Asunto remontin ajaksi löytyi huoneistohotellista – Jaana pakeni miehensä kanssa putkiremonttia ja arki tuntui tovin mukavalta seikkailulta
Jaana Kortelainen, 63, majoittui miehensä kanssa kuukaudeksi kodin lähellä olevaan huoneistohotelliin. Alun hauskuus muuttui pian pitkästymiseksi.
Jaana Kortelainen haki oman murokupin ja tyynyn kotoa, sillä arjen pienet rutiinit tuntuivat tärkeiltä.
”Minulle oli ikävä yllätys, että taloyhtiön viemäriremppa kestäisi 35 arkipäivää eli kuusi viikkoa. Kodin tavaroiden suojaus ja kaappien tyhjennys oli rasittavaa. Pohdin mieheni Jukan kanssa putkipakolaisiksi lähtöä uusiin maisemiin. Esimerkiksi Järvenpäästä tai Loviisasta Jukka voisi ajaa joka päivä Helsinkiin töihin. Mutta kalustettujen asuntojen hinnat tuntuivat tosi kovilta. Lopulta helppous voitti, ja valitsimme 700 metrin päässä kotoa olevan upouuden huoneistohotellin.
Ensimmäisen viikon olin hotellissa yksin, kun Jukka oli mökillä. Oli jännittävää tutkia uusia paikkoja.
Näkymät 14. kerroksesta ovat hienot. Pikimusta taivas ennen ukkosta oli todella upea, ja salamat näkyivät hienosti.
Aluksi kävin lähes joka päivä hakemassa jotain kotoa. Samalla huomasin, että remontin eteen ei tehty viikkoon mitään, joten olin siis turhaan ollut kotoa pois.
Kun Jukka palasi mökiltä hotelliin seurakseni, elin taas uutuuden viehätystä hänen kauttaan. ”
Kuin puoliksi lomalla
”Eläminen huoneistohotellissa tuntui mukavalta seikkailulta: vähän kuin olisi puoliksi lomalla.
Yleiset tilat eli iso ala-aula, telkkarihuone ja iso yhteiskeittiö olivat kivoja. Euroviisujen aikaan järjestimme kisakatsomon, jossa oli karkkia ja sipsejä tarjolla.
Yhteiskeittiössä oli aina porukkaa kokkaamassa. Monet asukkaat olivat Suomessa työskenteleviä ulkomaalaisia.
Kävin hotellin kuntosalilla joka kolmas päivä. Siellä ei ollut koskaan ruuhkaa. Saunassa kävin joka päivä. Se oli miehille ja naisille yhteinen uimapukusauna, toki pesu- ja pukutilat olivat erilliset.
Pesutupa kuivatustiloineen oli hieno, mutta meidän 36 neliön asunnossamme oli pesukone.
Työntekokaan ei ollut väliaikaiskodissa vaikeaa. Tein aamupäivän töitä keittiönpöydän ääressä ja iltapäivällä menin alas hotellin työtilaan. Toimistolla kävin kahtena päivänä viikossa.”
”Koti-ikävä ja tekemisen puute yllättivät”
”Neljännellä viikolla alkoi olla jo ikävä kotiympyröihin. Hotellissa asuessa tuli pian puute puuhastelumahdollisuuksista.
Huoneistohotellissa ei voinut tehdä muuta kuin lukea, netteillä, käydä salilla tai katsoa Netflixiä läppäriltä. Putkirempan viimeiseksi kahdeksi viikoksi vuokrasimme telkkarin.
Evakkoasumisen jälkeen kodista tuli entistä rakkaampi paikka. En aikaisemmin tajunnut, miten paljon kivaa puuhaa kotona on.
Elämän ja kodin rutiinit ovat yllättävän tärkeitä. Vieraassa paikassa en pysty pitämään lankoja käsissäni samalla lailla kuin kotona. Etsin avaimia ja väärässä paikassa olevia tavaroita. Olo on jotenkin rauhaton.
Kokkasin hotellissa aika harvoin, koska astioitakin oli vain vähän. Hain jo kotoa lisääkin. Esimerkiksi tuttu puurolautanen alkoi tuntua tärkeältä.
Huoneistohotellissa asuminen on ollut positiivinen seikkailu, vaikka koti-ikävä ja tekemisen puute yllättivät minut. Ihmistä ei ole selvästi luotu vain makaamaan sängyssä ja lukemaan.
Jos asuisin yksin, harkitsisin vakavasti huoneistohotellissa asumista. Ottaisin halvimman asunnon ilman täyttä varustusta ja toisin omat tavarat asuntoon. Mikäs siinä olisi ollessa, kun kaikki on niin helppoa. Hintaan kuuluu sähkö ja siivous joka toinen viikko. Ikinä ei tarvitsisi itse pestä saunaa, ja joka kerroksessa on lainattavat silityslaudat ja -raudat, föönit jne. Sopisi hyvin vakavaraiselle eläkeläiselle.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 10/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti