Heikkojen puolesta – Eläkeläinen Aila Bordi toimii vapaaehtoisena korona-apuna

Virolahtelainen eläkeläinen Aila Bordi on ottanut elämäntehtäväkseen muiden auttamisen. Hän on ollut itsekin avun tarpeessa ja oppinut, mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Aila Bordi kiertää kaupassa puolisen tuntia, että saa kerättyä kaupasta kaikki toivotut ostokset.

Virolahtelainen eläkeläinen Aila Bordi on ottanut elämäntehtäväkseen muiden auttamisen. Hän on ollut itsekin avun tarpeessa ja oppinut, mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää.
Teksti:
Ville Vanhala

Vanhasta kaavakkeesta tulee kauppalappu, kun kaavakkeen kääntöpuolelle kirjoittaa viikon ostokset. Virolahtelainen Aila Bordi, 69, joutuu kiertämään reilun puolen tunnin ajan kaupassa, kunnes 90-vuotiaan haminalaisen Terttu Suorttin elintarvikkeet ja pesuaineet on kerätty ostoskärryihin.

Aila Bordi saa tavarat mahtumaan kahteen kassiin. Kahvakuulaa heiluttamalla voimistuneet käsivarret koukistuvat, kun hän nostaa ostokset tiskiltä ja astelee kadulle. Askel on ripeä, kassien sangat venähtelevät askelten tahdissa.

Suortti on usein ollut Bordin mukana kaupassa, mutta koronaviruksen tartuntavaaran vuoksi Suortti on nyt jättäytynyt kotiinsa.

”Korona on vaarallinen tauti, johon liittyy myös ihmisiä ahdistava pelko”, Aila Bordi sanoo.

Virolahtelainen Aila Bordi käy 90-vuotiaan Terttu Suortin puolesta kaupassa ja tuo ostokset hänen kotiovelleen.

Virolahtelainen Aila Bordi käy 90-vuotiaan Terttu Suortin puolesta kaupassa ja tuo ostokset hänen kotiovelleen. Tommi Tuomi / Otavamedia

Vapaaehtoistyötä viruksen uhan alla

Siitä lähtien kun koronavirus alkoi levitä Suomessa Aila Bordi on toiminut vapaaehtoisena kauppa- ja apteekkilähettinä, koiranulkoiluttajana ja halonhakkaajana yli 70- vuotiaille naapureilleen, tuttavilleen ja sukulaisilleen.

Iäkkäiden ihmisten auttaminen ei ole Bordille uutta, mutta koronaviruksen leviämisen estämiseksi annettujen suositusten, säännösten ja rajoitusten myötä autettavien määrä on lisääntynyt.

Aila Bordi ei itse pelkkää koronatartuntaa.

”Totta kai on syytä olla varovainen ja noudattaa ohjeita. Korona kuitenkin iskee, jos se on iskeäkseen. En suostu lamaantumaan viruksen uhan alla.”

Monet seniori-ikäiset kärsivät yksinäisyydestä. Se on vain lisääntynyt sitä mukaa, kun heidän liikkumisensa koronasäädösten takia on jäänyt miltei olemattomiin.

Bordin kotikunnassa Virolahdella eletään vielä pitkälti perinteisessä maalaisyhteisössä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja välittävät toisistaan.

”Vanhuuden myötä monet kuitenkin jäävät yksin. Yksin oleminen suojaa koronalta, mutta se aiheuttaa myös alakuloa ja masennusta.”

Varmuuden vuoksi Aila Bordi ei vie viikon ostoksia portaita pidemmälle. Lähiviikkoina hän on varautunut tekemään vielä lukemattomia kauppareissuja.

Varmuuden vuoksi Aila Bordi ei vie viikon ostoksia portaita pidemmälle. Lähiviikkoina hän on varautunut tekemään vielä lukemattomia kauppareissuja. Tommi Tuomi / Otavamedia

Aktiivinen vapaaehtoinen

Aila Bordi luottaa siihen, että koronasta päästään eroon ennen pitkää.

Tuberkuloosiepidemiakin hellitti aikanaan. Siitä Ailalta on omakohtaista kokemusta.

Kun Aila Bordin äiti odotti tytärtään, hän sairastui tuberkuloosiin. Vastasyntynyttä Bordia ei laskettu äitinsä viereen, vaan hänet kiidätettiin Kuopion keskussairaalan synnytyssalista tuberkuloosia sairastaneiden äitien lasten Joulumerkkikotiin Ouluun.

Jälkeenpäin Bordi on nähnyt valokuvia lastenkodista, jossa hän vietti 50-luvun alussa ensimmäiset kuukautensa. Lapset makasivat salissa pitkissä riveissä. Vajaan vuoden ikäisenä Bordi tuotiin pahvilaatikossa kotiinsa.

”Minulle jäi alitajuntaan hylätyksi tulemisen pelko. Vielä kuuden vuoden ikäisenä näin painajaisia siitä, että sairastun ja joudun sairaalaan.”

