ITE-taiteilijat August ja Pirkko tekevät oman näköistä taidetta
August Eskelinen veistää moottorisahalla puusta taidokkaita hahmoja. Pirkko Toiviainen antaa rumille esineille uuden, kauniin elämän. Molemmat ovat ITE-taitelijoita, joiden töitä pääsee nyt ihailemaan Ilomantsissa.
August tekee veistoksia myös tilaustöinä. Äskettäin soitti vanha rouva Helsingistä ja tilasi pihansa lehtikuusesta ison pahan suden. Jyväskylän kaupungin leikkipuistoon August käy veistämässä veturin viereen konduktöörin. © Tiiu Kaitalo
Rautalammin Kerkonkoskella on kesäpäivä kauneimmillaan, Anna Wildrose alias Pirkko Toiviainen, 70, asettelee työpajan materiaaleja esille pihapöydille. Kasseissa ja laatikoissa on vanhoista taidekirjoista ja lehdistä leikattuja kuvia, kangastilkkuja, nappeja ja kaikenlaista pientä tilpehööriä. Hyttysiä parveilee järven rannalla olevan kodin pihalla sen verran paljon, että myös hyttyssavut täytyy sytyttää.
”Työpajojen pitäminen on olennainen osa taidettani, sillä tulen onnelliseksi nähdessäni kurssilaisten luovuuden ja innostuksen. Olen opettanut tuhansia ihmisiä näyttelyideni yhteydessä ja kursseilla Suomessa, Virossa, Latviassa ja Venäjällä. Jokaisesta vapautuu taiteilija, kun hän upottaa kätensä liisteriin. Työtapa on helppo: liimataan alustalle kierrätysmateriaalia kauniiksi kokonaisuudeksi”, Pirkko kertoo.
Nyt Pirkon puuhapöytään istahtavat äiti ja tytär Anna-Mari ja Maija Kaipainen sekä mummo Leena Jalkanen pojanpoikansa Matias Jalkasen kanssa. Tottuneesti he kaivavat pusseista mieleistään materiaalia, sillä Matias, 17, ja Maija, 18, ovat käyneet Pirkon eli Piken työpajoissa pienestä pitäen.
”Puhuin pienempänä pikettämisestä, kun tarkoitin esineiden kiinnittämistä liisterillä alustaan”, Matias nauraa.
Kolhiintunut lampunjalka on saanut uuden elämän taideteoksena. Pirkko liimasi siihen pitsiä, tekokukkia ja helmiä. Lamppu maksoi kirpparilla kuusi euroa, ja Pirkko harkitsi ostoa, koska piti hintaa kalliina. © Tiiu Kaitalo
Mikä tahansa kirpputorilta löydetty esinerumilus voi muuttua Pirkon käsissä elämänriemua uhkuvaksi, ylitsepursuavan runsaaksi taideteokseksi. © Tiiu Kaitalo
Oudot esineet innostavat
Pirkko alkoi jo 1980-luvulla miettiä, kuinka ylijäämätavaroita voisi hyödyntää. Hän oli perustamassa Emmausta Siilinjärvelle, oli aktiivinen rauhanliikkeessä ja 1990-luvulla Siilinjärven kunnan ensimmäinen vihreä valtuutettu.
Pirkko on tehnyt Anna Wildrosen nimellä värikästä kierrätystaidetta vuodesta 1998 lähtien. Sitä ennen hän työskenteli ala-asteen opettajana, ja kierrätystyöpajat syntyivät oppilaiden kanssa.
”Tykkään oudoista esineistä. Työni idea voi lähteä hassusta maljakosta tai kamalista pahkatöistä, jotka valloitan päällystämällä ne kauniilla kuvilla, pitseillä, helmillä ja kuivatuilla appelsiinirenkailla.”
Joku saattaa nähdä Anna Wildrosen työt kitschinä, mutta niistä voi löytää syvempiäkin ajatuksia kapitalismin kritiikistä ekologiseen paatokseen.
”Teoksissani kohtaavat villisti ja vapaasti arvokas ja arvoton, sopiva ja epäsopiva. On kiikun kaakun, haluanko olla ITE-taiteilija, sillä haraan ulkopuolelta määriteltyjä nimityksiä vastaan. Olen aina ollut epäsovinnainen, impulsiivinen ja temperamenttinen vastarannan kiiski, toisintekijä.”
Ilomantsissa heinäkuun alussa avautuneeseen ITE-taiteen näyttelyyn Pirkko vie esimerkiksi silityslautatyön, jonka idea lähti sattumasta. Hän oli hylkäämässä rikkinäisen silityslaudan, mutta huomasikin sen muodon kiinnostavaksi, kuin kirkon ikkuna!
”Siitä innostuneena avasin vanhan taidekirjan, ja se aukesi kohdasta, jossa oli Vladimirin Jumalanäiti -ikonin kuva. Liimasin kuvan silityslautaan, ja aloin luoda sen ympärille runsaita maailmoja lisäämällä pitsiä, pieniä metalli- ja puuesineitä sekä koruja.”
