskala ja Rahkola uskovat, etteivät olisi koskaan kohdanneet, elleivät olisi osuneet samaan aikaan yli viisikymppisten diskoon. Rahkolalle oli tärkeää kohdata aidosti kasvokkain. Hän ei toki tuomitse Tinderiä tai muita treffisovellutuksia.

”Meidän kummankin tyttäret ovat löytäneet miehensä Tinderistä”, Rahkola kertoo.

Ensi kesänä kymmenvuotishääpäiväänsä viettävä pari sanoo, että rakastuminen ei katso ikää eikä paikkaa.

”Hieman vanhempana rakastuminen on eri asia kuin ensirakkaus”, ­Tanskala kertoo.

”Uskallus rakastua riippuu varmaan vähän siitä, miten paljon pettymyksiä on takana.”

Rahkola luonnehtii Disco K-50:tä ”suuriksi kotibileiksi”, joissa on rento ja vapautunut tunnelma.

”Kun vain uskaltaa heittäytyä tunnelman vietäväksi, ilta saattaa hyvinkin päättyä toiveiden täyttymykseen.”

Musiikki vie ja vauhti kiihtyy. Tanssityyli on vapaa, mutta rytmi on yhteinen. © Sampo Korhonen

Musiikki vie ja vauhti kiihtyy. Tanssityyli on vapaa, mutta rytmi on yhteinen. © Sampo Korhonen

Disco K-50:ssä tavanneet Eeva-Liisa Tanskala ja Juhani Rahkola viettävät kesällä 10-vuotishää­päiväänsä. © Sampo Korhonen

Disco K-50:ssä tavanneet Eeva-Liisa Tanskala ja Juhani Rahkola viettävät kesällä 10-vuotishää­päiväänsä. © Sampo Korhonen

Disco K-50:n musiikin tarjoilee DJ Stobe eli Tuomas Käyhkö. © Sampo Korhonen

Disco K-50:n musiikin tarjoilee DJ Stobe eli Tuomas Käyhkö. © Sampo Korhonen

Hymyä hymystä

Salissa diskopallo kimaltelee tanssijoiden yllä. Väkeä kulkee parketin reunoilla edestakaisin. Kummallekin baaritiskille kiemurtelee jono. Puhetta ei musiikilta kuule, mutta hymyt näkyvät hämärässäkin.

Tanssijat näyttävät vapautuneilta. Joku tanssii yksin, jotkut parina ja jotkut monen ihmisen ryhmänä. Vaikka jokainen tanssii omalla tavallaan, rytmi on yhteinen, aivan kuin he olisivat yhtä ja samaa diskokansaa.

Ja niin he ovatkin.

Tanssilattia alkaa suorastaan houkutella, kun huomaan, että hymyillessä saa hymyjä takaisin.

Sen lisäksi, että Juhani Rahkola on löytänyt diskosta itselleen puolison, hän on myös saattanut muutaman parin yhteen. Rahkolan mukaan ei kuitenkaan ole olemassa selkeää sääntöä siitä, miten diskossa voisi herättää muiden kiinnostusta.

Hän korostaa, että siisteys ja huoliteltu pukeutuminen ovat itsestäänselvyyksiä.

Mustissa farkuissa ja paidassa olen siisti, mutta näytän värikkäästi pukeutuneiden diskoilijoiden rinnalla kenties hieman synkältä.

Entäpä musta kipparilakkini? Se ei ole diskotrendin mukainen, mutta sitä ei kehtaa jättää narikkaan, kun viimeisestä parturissa käynnistä on jo vierähtänyt aikaa.Peikkokampaus on parempi pitää piilossa.

”Omana itsenään pärjää jo pitkälle. Huumorintajusta ei ainakaan ole haittaa. Tunnelman kohottamiseksi voi ottaa baarissa muutaman, mutta humalassa peli on menetetty.”

Rahkolan kannustamana liityn hytkyen vieraiden, mutta selkeästi toisilleen tuttujen ihmisten tanssivaan ryhmään. Peittelen ujosteluani vetämällä lakin lippaa syvemmälle silmille, ­mutta hymyilemällä saan osakseni hymyjä. Musiikki ja tanssi ovat yhteisiä. Rytmi ja tunnelma vievät mukanaan, eikä kukaan ole toista vieraampi tai kummempi.

Nyt tanssitaan!

Aikuisten diskossa uskalletaan pukeutua persoonallisesti. © Sampo Korhonen

Aikuisten diskossa uskalletaan pukeutua persoonallisesti. © Sampo Korhonen

Väsymättä parketilla

Kirjailija Rosa Liksom on tullut juhlistamaan 65-vuotissyntymäpäiväänsä ystävineen Disco K-50:een. Liksom kertoo käyneensä yli viisikymppisten diskossa jo pitkään. Hän rakastaa tanssimista, mikä kuuluu myös hänen arki­rutiineihinsa.

”Kun olen istunut kaksi tuntia kirjoittamassa, rentoudun kymmenen minuutin tanssilla.”

Kehonsa lisäksi Liksom sanoo vapauttavansa myös mielensä tanssimalla. Hän nousee ravintola Pörssin aulan portaille ja näyttää, miten oleellisia käsien liikkeet ovat rentouttavassa ja vapauttavassa tanssissa.

Liksomin mukaan diskon hyväntuulisessa tunnelmassa kukin voi olla juuri sellainen kuin on.

”Täällä soivat hyvät biisit, ja yhdessä tanssiminen on sanatonta kommunikaatiota tanssijoiden kesken.”

