Arvi Martikainen toteutti unelmansa: Tienasi itse rahat ja osti oman hevosen 11-vuotiaana
”Jos 11-vuotias poika pystyy tienaamaan rahat hevoseen vuodessa, mikä tahansa on mahdollista.” Näin sanoo Arvi Martikainen, nuori hevosmies Pukkilasta.
Vielä Arvi ei tiedä, mitä muuta hänestä tulee isona kuin kilparatsastaja. Mutta se on varmaa, että hän haluaa tienata paljon rahaa, jonka voi taas tuhlata hevosiin.
Hevostallin tuoksu – samaan aikaan villi ja lempeä – tarttuu hiuksiin ja vaatteisiin. Valko-ruuna päristää turpaansa ja säikäyttää harmaan tallikissan, joka luikkii pakoon. Valkon omistaja Arvi Martikainen, 14, riisuu tottunein ottein hevoseltaan loimen, satulan, suitset ja jalkasuojat.
Valko seuraa Arvia ilman kiinnipitoa omaan pilttuuseensa, jossa sitä odottaa jo kasa heiniä. Arvi napsauttaa pilttuunoven säppiin ja sanoo Valkolle heipat.
Arvi ja Valko ovat Ruohojärven kartanon ratsutallien tunnetuin kaksikko, jonka tietää koko suomalainen ratsastusmaailma. Onhan tämä poika se kuuluisa Korumies Arvi.
Arvista tulee heppapoika
Tämä on niin siistiä! Kun pukkilalainen Arvi pääsi 9-vuotiaana kokeilemaan ratsastusta ensimmäistä kertaa elämässään, hän tiesi, mitä tulisi loppuelämänsä tekemään.
Rakkaus hevosiin ja ratsastukseen syttyi sillä sekunnilla.
”Minua kiehtoi lajin vaikeus, hevosen voima ja nopeus. Se, että oppii pelkällä ajatuksen voimalla ja istunnalla hallitsemaan kunnioitusta herättävää, 600-kiloista eläintä.”
Tietenkään Arvi ei tuolloin, 9-vuotiaana, vielä ajatellut näin. Mutta hän tiesi päättäväisen luonteensa tuomalla varmuudella, että tämä olisi hänen juttunsa. Sen tiesi myös Arvin äiti Taija Martikainen, kun hän näki poikansa leveän hymyn.
Alkoi heppapojan elämä: Koulun jälkeen välipala ja läksyt, sitten isän tai äidin kyydillä hevostallille. Melko pian perheeseen hankittiin oma hevonen, Nasu-ruuna.
”Sain Nasusta opetusmestarin itselleni. Se oli kokenut, herkkä, kiltti ja pomminvarma hevonen, jonka kanssa oli turvallista harjoitella.”
Arvi kehittyi esteratsastuksessa mukavasti. Pian kuitenkin huomattiin, että Nasun jalat eivät enää kestäneet hyppäämistä sillä tasolla, jolle Arvi oli päässyt. Arvi alkoi kärttää vanhemmiltaan kunnon kilpahevosta.
Korumies Arvi painaa töitä
”Jos haluat uuden hevosen, hanki siihen itse rahat.” Äidin ja isän sanat suututtivat 11-vuotiaan Arvin totaalisesti. Hän marssi omaan huoneeseen ja pamautti oven kiinni.
Hetken mökötettyään hän alkoi miettiä asiaa. Ok, hankitaan sitten, hän päätti.
Hän otti lumilapion ja kolan ja alkoi kiertää naapurustoa ovelta ovelle tarjoten lumitöitä kymmenellä eurolla. Pian hän kuitenkin ymmärsi, että saisi luoda lumet aika monelta pihalta aika monena talvena ennen kuin rahat hevoseen olisivat kasassa.
Ratkaisu ilmaantui yllättävältä suunnalta.
”Pikkusiskoni oli saanut äidiltä Pariisin matkan tuliaisina korusetin. Katsoin, kun sisko näperteli niitä korujaan. Sitten hän pyysi minua auttamaan. Hoksasin, että tässä se on.
