Kun Trump nousi presidentiksi, amerikansuomalaisesta Outista tuli aktivisti: ”Se oli moraalinen pakko – en keksinyt yhtään syytä olla toimimatta”

Miten poliittisesti uinuvasta, syrjäänvetäytyvästä amerikansuomalaisesta tuli aktivisti, joka koputtelee vieraiden ihmisten ovia päästäkseen puhumaan? Siihen tarvittiin katastrofi. Siihen tarvittiin Trump.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Minne ikinä olen mennytkin, olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Kasvoin tarkkailijan rooliin”, Outi Papamarcos pohtii.

Miten poliittisesti uinuvasta, syrjäänvetäytyvästä amerikansuomalaisesta tuli aktivisti, joka koputtelee vieraiden ihmisten ovia päästäkseen puhumaan? Siihen tarvittiin katastrofi. Siihen tarvittiin Trump.
Teksti:
Laura Savolainen

Vuoden 2020 syksyllä, Amerikan presidentivaalien alla, Outi Papamarcos, 61, tekee asian joka tuntuu hänestä erityisen epämiellyttävältä.

Hän seisoo West Groven pikkukaupungissa Pennsylvaniassa omakotitalonsa pihalla ja sommittelee demokraattien kannatuskylttiä postilaatikkonsa viereen. Seuraa pieni taistelu, sillä ohuet rautalankajalat eivät meinaa upota kiviseen maahan.

Truth over Lies: Biden/Harris, kyltissä lukee.

Kun mainos seisoo vihdoin suorassa, paluuta entiseen ei enää ole.

”Olo oli todella paljas. Pelkäsin, että kun tuon esiin kantani, altistun vihalle ja kiusanteolle”, Outi muistelee.

”Mutta samaan aikaan ahdistus väistyi ja olo kirkastui. Päätös oli nyt tehty.”

Itä-Suomesta Amerikkaan 40 vuotta aiemmin muuttanut Outi ei ollut koskaan ennen ottanut kantaa poliittisesti, saati kampanjoinut näkyvästi. Se ei ollut tuntunut luontevalta naisesta, joka pitää itseään introverttina ja jopa hieman syrjäänvetäytyvänä.

Politiikan välttelyyn oli ollut toinenkin syy, siitä lisää myöhemmin, mutta tuolloin vuonna 2020 Outista tuntui, että kaikki esteet oli voitettava.

Sillä vastassa oli Trump.

Kiusattu herran pentu

Iskut osuivat Outin vatsaan ja jalkoihin. Outia, ”herran pentua”, kiusattiin lapsena alituiseen.

1970-luvulla Enso-Gutzeitin tiivis tehdasyhteisö Honkavaaran kylässä saattoi tuntua lintukodolta lapsista, jotka kuuluivat porukkaan, mutta Outi ei johtajan tyttärenä kuulunut. Hän oli naapuruston ainoa ei-työläisperheen vesa, ja muut tasan tiesivät tämän. Hän aloitti koulun vuosi ikätovereitaan aiemmin.

Vasemmistolaisaate eli yhteisössä vahvana, ja myös lapset olivat poliittisia. Outi seurasi sivusta, kun vasemmistonuoret palasivat viikonlopputapahtumista intoa ja aatetta uhkuen.

Kun yhtiö korotti vuokria tai kun työläiset menivät lakkoon, Outin muutoin mukavat kaverit hyljeksivät häntä. Vappuna pojat sylkivät Outin päälle.

”Kukaan ei auttanut tai puuttunut. Äiti ohjeisti, että yritä vaan pysyä kaukana kiusaajista.”

Ulkopuolelle jätetystä lapsesta kasvoi tarkkailija. Hän ei vuosikymmeniin halunnut ajatellakaan politiikkaa.

”Olen kokenut ulkopuolisuutta minne ikinä olen mennytkin.”

1970-luvun lopussa Outi meni Amerikkaan. Ensin lukiolaisena vaihto-oppilaaksi Texasiin, sen jälkeen kuuden ällän ylioppilas aloitti samassa osavaltiossa insinööriopinnot.

Avautui aivan toisenlainen, ihmeellinen maailma.

”Suomi oli 1970-luvun lopussa synkeä ja sulkeutunut paikka. Amerikka taas oli mahdollisuuksien maa.”

Outi pakkasi Amerikkaan vaihto-oppilasvuodeksi 1978–1979 mukaansa lainaksi saadun, aivan liian pienen kansallispuvun, jota hän käytti vaihtari­tapahtumassa. © Outi Papamarcosin kotialbumi

Outi pakkasi Amerikkaan vaihto-oppilasvuodeksi 1978–1979 mukaansa lainaksi saadun, aivan liian pienen kansallispuvun, jota hän käytti vaihtari­tapahtumassa. © Outi Papamarcosin kotialbumi

Vaihto-oppilas valmistui high schoolista Texasissa kesäkuussa 1979. Kuvassa oikealla hänen vaihtarisiskonsa. © Outi Papamarcosin kotialbumi

Vaihto-oppilas valmistui high schoolista Texasissa kesäkuussa 1979. Kuvassa oikealla hänen vaihtarisiskonsa. © Outi Papamarcosin kotialbumi

Trump, komea mies

Kun Outi laskeutui Houstonin lentokentälle kesällä 1980, hänellä oli mukanaan kaksi matkalaukkua ja tuhat dollaria. Suoma­laisopiskelija ei saanut työlupaa eikä stipendejä. Oli siis suoritettava tutkinto mahdollisimman nopeasti.

