Eläkkeelle jääminen vapauttaa aikaa harrastuksille – Eeva, 64, on totutellut uuteen elämänvaiheeseen: ”Työstä irtautuminen vapautti toimimaan”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
elämää eläkkeellä
Viimeiset vuodet työelämässä veivät Eeva Markkasen voimat niin, ettei hän jaksanut harrastaa. Nyt kalenteri on täynnä inspiroivaa tekemistä. © Sampo Korhonen
Ensimmäinen eläkevuosi on sujunut paremmin kuin Eeva Markkanen osasi odottaa. Parasta on päivien väljyys: päivät voi rakentaa aina fiiliksen ja sään mukaan.

Kun helsinkiläinen Eeva Markkanen, 64, oli ollut eläkkeellä kahdeksan päivää, hän ei jännitykseltään pystynyt nukkumaan.

Mitä tapahtuu, jos poliisi ottaakin kiinni? Miten ohikulkijat häneen reagoivat?

Samalla viikolla kun virallinen eläkkeellejäämispäivä koitti lokakuussa 2021, Eeva marssi satojen muiden mielenosoittajien kanssa Mannerheimintiellä ja vaati, että hallitus julistaisi Suomeen ilmastohätätilan.

Tämänkin lehden graafisena suunnittelijana Otavamediassa pitkään työskennellyt Eeva oli viimeisenä työvuotenaan liittynyt ympäristöliike Elokapinaan.

”Olen kokenut velvollisuudekseni taistella lastemme ja lastenlastemme elinolojen puolesta. Työstä irtautuminen vapautti toimimaan.”

Eeva oli aiemminkin osallistunut ilmasto- ja rauhanmarsseihin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän on mukana liikkeen toiminnassa.

Kun tuore eläkeläinen pääsi unettoman yön jälkeen sukeltamaan ihmisjoukkoon, hän rauhoittui.

”Tuntui hyvältä, että ympärillä oli joukko ihmisiä, joilla oli samat arvot”.

Lue myös: Eeva Kaila, 67, oli viisi päivää syömättä Elokapinan mielenosoituksessa: ”On pakko tehdä jotain ilmastonmuutoksen estämiseksi”

Eläkkeellä ehtii harrastaa

Ensimmäinen vuosi eläkkeellä on tuonut Eevan elämään muutakin uutta.

Eläkeiän lähestyessä hän mietti, että haluaa ottaa eläkkeellä rennosti, tehdä hyvää ja oppia uutta.

Kalenteri täyttyi äkkiä. Suurena taiteen ystävänä Eeva ilmoittautui kolmelle maalauskurssille ja alkoi lisäksi opiskella ranskankielen alkeita työväenopistossa.

”Työelämässä kaipasin sitä, että jaksaisin myös harrastaa. Ehkä ikä teki sen, etten töiden lisäksi enää viimeisinä vuosina jaksanut tehdä juuri muuta. Illat ja viikonloput menivät toipumiseen.”

Nyt virtaa taas riittää. Jopa uuden kielen opiskelu on tuntunut Eevasta yllättävän helpolta. Hän oli aina ajatellut, ettei hänellä ole kielipäätä, mutta tänä syksynä hän jatkaa alkeista edistyneempien ryhmään.

”Muistelen ranskan sanoja usein kävellessäni, enkä koskaan jätä tehtäviä viimeiseen iltaan.”

Lue myös: Näin voit jatkaa työntekoa eläkkeellä – Lue asiantuntijan vinkit!

Eläkkeellä on aikaa monille harrastuksille. © Sampo Korhonen

Eläkkeellä on aikaa monille harrastuksille. © Sampo Korhonen

Uusi identiteetti

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen eläkevuosi on sujunut paremmin kuin Eeva osasi odottaa.

Parasta on päivien väljyys. Ennen elämää rytmittivät lehden deadlinet, nyt päivän voi rakentaa fiiliksen ja sään mukaan.

”Olen aiempaa spontaanimpi. Saatan lähteä hetken mielijohteesta illalla leffaan tai kahvilaan. Kun inspiraatio iskee, maalaan. Kun tekee mieli liikkua, teen Youtubesta joogaharjoituksen tai lähden kävelylle meren rantaan. Olen myös vihdoin saanut luettua Donna Tarttin Tiklin.”

Eläkeläisen identiteetti ei kuitenkaan tunnu vielä omalta. Kun Eeva törmää kadulla johonkin tuttuun ja kertoo, että on nykyisin eläkeläinen, se kuulostaa omiin korviin hassulta. Eikös eläkeläiset ole niitä paljon vanhempia?

”Uusi identiteetti vaatii vielä totuttelua.”

Lue myös: ”Tulen hulluksi, jos ei ole tekemistä” – Ensimmäinen vuosi eläkkeellä pelotti Else Sjöbladia ennalta, uuteen arkeen toi puuhaa koirien pentueet

Ei ikävä töihin

Eeva asuu kerrostalossa kaksin kissansa Jesperin kanssa. Hänen lapsistaan nuorimmainen, joka houkutteli äidin ympäristöliikkeeseen, opiskelee ulkomailla, esikoinen asuu Helsingissä.

Eeva viihtyy hyvin omassa seurassaan ja on tottunut asumaan yksin. Mutta kun viime vuoden marraskuussa kaupunki verhoutui pimeään ja korona rajoitti ystävien tapaamista, hän tunsi olonsa yksinäiseksi.

”Töissä oli aina kahviseuraa tarjolla. Onneksi etätyöt totuttivat olemaan yksin kotona myös päivisin.”

Eeva ajattelee nyt, että oli työkeskeinen. Oli tärkeää, että hän sai ilmaista itseään työnsä kautta.

”Mutta siihen nähden, kuinka innostunut työstäni olin, mietin työuraani enää hyvin vähän. Töihin ei varsinaisesti ole ikävä.”

Ensi talvena Eevan taloyhtiöön tulee putkiremontti. Hän haluaisi lähteä sitä pakoon interrailille Etelä-Eurooppaan. Matkan varrella hän voisi pysähtyä kiinnostavissa taidemuseoissa ja ehkä asettua hetkeksi johonkin taiteilijayhteisöön Ranskassa.

”Se on ollut salainen haaveeni jo pitkään. Olisi myös hienoa saada omia töitä jonnekin näytteille.”

Reissukaveria ei ole, mutta se ei haittaa. Eeva on tottunut matkustamaan yksin.

”Yhteen ei tarvitse muuttaa, mutta olisi mukava tavata joku, joka on samalla aaltopituudella kuin minä.”

”Siihen nähden, kuinka innostunut työstäni olin, mietin työuraani enää hyvin vähän”, Eeva muistelee aikaa ennen eläkkeelle jäämistä. © Sampo Korhonen

”Siihen nähden, kuinka innostunut työstäni olin, mietin työuraani enää hyvin vähän”, Eeva muistelee aikaa ennen elämää eläkkeellä. © Sampo Korhonen

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X