Kaunis työ sai nimen Ihmeitä tekevä silityslauta. Myöhemmin Pirkko teki vielä seitsemän muuta silityslautatyötä ja varastossa odottaa muutama lauta.
”Minulla voi olla työn alla yhtä aikaa vaikka kymmenen pahkaa tai kolme silityslautaa. Kun tipahdan flow-tilaan, voin olla siellä pitkään.”
Pirkon työt ovat niin riemukkaan yllättäviä, että niistä tykkäävät monenlaiset ihmiset.
”Muistan kun Heikkilän Martta, 87, paikallisen sikatilan vanhaemäntä löi käsiä yhteen, että tämä se on oikeaa taietta. Monet ihmiset, jotka eivät ikipäivänä astu galleriaan, tykkäävät töistäni. Tätä toivon Ilomantsin näyttelyltäkin, että ihmiset kokisivat siellä iloa.”
”Enemmän on enemmän, älä siis lopeta ajoissa. Jos työ vaikuttaa kamalalta, tee siitä vielä kamalampi. Jos työ tuntuu ihanalta, tee siitä vielä ihanampi”, Pirkko kehottaa työpajaan osallistuvia. © Tiiu Kaitalo
Työpajoissa on ”sääntöjä”, joita Pirkko noudattaa myös omassa taiteessaan. ”Älä pelkää liisteriä, vaan upota siihen kätesi.” © Tiiu Kaitalo
Pirkolla on töissään erilaisia maailmoja, esimerkiksi sininen, valkoinen, teräksinen tai bysanttisen ruskeasävyinen. Näppäile Instagramiin annawildrose ja pääset ihailemaan Pirkon töitä. © Tiiu Kaitalo
Saha kuin sivellin
August Eskelinen, 46, liikkuu puolitoistametrisen puupöllin ympärillä moottorisahansa kanssa rauhallisesti kuin parturi asiakkaan ympärillä. Sahanpuru pöllyää ja moottorin ääni jyrisee metsässä.
”Tiukka ennakkosuunnittelu ei kuulu työtapoihini, vaan annan fiiliksen viedä. Näin heti tässä pölkyssä peuran. Puun muoto kertoi sen minulle sahatessani oksaa pois. Peura syntyy muutamassa tunnissa. Lopuksi poltan pinnan kaasulla harmaaksi ja käsittelen sen öljyllä”, August kertoo.
Kun seuraa Augustin työskentelyä ja upeaa jälkeä, on vaikea uskoa, että veistokipinä puraisi häntä vasta 1,5 vuotta sitten. Kun hänen poikansa tarvitsi jotakin itse tehtyä lappeenrantalaisen koulun joulumyyjäisiin, veisti isä-Eskelinen myyntipöydälle rivin pieniä puisia pöllöjä.
Keväällä 2020 pääammatti lasten karting-valmentajana ja mekaanikkona omassa yrityksessä loppui koronan takia, ja Augustin oli pakko keksiä jotain muuta.
”Ostin oman moottorisahan ja aloin veistää tosissani. Huomasin veistämisen olevan minulle helppoa. En ollut tiennyt lahjakkuudestani, enkä ollut koskaan pitänyt itseäni luovana kädentaitaja, vaikka olen aina piirtänyt mielelläni. Nyt inspiroidun netistä löytämistäni kuvista ja saatan veistää niiden mukaan esimerkiksi alligaattorin.”
August keskeyttää työnsä lisätäkseen moottorisahaan bensaa. Sahat täytyy huoltaa joka päivä, sillä ne ovat kovilla 12–14 tunnin yhtämittaisen käytön takia. August tekee paljon puuveistoksia Mustilan Arboretumiin Elimäellä. Tämäkin alkoi sattumasta, kun hän bongasi Facebookista Mustilan veistopäivät kesäkuussa 2020. Hänet kutsuttiin mukaan, vaikka tapahtuma oli jo alkanut.
”Kun tulin Mustilaan, en ollut edes noussut autossa, kun näin edessäni vanhan poppelin ja siinä selkeästi vain veistämistä vailla olevan dinosauruksen.”
Veistopäivien jälkeen Mustilan toimitusjohtaja Jukka Reinikainen ehdotti, että August voisi milloin vain tulla veistämään hahmoja Mustilan taidepolulle. Nyt siellä on toistakymmentä Augustin veistosta: yksisarvinen, karhuja, mammutti, pöllö, krokotiili, kurki ja sudenkorentoja.
”Olen täällä muutaman päivän viikossa veistämässä aamusta iltaan ja asun autossani. Viimeisimpänä tein kolme peikkoa, jotka paistavat kinkkua avotulella. Saan luoda hahmoja oman haluni mukaan.”
Venäjälle kisaamaan
August näyttää kuusipuusta veistämäänsä tarujen yksisarvista, siivekästä hevosta. Siivet on liimattu eläimeen kestävällä Gorilla-liimalla. August kapuaa sen päälle istumaan.