Aila Bordi ehti työskennellä useissa ammateissa – kuten myyjänä ja tehdas- ja laboratoriotyöntekijänä – ennen kuin hän joutui 50-vuotiaana polvivammansa takia sairauseläkkeelle.

Reilun vuosikymmenen ajan Bordi on auttanut vapaaehtoisena ikäihmisten lisäksi mielenterveysongelmaisia ja kehitysvammaisia. Hän toimii aktiivisesti myös seurakunnan kerhoissa ja diakoniapiirissä.

”Kun näkee avun tulevan tarpeeseen ja saa siitä kiitoksen, se on suurempi palkka kuin rahalla pystyisi maksamaan.”

Bordi saa apua tarvitsevien auttamisesta hyvän ja kiitollisen mielen lisäksi energiaa ja innostusta.

”Eräs vanhempi ihminen, jota olen avustanut jo pitkään pyytää minua aina keittämään kahvit, ja minä keitän. Olen saanut monesta autettavasta hyvän ystävän.”

Bordi on aikanaan ollut myös itse avun tarpeessa. Kun hänen 26 vuotta kestänyt avioliittonsa alkoi rakoilla ja päättyi eroon, Bordi huomasi itsessään masennuksen oireita ja miltei linnoittautui kotiinsa.

”Minusta huolehdittiin. Tarvitsin seuraa, että uskalsin lähteä edes käymään kaupassa. Mutta sain menettämäni ihmisarvon vähän kerrallaan takaisin.”

Hän ystävystyi omien auttajiensa kanssa ja pitää heihin yhteyttä, vaikka he asuvat eri paikkakunnilla.

Ruokakasseja tuodessaan Aila Bordi vaihtaa Terttu Suortin kanssa ikkunan kautta tuoreimmat kuulumiset.

Ruokakasseja tuodessaan Aila Bordi vaihtaa Terttu Suortin kanssa ikkunan kautta tuoreimmat kuulumiset. Tommi Tuomi / Otavamedia

Puhelin auki yötä päivää

Terttu Suortti katsoo omakotitalonsa ikkunasta, kun Aila Bordi nostaa ostokset autosta ulos.

Sen jälkeen kun Suortti jäi kahdeksan vuotta sitten leskeksi, Bordi on käynyt hänen luonaan kerran viikossa. Ostosten lisäksi Bordi on siivonnut Suorttin kotia, maksanut hänen laskujaan, ajanut kesällä nurmikon ja pitänyt pihasta muutenkin huolta.

Bordi on myös saunottanut jo heikosti liikkuvaa Suorttia.

”Saan koronaan kuuluvat ohjeistukset Haminan kotisairaanhoidosta. Varmasti minulle annetaan myös tarvittavat suojavarusteet, että pystyn pesemään Tertun ja pari muutakin avustettavaani”, Bordi uskoo.

Koronaviruksen tartuntauhan alla Bordi aikoo auttaa muita niin paljon kuin ehtii ja jaksaa.

”Puhelin on auki yötä päivää, ja siihen myös vastataan.”

Kunnostaan Bordi huolehtii lenkkeilemällä metsässä ja meren rannalla.

Kahvakuulaharjoituksia hän ei enää tee. Hänen uusin villityksensä on hulavanteen pyörittäminen.

Kun Bordia väsyttää, hän aloittaa möllöttämisen. Se tarkoittaa television katsomista seuraamatta esitettävää ohjelmaa.

”Lopetettuani möllöttämisen en aina edes muista, mitä olen katsonut, mutta mieli on tyhjentynyt ja virkistynyt. Olo on taas kevyempi.”

Aila saa avuntarvitsijan ostoslistan puhelimessa. Hän kirjoittaa sen itse kauppalapuksi.

Aila saa avuntarvitsijan ostoslistan puhelimessa. Hän kirjoittaa sen itse kauppalapuksi. Tommi Tuomi / Otavamedia

Vaikutus arvomaailmaan

Ikävistä asioista seuraa aina jotain myönteistä. Niin Aila Bordi uskoo. Hän löytää koronaviruksestakin hyviä puolia.

”Näin suuren yhteisen koettelemuksen luulisi jo vaikuttavan meidän arvomaailmaamme.”

Hänen mielestään Suomessa arvostetaan valitettavan usein maallista omaisuutta ja menestystä jopa läheisten ihmisten kustannuksella.

Bordi toivoo, että koronan myötä huomattaisiin, mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää.

”Kun meillä on toisemme, niin meillä on jo paljon. Lisää ei kamalasti enää tarvita.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/20.

Lue myös: Saavatko iäkkäät ja monisairaat hoitoa, jos korona iskee? – Professori vakuuttaa: ”Kaikki koronapotilaat hoidetaan Suomessa – oireiden lievitys on aina mahdollista”

Pahoittelut. Tämä lomake ei ole enää saatavilla.

X