BB-Miikka Tuomola nosti pikavippejä, tuhlasi ja koki itsensä paremmaksi ihmiseksi – ”En edes tajunnut, miten syvällä ahdingossa olin”
Pikavipit saivat Miikka Tuomolan tuntemaan itsensä hetkeksi aikaa paremmaksi ihmiseksi, sillä niiden avulla saattoi tuhlata rahaa. Ajatuksiin ei mahtunut, että vipit pitäisi maksaa takaisin.
Pikavipit ja pelikoneiden pelaaminen veivät Miikan mennessään, mutta työkokeilun kautta hän pääsi takaisin elämään kiinni.
”Ajattelin, että minä en saa koskaan mahdollisuutta parempaan elämään”, kertoo Big Brother -ohjelmassa nähty Miikka Tuomola, 30. Hän ajautui nuorena aikuisena ankaraan pikavippikierteeseen, joka vei luottotiedot vuosiksi.
Miikka istui ystäviensä kanssa Turun kaupunginkirjaston tietokoneella ja selasi sivustoja, jotka tarjosivat lainarahaa nopeasti ja helposti. Monissa niissä toistui sama kaava: vain pari klikkausta ja rahat tulevat pankkitilille. Muutaman hengen poikaporukka päätti yhdessä tuumin nostaa kaikille omat viisikymppiset. Sen jälkeen he suuntasivat pankkiautomaatille ja varmistavat, että rahat olivat todella nostettavissa niin nopeasti kuin luvattiin.
”Se viisikymppiä näkyi heti pankin automaatissa, ei mennyt varmaan minuuttiakaan”, Miikka Tuomola toteaa.
Pikavippejä tietokoneella tutkiessaan kaverukset eivät perehtyneet sen koommin ohjeistuksiin tai ehtoihin. Miikka kuitenkin muistaa, että vipin oston yhteydessä oli ilmoitettu seuraavasti: Viidestäkymmenestä eurosta tulee maksaa kuusikymmentä takaisin.
Ensimmäiset nostetut lainaerät kuluivat hauskanpitoon. Miikka ja kumppanit pelasivat rahoilla pelikoneita ja juhlivat yöelämässä railakkaasti. Rahan makuun päästyään lainojen nostojen helppouteen alkoi viehättyä. Miikka kertoo, että he saattoivat ottaa yhden lainan aloittelujuomiin, ja illan edetessä toinen nostettiin vielä baariin menoa varten.
”Jollain tavalla tiedostin, että nostot täytyy maksaa takaisin. Siitä huolimatta se tuntui ihan ilmaiselta rahalta.”
Hauskaa hölmöilyä
Elettiin vuotta 2011. Miikka Tuomola oli tuolloin 18-vuotias ja juuri muuttanut pois kotoaan kokeilemaan omia siipiään itsenäiseen aikuisen maailmaan.
Nuori mies tykkäsi juhlia ja viettää aikaa ystävien ja silloisen seurustelukumppanin kanssa. Elämänhallinta ei välttämättä ollut paras mahdollinen, niin kuin ei monella muullakaan aikuisuuden kynnyksellä hapuilevalla nuorella. Arkeen eivät kuuluneet opiskelut tai työt.
Miikka koukuttui pelikoneiden pelaamiseen ja pikavippeihin toden teolla. Aluksi lainojen nostaminen oli hauskaa hölmöilyä kavereiden kanssa. Myöhemmin tahti kuitenkin koveni ja hän pelasi niin omia rahojaan, lainaksi nostettuja rahoja kuin pelikoneista voitettuja summia.
”Pelikoneista saamani adrenaliini ja hyvänolon tunne veivät minut hetkeksi todellisuudesta pois. En edes tajunnut, miten syvällä ahdingossa olin.”
Pelaaminen auttoi ahdistukseen, joka johtui Miikan elämäntilanteesta. Hän kertoo, että hänen elämässä aika kului lorvimiseen ja juhlimiseen, kun koulupaikkaa tai motivaatiota työntekoon ei löytynyt.
”Vipit saivat minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi, koska niiden avulla pystyin tuhlaamaan rahaan kaupungilla. Niinä hetkinä tuntui siltä, etten olekaan aivan luuseri.”
Miikka kertoo, että hän koukuttui niin pelikoneisiin kuin pikavippeihin vahvasti. Syvällä suossa oltiin siis nopeasti.
”Olin mestari huijaamaan itseäni ja vähättelemään omaa tilannettani.”
Lopulta asiat johtivat siihen, että Miikka ei enää avannut lainkaan postiluukusta tippuneita laskuja. Luottotietojenkaan menettäminen ei tuntunut hänestä miltään.
”Tulin varmaan niin sokeaksi omalle tilanteelleni, ettei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin olla välinpitämätön. Lopulta omat asiani eivät enää kiinnostaneet minua.”
Velkaantuneesta tuli yhteiskunnan hylkiö
Miikka aikuistui, mutta ahdinkoa jatkui vielä muutamien vuosien ajan. Kun ikätoverit suunnittelivat tulevaisuutta, Miikka eli päivä kerrallaan. Välillä hän pohti mistä seuraavana päivänä löytyy rahaa ruokaan tai sähkölaskuun.
Välit vanhempiin huonontuivat, erityisesti isään. Miikan mukaan vanhemmat tiesivät hänen tilanteestaan, mutta hän ei ollut valmis ottamaan apua vastaan. Tilanne hävetti velkaantunutta Miikkaa, eikä hän halunnut kuunnella muiden saarnoja.
”Välit tulehtuivat täysin oman välinpitämättömyyteni vuoksi.”