”Veistän Ilomantsiin ITE-taidenäyttelyyn vastaavan yksisarvisen. Siinä menee viikon verran aikaa. Tulin viime vuonna Ilomantsin karhufestivaalien veistokilpailussa toiseksi, mutta tänä vuonna en osallistu kisaan. Sen sijaan matkustan elokuussa Venäjälle Tomskiin viikon moottorisahaveistokisoihin, joissa on joukkueita ympäri maailmaa.”
August on elänyt suuren osan elämäänsä Venäjän Karjalassa Salmissa. Vuonna 2011 hän tuli äitinsä, vaimonsa ja poikansa kanssa Lappeenrantaan, koska halusi pojalleen vahvan suomalaisen identiteetin. Perhe on sittemmin kasvanut vielä kahdella lapsella.
”Sukumme on Kuopiosta, ja ennen talvisotaa perhe muutti Neuvostoliittoon. Pappa pyörähti Siperiassakin ajan tavan mukaan. Äiti osaa hyvin suomea, mutta meille lapsille kiellettiin puhumasta suomea. Minä olen opetellut suomen kielen vasta Suomessa.”
Koko perhe tsemppaa isää yhtä parempiin suorituksiin moottorisahan kanssa.
”Olemme kilpailuhenkisiä urheilijoita, ja siksi Akseli, 18, ja Kimi, 15, kehuvat, että hyvä iskä, mutta pystyt vielä parempaakin! Pikku-Kaisa, 6, kysyi viikko sitten, koska hän pääsisi kokeilemaan moottorisahaveistoa. Kaisa on usein katsomassa työskentelyäni.”
August on nyt päätoiminen moottorisahaveistäjä ja tekee töitä Puuveistos Studio Eskelinen -nimellä ja tähtäin on korkealla.
”Vuosi sitten osasin tehdä vain pieniä töitä, mutta taidot ovat kehittyneet. Koko ajan kehityn ja pystyn tekemään hienompia töitä. Moottorisahaveistämistä harrastetaan kaikissa maissa, ja karhu on joka paikassa suosittu. Minä en halua jäädä vain karhunveistäjäksi, vaan haluan laajentaa osaamistani. Unelmoin tekeväni koko Kalevalan tarinan puusta.”
Augustilla on kolme sahaa eri tarkoituksiin. Yksi saha painaa neljä kiloa, ja pienemmällä 2,5 kilon sahalla hän viimeistelee työt. © Tiiu Kaitalo
Puusta voi tehdä mitä vain, toteaa August Eskelinen veistämänsä karhun selässä. © Tiiu Kaitalo
August on itsekin yllättynyt uudesta harrastuksestaan. Aiemmin hän ei ollut pitänyt itseään kädentaitajana, saati luovana ihmisenä. © Tiiu Kaitalo
August polttaa puun pinnan tummaksi kaasupolttimella. Kauniin ulkonäön lisäksi se myös suojaa puun pintaa. © Tiiu Kaitalo
ITE-taidetta jo yli 20 vuotta
Maaseudun Sivistysliitto eli MSL on ITE-taiteen ”päämaja” eli ITE-käsitteen luoja, joka on yli 20 vuotta etsinyt ja nostanut esille nykykansantaiteilijoita.
Nimitys ITE tulee Veli Granön suomalaisen outsider-taiteen kartoitushankkeelleen antamasta nimestä: Itse tehty elämä. Lyhennelmän ITE keksi Maaseudun sivistysliiton kulttuurituottaja Raija Kallionen.
ITE-taide on taidetta siinä missä muukin taide, mutta kouluttamattomalla taiteentekijällä ei ole tarvetta toimia koulukuntien piirissä tai ”oikeiden” tekniikkojen mukaan. Siksi ITE-taiteen villi ja aito ilmaisu kolahtaa helposti niihinkin ihmisiin, jotka eivät yleensä käy taidenäyttelyissä.
Suomessa on satoja itseoppineita taiteilijoita, joista moni esittelee taidettaan kotipiirissään. Tunnetuimpia ovat Parikkalan Patsaspuisto ja Alpon savanni Kauhajoella. Maaseudun sivistysliitto omistaa ITE-taidekokoelman, joka on K. H. Renlundin museossa Kokkolassa.
Kesämatkailijoita auttaa MSL:n sivuilla oleva kätevä esittelyreitti yleisölle avoimiin ITE-taiteen kohteisiin. Se löytyy osoitteesta msl.fi/itetaide.
Leikkimielisyys, huumori, aitous ja luonnonläheisyys ovat tyypillisiä suomalaiselle ITE-taiteelle. Tätä kaikkea voi odottaa Ilomantsin kesänäyttelyssä: Ihmeiden IloTalo. Näyttelyssä on mukana viisitoista ITE-taiteilijaa ja se on avoinna heinäkuun alusta elokuun 15. päivään.
Lähde: kulttuurituottaja Raija Kallioinen/ Maaseudun Sivistysliitto