Yhdessä yksinäisyyttä vastaan – Kotkalainen Inka Setälä tekee vapaaehtoistyötä yksinäisyyden puolesta

Kotkalainen Inka Setälä toivoo, että osaisimme koronaviruksesta eroon päästyämme kohdata toisemme aidommin ja useammin kuin ennen pandemiaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kotkalainen Inka Setälä on ottanut tehtäväkseen yksinäisyyden lievittämisen koti­kaupungissaan. Hänen järjestämiinsä tapahtumiin on osallistunut yhteensä tuhansia kotkalaisia.

Kotkalainen Inka Setälä toivoo, että osaisimme koronaviruksesta eroon päästyämme kohdata toisemme aidommin ja useammin kuin ennen pandemiaa.
Teksti: Ville Vanhala

Ilmassa on halauksia. Kotkalainen Inka Setälä seisoo kotikaupunkinsa torin kulmalla ja tervehtii turvavälin päästä tuttaviaan.

Vaikka koronavirus on hiljentänyt Kotkan keskustan, niin kävelykadulla soljuu harvakseltaan ihmisiä.

Inka Setälä on viime vuosien aikana tuottanut vapaaehtoisena Kotkaan lukuisia tapahtumia. Enimmillään hänen Katariinan Meripuistossa järjestämään kohtaamiseen on osallistunut yli kolme tuhatta ihmistä.

Ei siis ihme, että Setälä tunnetaan ja tunnistetaan, varsinkin kun hän erottuu joukosta helposti: räiskyvän punaiset hiukset liehuvat ja hymy irtoaa herkästi.

”Hymy ei vaadi vaivaa ja hymyyn vastataan yleensä hymyllä”, Inka Setälä sanoo.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen kyselytutkimuksen mukaan Suomessa elää arviolta noin puoli miljoonaa yksinäisyydestä kärsivää ihmistä. Koronaviruksen tartuntavaarasta johtuvien rajoitusten vuoksi yksinäisyys on parin viime kuukauden aikana lisääntynyt entisestään.

Inka Setälä on ottanut tehtäväkseen yksinäisyyden vähentämisen.

Hymystä on siinäkin apua.

”Se on merkki siitä, että kohtaa ainakin hetkellisesti toisen ihmisen.”

Yhteistä sisältöä elämään

Kun Inka Setälä istui kolmisen vuotta sitten kahvilassa tekemässä muistiinpanoja, hän aprikoi ääneen, tarjottaisiinko hänen järjestämässään ensimmäisessä Kohtaamisia Kotkassa -tapahtumassa jauheliha- vai kalakeittoa.

Viereisessä pöydässä istunut vanhempi mies hätkähti, kun Setälä kysyi hänen mielipidettään asiasta.

”Tuntui uskomattomalta, kun mies kertoi, että olin kahvilanmyyjän lisäksi ainoa, joka oli kyseisenä päivänä puhunut hänelle.”

Sen jälkeen Setälä ja mies ovat tavanneet satunnaisesti kahviloissa ja kaupoissa ja tavatessaan he tervehtivät ja halaavat, nykyään ilma­halauksia.

Heistä on tullut tuttuja keskenään.

”Toiseen tutustuminen ei ole keneltäkään pois, vaan siinä voittavat molemmat.”

Tähän päivään mennessä hän on järjestänyt kahdeksan suurempaa tapahtumaa, joihin on osallistunut yhteensä tuhansia ihmisiä. Inka Setälä saikin työstään Vuoden vapaaehtoinen -palkinnon, ja hän toimii tämän vuoden vapaaehtoistoiminnan lähettiläänä.

Kansalaisareena ry:n palkitsemisperusteissa Setälää kiitetään siitä, että hän on luonut kotikaupunkiinsa yhteisöllisyyttä ja yhdessäoloa ja aktivoinut omalla esimerkillään myös muita vapaaehtoistoiminnan piiriin.

”Yhdessä tekemällä lievitetään yksinäisyyttä ja saadaan elämään kaivattua sisältöä.”