Otin äidiltä 200 euron lainan, tilasin korujen osia nettikaupasta, aloin suunnitella ja koota niistä koruja ja kiertää eri tapahtumissa.”
Pukkilan joulumyyjäisissä vuonna 2015 Arvi myi ensimmäistä kertaa korujaan. Pekka Nieminen / Otavamedia
Pahvikyltissä luki hieman horjuvin tikkukirjaimin Korumies Arvi, kun Arvi myi Pukkilan vuoden 2015 joulumyyjäisissä korvakorujaan ensimmäistä kertaa. Eihän kukaan voinut vastustaa tuota pulleaposkista poikaa, joka tillitti suoraan silmiin ja pälpätti mukavia.
Kaikki korut menivät. Halvimmat maksoivat viisi euroa, kalleimmat kolmekymppiä.
”Niillä rahoilla kuittasin velan äidille ja ostin niittilippiksen.”
Korumies Arvista tuli ilmiö. Paikallislehdet kiinnostuivat ja tekivät hänestä juttuja.
Myyjäisissä Arvin pöydän edessä kiemurteli kymmenien metrien jono, kun ihmiset tulivat katsomaan korupoikaa. Kotona korujen osia oli joka paikassa, ja Arvin sormenpäät vuosivat verta kaikesta väkertämisestä.
Kun Arvi tärisi väsymyksestä 12-tuntisten myyjäispäivien jälkeen, hänen vanhempansa yrittivät toppuutella. Entä jos hän hankkisi rahat vaikka polkupyörään? Mutta Arvia ei pysäyttänyt mikään.
Unelma toteutuu
Pian toiminta oli laajentunut niin, että oman yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Pienten mutkien kautta Arvi sai oman y-tunnuksen ja liittyi ennakkoperintärekisteriin.
Kaupparekisteriin hänen yrityksensä hyväksyttiin, kun hän oli täyttänyt 12 vuotta. Kukaan muu suomalainen ei ollut tiettävästi aloittanut yritystoimintaa niin nuorena.
Kului vuosi, ja rahat hevoseen olivat kasassa.
”Se tuntui tosi hyvältä. En ollut kuitenkaan yllättynyt, koska tiesin koko ajan, että onnistun. Samalla pystyin haistattamaan pitkät niille, jotka olivat haukkuneet minut pystyyn”, Arvi kertoo.
Arvi kehuu Valkoa rauhalliseksi ja luotettavaksi hevoseksi, joka ei pelkää kuin serpentiiniä ja joskus lehmiä. Pekka Nieminen / Otavamedia
Moni oli epäillyt, että Arvin isot puheet eivät koskaan toteutuisi. Moni epäili myös koko kuviota; ettei kyseessä vain olisi pelkkä taitavasti rakennettu tarina.
”Puhuttiin siitä, että me vanhemmat olisimme olleet kaiken takana ja puskeneet Arvia eteenpäin. Mutta kaikki lähti Arvista itsestään. Voin myös vannoa, että emme panneet euroakaan hevoseen, vaan Arvi ansaitsi itse kaikki rahat – lukuun ottamatta muutaman sadan euron stipendiä, jonka hän sai Askolan Lions Clubilta”, Taija huomauttaa.
Arvi kokeili useita hevosia, mutta yhdenkään kanssa ei natsannut niin kuin 10-vuotiaan Valko-ruunan. Testatessaan Valkoa salolaisessa maneesissa Arvi tiesi, että siinä on hänen heppansa.
”Valko oli minulle täydellinen. Yhtä kiltti ja pomminvarma kuin Nasu, mutta isompi ja vahvempi.” Tammikuussa 2017 Valko muutti Ruohojärven ratsutalleille. Unelma oli saavutettu.
Showmies
Alkoi varsinainen tehotreenaus. Arvi halusi kehittyä lajissa, ja Valkon kanssa hän voisi nousta kilpatasolle.
Työntekoa oli jatkettava, sillä Arvin piti saada valmennuksensa maksettua. Enää hänellä ei ollut kuitenkaan aikaa tehdä koruja ja kiertää myyjäisiä, vaan oli keksittävä jotakin muuta. Niinpä itsevarmasta ja esiintymistä rakastavasta korumiehestä tuli luennoitsijana.