Luottotietojen menetys hankaloitti nuoren miehen elämää kokonaisvaltaisesti. Miikasta tuntui usein, että hän on yhteiskunnan hylkiö, jota muut ihmiset halveksivat. Hänellä ei ollut mahdollisuutta aikuisena ja itsenäisenä ihmisenä ottaa esimerkiksi puhelinliittymää omiin nimiinsä tai vaihtaa asuntoa yksityiselle vuokranantajalle.
”Käytin rahojani prepaid-liittymiin, ja numeroni vaihtui useita kertoja vuodessa. Asunto löytyi kaupungin tarjoamasta kämpästä, jonka vuokran Kela maksoi suoraveloituksella. Lähiöelämää en muistele lämmöllä.”
Lue myös: Mitä pitää tehdä, kun on jättänyt laskut maksamatta ja saanut maksuhäiriömerkinnän?
Työkokeilu muutti suunnan
Miikka oli muutaman vuoden ajan nostanut kaikki tuet, joita oli mahdollista saada. Lopulta hän joutui tilanteeseen, jossa eräs tuki uhattiin lopettaa, jos Miikka ei osoittaisi omaa yritteliäisyyttään ja motivaatiotaan. Pakon edestä Miikka etsi työpaikan, jossa hän pystyisi viettämään muutaman kuukauden. Näin hän varmistaisi, ettei hän menettäisi tukia kokonaan.
Työkokeilu varastossa muutti kuitenkin kaiken. Miikka huomasi viihtyvänsä varastotyössä, ja yhtäkkiä kokeilu muuttui kesätyöksi, jonka jälkeen hänet palkattiin vakituiseksi työntekijäksi.
”Arki alkoi rullata uudelleen eri tavalla työelämässä. Ei minua vielä silloinkaan aivan liikaa omat asiani kiinnostaneet, mutta työskentely ei kuitenkaan tuntunut pakkopullalta.”
Töissä ei motivoinut käymään ainoastaan hyvä työilmapiiri. Miikan palkasta alkoi mennä automaattiveloituksella maksuja velkoihin, joita oli vuosien saatossa ehtinyt kertyä jo miltei 20 000 euroa. Kun Miikka oli ehtinyt olla varastomiehenä tovin, hän havahtui: velkasumma oli alkanut pienentyä.
”Sen jälkeen tajusin, että tästä taakasta voi päästä oikeasti eroon. Aloin laskea vuosia ja kuukausia, milloin velat olisivat kokonaan hoidettu, ja haalin kaikki mahdolliset ylityöt itselleni.”
Jonkin ajan kuluttua Miikka sai hoidettua viimeisetkin maksut korkoineen päivineen. Nollan euron merkki velkakirjassa tuntui vapauttavalta.
”Sitä tunnetta en osaa sanoin kuvailla. Aivan kuin taakka olisi tippunut harteiltani. Uskon, että sen pystyy ymmärtämään vain, jos on itse kokenut saman.”
Omistusasunto ja esikoinen
Kului aikaa ennen kuin luottotiedot palautuivat. Nykyään Suomessa saa luottotietonsa takaisin jo kuukauden päästä siitä, kun on maksanut velkansa. Näin eivät olleet asiat vielä Miikan maksettua viimeisiä maksujaan, vaan luottotietoja joutui odottamaan jopa useamman vuoden.
”Muistan, kun tapasin nykyisen kumppanini enkä uskaltanut kertoa hänelle, että minulla on tällainen tilanne. Vaikka asiat olivat voiton puolella, tunsin häpeää.”
Nykyään Miikka on ylennetty esimieheksi samassa firmassa, jossa hän aloitti aikoinaan työtaipaleensa. Hän asuu avopuolisonsa Nooran kanssa omistusasunnossa, ja he ovat saaneet ensimmäisen yhteisen lapsensa. Elämä hymyilee, eikä arki ole tuntunut koskaan Miikasta paremmalta.
Muille samanlaisessa tilanteessa rämpiville Miikka haluaa toimia kannustavana esimerkkinä.
Tuulen suunta voi muuttua, ja asiat voivat kääntyä paremmalle tolalle. Toki siihen täytyy kyetä antamaan oma panostuksensa, mutta mikään ei ole ylitsepääsemätöntä.
”On tärkeää muistaa, että vaikka tilanne näyttää mahdottomalta, se ei välttämättä ole sitä. Joskus ajattelin, että en saa koskaan mahdollisuutta parempaan elämään, ja tässä minä nyt kuitenkin olen.”
Miikka Tuomola lähti tosi-tv -seikkailuun puolison kannustamana
Miikka osallistui realityohjelma Big Brotheriin puolisonsa Nooran kannustamana. Nyt seikkailu on kuitenkin takana päin ja elämä on rauhoittunut arkeen. Tosi-tv ohjelman kuvauksissa esiintyminen on Miikalle kuitenkin yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista.
Ikimuistoisimmat hetket Miikan BB-matkalta ovat taloon meneminen ja sieltä pois lähteminen. Niihin hetkiin liittyy niin paljon tunnelatausta, jota on vaikea edes kuvailla.
”Tyhjään Big Brother taloon asteleminen ensimmäisenä oli silmiä avaava hetki. Silloin tajusin, että nyt se on menoa. Lisäksi 12 viikon jälkeen kumppanini tapaaminen ensimmäistä kertaa tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä.”
Miikalle jäi seikkailusta hyviä muistoja, mutta enää hän ei tahtoisi olla erossa läheisistään niin pitkää aikaa. Miikka ryhtyy pohtimaan, mikä voisi olla sellainen tv-formaatti, johon hän voisi vielä osallistua.
”Jos Selviytyjistä soitettaisiin, en tiedä pystyisinkö kieltäytymään, Miikka naurahtaa.”