Ryhmässä tanssiessa musiikki vie kaikkia samalla tavalla mukanaan. Minulle tulee muiden tanssijoiden kanssa samoja liikkeitä. Nostamme käsiämme ja heilumme samassa tahdissa, tanssimme siniseen mekkoon pukeutuneen kanssa selät vastakkain.

Jaamme toistemme hikeä.

Tanssi kiihtyy yhä, ja parketti täyttyy. Jo iltaseitsemältä tanssinsa aloittaneet diskoilijat vaikuttavat miltei väsymättömiltä. 70- ja 80-luvun hitit vaihtuvat välillä uudempiin kappaleisiin.

Kuulen Pasi Käyhkön vaimolta Tiinalta, että yhdet vakituiset Disco K-50:n kävijät olivat löytäneet toisensa tanssiessaan Daruden Sandstorm-hitin kiivaassa poljennossa.

”Kun he tulivat seuraavan kerran diskoon, he halusivat tanssia saman biisin mukana uudestaan.”

Kirjailija Rosa Liksom vapauttaa kehonsa ja mielensä tanssimalla © Sampo Korhonen

Kirjailija Rosa Liksom vapauttaa kehonsa ja mielensä tanssimalla © Sampo Korhonen

Mitä pidemmälle ilta ehtii, sitä lennokkaammin diskossa irrotellaan. © Sampo Korhonen

Mitä pidemmälle ilta ehtii, sitä lennokkaammin diskossa irrotellaan. © Sampo Korhonen

Parempaa tanssimusiikkia

Vantaalainen Sari Lundqvist on tullut tanssilattian tungoksesta hetkeksi baariin nauttimaan virvokkeita. Ystävänsä kanssa ensimmäistä kertaa K-50-diskoon saapunut Lundqvist on illan aikana huomannut, että diskossa osataan pitää aidosti hauskaa.

Lundqvist tunnustautuu innokkaaksi tanssijaksi. Hän käy tanssimassa muuallakin kuin ravintola Pörssin viisikymppisten diskossa. Lundqvistin mielestä 1980- ja 90-luvuilla tehtiin parempaa tanssimusiikkia kuin tänä päivänä.

”Hyvä, ettei nuoriso pääse tänne, sillä täällä painopiste on tanssimisessa eikä juomisessa.”

Kun diskon puolelta kuuluu Jon Bon Jovin Livin’ On a Prayer -kappaleen ensitahdit, haastattelu on päättynyt.

Taas on aika tanssia.

Tanja Lahtinen ja Pietari Kaakko­mäki pitivät diskon musiikkivalinnoista ja tunnelmasta. © Sampo Korhonen

Tanja Lahtinen ja Pietari Kaakko­mäki pitivät diskon musiikkivalinnoista ja tunnelmasta. © Sampo Korhonen

Lilu Nissinen-Turja veti Disco K-50:n toimintaa viime vuoteen saakka. © Sampo Korhonen

Lilu Nissinen-Turja veti Disco K-50:n toimintaa viime vuoteen saakka. © Sampo Korhonen

Viimeinen hidas

Yhden maissa illan viimeinen hidas soljuu helsinkiläisen ravintola Pörssin parketille. Vaikka suuret, mustat kovaääniset ovat ihan vieressä, lavan reunalla, musiikki tuntuu karkaavan yhä kauemmas. Jää vain rytmi, samaan tahtiin hitaasti siirtyvät jalat, toisiinsa kiinni painuneet kehot, yhteinen keinuminen.

Seitsemältä alkaneen illan aikana diskossa on ollut reilut 600 ihmistä, mutta vuorokauden vaihtumisen jälkeen parketilla on jo hieman väljempää.

Viimeinen hidas päättyy. Askeleemme pysähtyvät, mutta pysymme vielä kiinni toisissamme. Katsomme toisiamme silmiin, hymyilemme.

Ilta on lopussa, mutta yö on vasta alussa.

Tanssiparini halaa ja toivoo näkevänsä minut Disko K-50:ssä uudestaan.

Matkalla narikkaan tunnen sormet hiuksissani.

”Kiva hattu”, tumma nainen sanoo.

Ennen kuin ehdin nostaa hänelle hattuani, nainen on jo loitonnut ihmisjoukkoon.

Diskoilta päättyy viimeisiin hitaisiin. © Sampo Korhonen

Diskoilta päättyy viimeisiin hitaisiin. © Sampo Korhonen

Pyörähdyksiä mukulakivillä

Narikkaan muodostuu taas jonoa, piikkikorkoisia tanssikenkiä vaihdetaan talvikenkiin.

Viisi ja puoli tuntia soinut musiikki on hiljentynyt. Aula poreilee puheen sorinaa ja iloisia huudahduksia. Baarin puolella nauretaan: ennen valomerkkiä ostetut drinkit ja oluet ehditään vielä juoda loppuun.

Ovi käy, ja ovimies toivottaa lähtijät tervetulleiksi taas kuukauden kuluttua uudestaan.

Parit poistuvat toisiinsa nojaten ja käsi kädessä. Isommissa ryhmissä pulppuaa nauru: iltaa ehkä jatketaan jossakin pikkutunneille asti auki olevassa ravintolassa.

Kun astuu yksin kuumasta diskosta raikkaaseen pakkasilmaan, kylmä värisyttää hetken. Valot läikkyvät kadun kivetyksellä, oma kuvajainen kulkee näyteikkunan laidasta laitaan ja vaihtuu varjoksi katuun.

Pitkä diskoilta on takana, mutta seuraava saattaa hyvinkin olla taas edessä.

On ihan pakko pyörähtää kesken askelluksen.

Jalat tanssivat vieläkin.

Lue myös: Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa – senioreille suunnatulla liikuntakurssilla saa vinkkejä hyvinvointiin

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 2/2023.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X