Itkua surusta ja ilosta

Inka Setälän ei olisi pitänyt yrittää nostaa sisustusliikkeen pihalla 80 kilon taakkaa betoniporsaan yli. Riuhtaisussa hänen selästään vioittui kaksi välilevyä. Toivuttuaan Setälä päätyi Työeläkelaitoksen ohjaaman uudelleenkoulutukseen.

Kokin ammattiin valmistunut Setälä ehti työskennellä risteily­aluksella ja Helsinkiin muutettuaan Yhdysvaltain suurlähetystössä ja myöhemmin keittiöesimiehenä helsinkiläisissä ravintoloissa.

”Selän vioittumista seurannut pettymys oli valtava, mutta jälkikäteen loukkaantumisen voi nähdä myös mahdollisuutena tehdä jotain uutta”, Setälä sanoo.

Kosmetologiopinnot jäivät kuitenkin kesken hänen tultuaan raskaaksi. Takaisin Kotkaan muutettuaan Setälä hoiti lapsiaan ja leukemiaan sairastunutta isäänsä.

”Vaikka isälle oli annettu vain muutama kuukausi elinaikaa, hän eli kaksi ja puoli vuotta. Isän viimeisinä aikoina meistä tuli hyvin läheisiä.”

Setälä sanoo omaavansa yhä lapsenomaisen uskon siihen, että vastoinkäymisistä ja raskaista kokemuksista seuraa aina jotakin hyvää.

Vuoden 2018 positiivisimmaksi kotkalaiseksi valittu Setälä kuitenkin myöntää, että kukaan ei voi olla aina positiivinen.

”Olen elänyt sydän auki ja olen myös kyynelehtijä. Itku on tullut niin surusta kuin ilostakin.”

Vaatteita ikkunoihin

Vaikka Kotka on perinteikäs koripallokaupunki, Inka Setälä kävi vasta hiljattain katsomassa ensimmäisen koripallo-ottelunsa. Steveco-areenan lehtereillä hän sai ajatuksen ”Sporttikummista.”

”Katsomoihin jää aina tyhjiä paikkoja, joten eikö sinne olisi mahdollista antaa vapaalippuja, joilla ihmiset veisivät kavereitaan tai vaikka naapureitaan otteluihin”, Setälä pohtii.

”Sporttikummien” aika kotkalaisissa koripallokatsomoissa koittaa koronavirustilanteen vuoksi aikaisintaan ensi syksynä uuden kauden alkaessa.

Koronavirustartuntavaaran vuoksi on myös jouduttu jättäytymään työpaikoista ja kouluista kotiin, mikä on lisännyt poliisien kotihälytyksiä.

Myös se on saanut Setälän toimimaan.

”Yksinäisyys on tyhjyyttä, mikä syntyy siitä, että ei tule kuulluksi eikä nähdyksi.”

Hän on levittänyt sosiaalisen median kautta neuvoa siitä, miten kodeissaan esimerkiksi parisuhde- ja perheväkivallan seurauksena vaaraan joutuneet ihmiset voivat hälyttää apua.

”Värikäs vaate ikkunassa viestii avuntarpeesta. Idea ei ole omani, vaan sitä on käytetty erilaisissa poikkeustilanteissa maailmalla aikaisemminkin.”

Setälä sanoo pursuavansa ideoita, joista kuitenkin vain osa on toteuttamiskelpoisia.

”Hyvin harvoin, jos koskaan vapaaehtoistyön hankkeita pystyy toteuttamaan yksin, joten siinäkin suhteessa me kaikki tarvitsemme toisiamme.”

Katariinan meripuiston kohtaamisten järjestämisessä Setälällä on ollut yli sata yhteistyökumppania, niin yrityksiä, yhdistyksiä kuin yksityisiä ihmisiäkin.

”Suurimmalla osalla meistä on luontainen halu kokoontua yhteen ja auttaa toisiamme. Vapaaehtoistyön tulee kuitenkin tuntua mielekkäältä, että siitä pystyy innostumaan kerta toisensa jälkeen uudestaan.

Setälää innostuu siitä, kun hän näkee muiden ihmisten innostuvan.

”Se on miltei huumaava tunne, kun saa ihmisten silmät loistamaan.”

”Kun hymyilee toiselle, niin toinen hymyilee useimmiten takaisin. Hymy on merkki siitä, että on huomioinut hyvällä tavalla kanssa­ihmisen”, Inka Setälä sanoo.

”Kun hymyilee toiselle, niin toinen hymyilee useimmiten takaisin. Hymy on merkki siitä, että on huomioinut hyvällä tavalla kanssa­ihmisen”, Inka Setälä sanoo.

Tyhjää yksinäisyyttä

Inka Setälä on kirjannut tarinoita ihmisten kohtaamisista muistikirjaansa, mutta hän haluaisi oppia kirjoittamaan paremmin. Setälä on opetellut myös maalaamista, jota hän ei ole mielestään oppinut, mutta maalaa silti. Setälä on käynyt tanssitunneilla, mutta hän sanoo, että hänen tanssitaidoissaankin on petraamisen varaa.

”Laulan myös mielelläni, varsinkin suihkussa.”

Toimeentulonsa Setälä on viime vuosina saanut projektiluontoisista tehtävistä. Hän on toiminut kauneus­alan yrittäjänä, pop up -vaatekauppiaana ja ollut mukana erilaisissa matkailualan hankkeissa.

Aprillipäivän oli määrä olla Setälän ensimmäinen virallinen työpäivä uudessa työpaikassa. Elämystuottajan tehtävän aloittaminen kuitenkin lykkääntyi koronavirustilanteen vuoksi myöhemmäksi.

”Odotan intoa puhkuen, että pääsen Virolahden Satumetsään peikkomuoriksi.”

Vauhdikkaalta vaikuttava Setälä sanoo kaipaavansa myös omaa aikaa. Hän nauttii yksin olemisesta varsinkin lenkkipolkuja kiertäessään.

Kahdesti eronnut Setälä tietää omalta kohdaltaan myös sen, miltä tuntuu se yksinäisyys, jota hän on vapaaehtoistyönään muilta lievittänyt.

”Yksinäisyys on tyhjyyttä, mikä syntyy siitä, että ei tule kuulluksi eikä nähdyksi.”

Etärakkaus tuo onnea

Inka Setälä haluaa kertoa vielä yhden tarinan Katariinan meripuistossa järjestetystä kotkalaisten Kohtaamisesta.

Setälä värväsi nuoren äidin ja hänen tyttärensä heille ennestään tuntemattoman, rollaattorilla kulkeneen vanhemman naisen avustajiksi puiston tapahtumassa.

”Vaikka he hieman ujostelivat toisiaan, niin muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen he olivat jo ystävystyneet”, Setälä kertoo.

Siitä lähtien nuori äiti ja hänen tyttärensä ja vanhempi nainen ovat tavanneet säännöllisesti.

”Heistä tuli miltei uusioperhe ja tyttö sai itselleen varamummon.”

Koronavirusepidemia on nyt lykännyt Kotkan päivällis-, illallis- ja kohtaamistapahtumia myöhemmäksi, mutta Setälän mukaan kaupungissa jo miltei perinteiksi muodos­tuneita tapahtumia ei tulla perumaan.

”Toivottavasti me osaamme koronaviruksen ja karanteenien jälkeen kohdata toisemme aidommin ja useammin kuin ennen epidemiaa”, Setälä sanoo.

Hänellä on oma kohtaamisensa illalla skypen välityksellä.

Nyt Setälä vasta hymyileekin, kun hän kertoo olevansa rakastunut australialaiseen brittimieheen, joka osaa myös puhua hieman suomea kymiläisesti murtaen.

”Meitä rajoittaa etäisyys, mutta keskustelemme avoimesti kaikesta, mikä luo läheisyyttä.”

Lue myös: ”Moni nuori elää yksin poikkeuksellista korona-aikaa” – Tuen tarve on nyt suuri etsivän nuorisotyön ja työpajan nuorten parissa

Lue myös: Vapaaehtoinen Anna Enkenberg, 40, auttaa riskiryhmään kuuluvia: ”Kun autan ihmisiä täällä kotiseudullani, toivon, että myös vanhempiani autetaan siellä missä he ovat”

X