”Möin veriplasmaani, jotta tulin toimeen.”

Kesti lopulta vain kolme vuotta saavuttaa amerikkalainen unelma – valmistua ennätysajassa tuotantotalouden insinööriksi ja saada töitä IBM:ltä. Pian tämän jälkeen hän tapasi tulevan aviomiehensä Andyn.

Papamarcos Poughkepsiesta, kaksi pitkää p-kirjaimella alkavaa sanaa, helppo muistaa”, Andy esitteli itsensä Outille konferenssissa Dallasissa.

Kihlasormuksia pari kävi katsomassa New Yorkissa Donald Trumpin rakennuttaman, maamerkiksi nousseen Trump Towerin viereisestä Tiffanyn koruliikkeessä, mutta sieltä niitä ei kuitenkaan ollut varaa ostaa. Trump oli vielä 1980-luvulla harmittoman oloinen seurapiirijulkkis, jonka naisseikkailuista Outi luki käydessään kampaajalla.

Hyvännäköinen mies, Outi ajatteli.

Outi ja Andy muuttivat Poughkepsieen, parin tunnin ajomatkan päähän New Yorkista. Myöhemmin he perustivat perheen Minnesotassa ja asuivat välillä Itävallassakin, kunnes asettuivat 1998 Pennsylvaniaan.

”Työ, mies ja kolme lasta kasvattivat minulle juuret Amerikkaan. Tunnen itseni paikalliseksi, mutta olen silti ulkopuolinen. Ulkopuolisuus auttaa kuitenkin näkemään asioita, joita amerikkalaiset eivät näe.”

Outi Papamarcos ei ole koskaan tavannut Donald Trumpia, mutta jos hän sattuisi Trumpiin joskus törmäämään, hän pyytäisi tätä lopettamaan ainaisen valehtelunsa. Siitä kertoo myös teksti Outin puserossa: Make lies wrong again. © Tommi Tuomi

Outi Papamarcos ei ole koskaan tavannut Donald Trumpia, mutta jos hän sattuisi Trumpiin joskus törmäämään, hän pyytäisi tätä lopettamaan ainaisen valehtelunsa. Siitä kertoo myös teksti Outin puserossa: Make lies wrong again. © Tommi Tuomi

Herätys keski-iässä

Jo ennen vuoden 2016 kohtalokkaita presidentinvaaleja Outi Papamarcos oli herännyt ihmettelemään maan poliittista ilmapiiriä. Se oli muuttunut varsin kummalliseksi. Etuoikeutettu, valkoinen väestö rikastui rikastumistaan, ja vähäosaisilla meni entistäkin surkeammin. Sitä paitsi vaikutti siltä, ettei kukaan ollut huolissaan oman kansan ­eriarvoistumisesta.

”Tuntosarvet nousivat pystyyn. Lapsuuteni Honkavaarassa tällaisesta polarisaatiosta ei seurannut mitään hyvää. En missään nimessä halunnut palata samaan.”

Outi oli viettänyt koko siihenastisen aikuiselämänsä poliittisesti melko uinuvaa elämää, mutta enää hän ei pystynyt tarkkailemaan maansa luisua sivusta – siitäkään huolimatta, että hyötyi osakkeiden omistajana kehityksestä itse.

Kun Outin herätyskello sitten marraskuisena keskiviikkona vuonna 2016 soi kello 5.30, hän jysähti hereille. Voittiko Trump vaalit? Jo illalla tilanne oli näyttänyt huolestuttavalta. Hän vilkaisi kännykkään. Kyllä.

”En voinut uskoa sitä. Katastrofi oli tapahtunut.”

Kauhuskenaario Trumpista presidenttinä kävi nopeasti toteen, vaikka jotkut odottivat, että mies alkaisi valintansa jälkeen toimia ”presidentillisesti”. Tämä presidentti väläytteli muuria kahden kansan välille, halusi irtautua ilmastotoimista ja valehteli. Etenkin valehtelu sai Outin näkemään punaista.

”Minut kasvatettiin rehelliseksi. Valehtelusta sai kotona Honkavaarassa piiskaa.”

Se Amerikka, johon Outi matkalaukkuineen muutti, ei enää ollut entisensä. Tuli vahva tunne, ettei sivusta tarkkaileminen riittänyt. Oli tehtävä kaikki mahdollinen, jottei Trumpia valittaisi toiselle kaudelle.