Arvi kiertää puhumassa kouluilla, seuroissa ja yhdistyksissä, messuilla ja työpaikoilla. Kun Arvi puhuu, valkokankaalle heijastetaan kuva siitä niittilippiksestä, jonka hän osti ensimmäisillä tienaamillaan rahoilla. Vaikkei lakki enää Arvin päähän mahdukaan, on se osa hänen brändiään.
”Hän on rehellisesti sanottuna showmies”, tiivistää äiti.
Arvi luennoi muun muassa oman rahan ansaitsemisesta ja yrityksen perustamisesta nuorena, unelmien saavuttamisesta ja koulukiusaamisesta.
Arvi sanoo, että hän on itse päässyt vähällä, kiusaaminen oli lähinnä ilkkumista ja haukkumista. Heppapoikana olo kun ei ole yhtä mutkatonta kuin heppatyttönä olo.
”Toivoisin, että tulevaisuudessa jokainen heppapoika voisi kertoa harrastuksestaan ilman pelkoa siitä, että joutuu ilkkumisen kohteeksi. Jokaisella pitää olla oikeus harrastaa rakastamaansa lajia.”
Kaikista mieluiten Arvi puhuu kuitenkin unelmiin uskomisesta ja siitä, että niiden eteen pitää tehdä töitä: ”Jos 11-vuotias poika pystyy tienaamaan rahat hevoseen vuodessa, niin mikä vain on mahdollista.”
Arvi korostaa, että ratsastus on monipuolinen laji, johon kuuluu paljon muutakin kuin ratsastusta. Pekka Nieminen / Otavamedia
Putoamisen taito
Enää Arvi ei ole pieni pojanpallero. Kuten kaikki poikien äidit tietävät, pienestä pyöreäposkisesta vilpertistä saattaa yhdessä yössä kuoriutua salskea ja hieman välinpitämättömän oloinen teini.
Ilta on jo hämärtynyt. Arvi pyörittelee punaista pipoaan ja katselee kenkiinsä. Tuntuu, että hän ei jaksaisi enää vastailla toimittajatädin kysymyksiin. Kotona 9-luokkalaista odottavat vielä läksyt.
Toissa syksynä Arvi alkoi esteratsastuksen sijaan keskittyä enemmän kenttäratsastukseen, jossa yhdistyvät koulu-, este- ja maastoratsastus. Viime kesäkausi meni mallikkaasti. Arvi kisasi viidessä eri kenttäkisassa ja sijoittui parhaimmillaan viidenneksi.
Arvin tavoitteet ovat korkealla – ei enempää eikä vähempää kuin Grand Prix -tasolla.
”En näe tulevaisuuttani ilman hevosia. Ratsastus ja hevoset opettavat valtavasti elämästä – kuten siitä, miten muita pitää kohdella. Jos olet kusipää hevoselle, se on sinulle viisinkertainen kusipää takaisin.”
Vielä on yksi juttu kertomatta. Kun Arvi ja Valko ylittivät viimeisen esteen Tampereen hevosmessuilla viime keväänä, tiesi Arvi, että nyt meni nappiin. Viisituhatpäisen yleisön hurratessa ratsukko kiersi maneesia, Arvi piteli ohjaksia toisessa kädessä ja toisella huiskutti. Koska hän ei keskittynyt ohjaamaan, Valko laukkasi päin estettä, pam! Ja Arvi tipahti selästä.
Nyt tulee ääneen luennoitsija Arvi:
”Jokainen meistä tippuu joskus korkealta. Ratkaisevaa on, mitä sen jälkeen teet. Voit itkeä tuhertaa, voit luikkia karkuun tai sitten voit nousta ylös, vilkuttaa ja jatkaa hymyillen elämää.”
Muutama päivä haastattelun jälkeen Arvin Valko myytiin uudelle omistajalle, ja Arvilla alkoi uuden hevosen etsiminen korkeampiin esteluokkiin. Jos hän on ostanut yhden hevosen itse tienaamillaan rahoilla, niin ostaa hän varmaan toisenkin.