”Se oli suorastaan moraalinen pakko. En keksinyt ainuttakaan syytä olla toimimatta. Pelko ei enää saanut olla syy.”

”Pahinta oli mennä koputtamaan vieraiden ihmisten oviin. Pihalla saattoi olla vastassa vihainen koira. Moni Amerikassa omistaa aseen, entä jos joku avaa oven pyssy kädessä?”

Vastenmielistä vaalityötä

Hyppy julkisesti kampanjoivaksi aktivistiksi oli pelottava. Outi julkaisi ensimmäisen julkisen kannanottonsa yli miljoonan seuraajan Coffee Party USA –sivustolla. Hän alkoi myös kirjoittaa suomenkielistä Raportteja Trumppilasta -blogia, sillä halusi, että myös suomalaiset pysyisivät kärryillä siitä, missä Amerikassa mennään.

”Kampanjointi tuntui vastenmieliseltä. Pelkäsin kiusantekoa ja häirintää. Outi Papamarcos on nimi, jota tuskin on kellään muulla.”

Outi myös jalkautui äänestäjien pariin ja työskenteli äänestyspäivänä vaalitarkkailijana. Koronan takia kaikki vaalityö oli tehtävä yksin.

”Pahinta oli mennä koputtamaan vieraiden ihmisten oviin. Pihalla saattoi olla vastassa vihainen koira. Moni Amerikassa omistaa aseen, entä jos joku avaa oven pyssy kädessä? Tai jos äänestyspäivänä joku käyttäytyy väkivaltaisesti”, Outi muistelee pelkojaan.

Mitään fyysistä väkivaltaa Outi ei kuitenkaan kohdannut, mutta Facebook-ryhmiin postaamistaan blogiteksteistä hän sai henkilökohtaisesti halventavia viestejä.

”Ne menivät ihon alle.”

Trumpia on siis kiittäminen siitä, että Outista tuli reilu viisikymppisenä poliittisesti aktiivinen toimija. Vaalityö ei tuntunut hyvältä, mutta kartutti rohkeutta. Kampanjoidessaan hän löysi oman äänensä.

”Olen aina ystävienikin seurassa ollut mukaantulija, en aktiivinen tapaamisten järjestäjä.”

Alkuvuodesta Outilta ilmestyi Ja sitten tuli Trump -tietokirja (Aviador, 2022), joka avaa omakohtaisella otteella Trumpin valtaannousun taustoja ja seurauksia.

”Suomessakin törmää eriytymiseen ja salaliittoteorioihin. Populistit saavat voimansa samoista asioista kaikkialla.”

Innokas vaalitarkkailija vaalipäivän aamuna marraskuussa 2020. © Outi Papamarcosin kotialbumi

Innokas vaalitarkkailija vaalipäivän aamuna marraskuussa 2020. © Outi Papamarcosin kotialbumi

Uskolliset trumpilaiset

Kun Outi Papamarcos ajaa autolla kotikaupunkinsa West Groven katuja, törmää hän yhä Trump-kyltteihin talojen pihoilla. Joe Biden voitti 2020 vaalit, mutta trumpilaiset eivät ole kadonneet mihinkään.

”Näkyvät merkit muistuttavat, ettei homma ole ohi.”

Outin taisto siis jatkuu. Välivaalit pidetään Yhdysvalloissa marraskuussa. Muutama viikko sitten hän iski taas kannatuskyltit kotinsa edustalle.

Trumpilainen aatemaailma on edelleen uhka, joka ahdistaa Outia niin paljon, ettei hän mielellään edes mainitse miehen nimeä. Kun Outi menee kauppaan, hän huomaa skannaavansa tilan nopeasti ja päättelevänsä, ketkä asiakkaista ovat Trumpin kannattajia.

”Yliherkistyin uhille lapsena. Kartoitan aina matkan päästä, onko maasto turvallinen.”

Outin suomalainen identiteetti on vahvistunut.

”Suomi on kai tunteen tasolla oikea kotini. Tähän tuskin on vaikuttanut ainoastaan Amerikan muuttuminen, vaan myös oma ikääntymiseni.”

Amerikassa Outia pidättelee miehen ja lasten lisäksi kaksi lapsenlasta. Outi sanoo, että perhe on hänen aktivismistaan ylpeä.

”Vaikkeivät lapset suomenkielisen kirjani tekstiä ymmärräkään”, Outi hymähtää.

Outi vierailee usein joulupäivänä 90 vuotta täyttävän äitinsä luona Helsingissä. Isä kuoli muutama vuosi sitten.

Hän kokee joskus ulkopuolisuutta molemmissa maissa, myös Suomessa.

”Se ei kuitenkaan ole yksinäinen, vaan kiinnostava tila.”

Lue myös: Työpsykologi Eeva-Marja Lee sovittelee työssään New Yorkissa kahtiajakautuneen kansan arkea: ”Työt täytyy saada tehtyä myös erilaisten ihmisten kanssa”

X