Tämä yksi asia auttoi Tarmoa, kun olo oli ahdistunut: ”Tuntui hyvältä – ikävät ajatukset jäivät taka-alalle”

Tarmo Suihkoselle maalaaminen on taideterapiaa. ”Kun omat voimat ovat vähissä, on pakko maalata, että saa värit pysymään elämässä”, hän kertoo.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Iloiset värit vievät pois tästä hetkestä. Maalatessa voin tuntea iholla sen lämmön, jota olen saanut kokea matkoilla", Tarmo Suihkonen kertoo.

Tarmo Suihkoselle maalaaminen on taideterapiaa. ”Kun omat voimat ovat vähissä, on pakko maalata, että saa värit pysymään elämässä”, hän kertoo.
Teksti:
Marja Aalto

Kun Suomen markka devalvoitiin 90-luvun laman rytinässä, nousivat Tarmo ja Jaana Suihkosen yrityksen velat yhdessä yössä 400 000 markalla.

”Se oli kammottavaa”, Tarmo muistaa.

Siitä alkoi musta jakso Suihkosten, kuten monen muunkin elämässä. Suihkoset asuivat ja pitivät ravintolaa tuolloin Maaningalla. Naapuri toi yhtenä päivänä Tarmolle ylimääräiseksi jääneen maalaustelineen.

”Hän sanoi, että ruppee poika mualoomaan ettei menis hermot. Minä aloin, mutta siltikin meinas mennä hermot. Ja menikin”, Tarmo sanoo.

Maalaamisesta tuli Tarmolle kuin taideterapiaa, keino helpottaa omaa pahaa oloa, että se on auttanut niin syöpähoitojen kuin konkurssinkin pyörteissä.

Ahdistunut olo ja ikävät ajatukset jäivät

Ensin Tarmo vain levitteli öljyvärejä kankaalle ja kokeili, miten ne toimivat.

”Se tuntui hyvältä. Ikävät ajatukset jäivät taka-alalle, kun keskityin väreihin.”

Sitten hän äkkäsi ravintolan nurkalle syysmyrskyssä jääneen, yksinäisen puunlehden, otti sen malliksi ja alkoi maalata. Kuva alkoi hahmottua maalaukseksi, ja se tuntui ihmeelliseltä.

”En voinut käsittää, että minä pystyin tekemään sellaisen taulun.”

Olo Maaningalla velkojen paineessa oli raskasta. Suihkoset olivat muuttaneet paikkakunnalle Kuopiosta.

”Me olimme kuin ulkomaalaiset siellä. Ei ollut kodikas olo.”

Maalaamisesta tuli henkireikä, jonka avulla purkaa tunteita. Erityisen koskettavan työn Tarmo teki keskellä suurinta synkkyyttä. Maalauksessa pikkulintu istuu heinäkasassa ja koko ympäristö on pimeä, lähes musta.

”Se on kuin selfie, omakuva siitä miltä tuntui. Oli niin yksinäinen ja ahdistunut olo.”

Terapeuttista tekemistä

Taideterapia on oma terapiasuuntauksensa, jota tehdään ohjatusti. Sellaisessa Tarmo Suihkonen ei ole koskaan käynyt. Joku taika maalaamisessa ja piirtämisessä kuitenkin on, sillä niin paljon ne ovat antaneet Suihkoselle apua ja lohtua.

”Terapeuttistahan tämä käsillä tekeminen on ehdottomasti. En olisi varmaan tässä, jos en olisi tehnyt niin paljon käsilläni. Olen saanut pahan olon ulos itsestään kynällä ja siveltimellä”, Tarmo Suihkonen kertoo.

Suihkoset selvisivät devalvaatiosta ja valuuttalainasta jo vuosia sitten ja muuttivat takaisin Kuopioon. Oli paljon hyviäkin aikoja, mutta viime vuosina Tarmon kynät ja pensselit ovat saaneet taas käyttöä pimeyden karkottajina.

Ensin Tarmo sairastui ruokatorven syöpään, joka vielä uusi viime syksynä. Niiden välissä puoliso Jaana sairastui rintasyöpään, ja kun vielä korona-aika ja kasvaneet kustannukset koettelivat, oli Suihkosten pakko laittaa Kuopiossa sijainnut ravintolansa Kallaveesj konkurssiin.

Noihin koettelemuksiin nähden Tarmon maalaukset näyttävät ihmeen värikkäiltä ja elinvoimaisilta.

”Ei olisi mukava maalata, jos käyttäisin vain tummia sävyjä. Iloiset värit vievät pois tästä hetkestä.”

Maalaaminen palauttaa hyvät muistot mielen ja tukee mielenterveyttä vaikeina aikoina.

Maalaamalla ja piirtämällä Tarmo Suihkonen pääsee hetkessä ihaniin muistoihin, jotka tuovat valoa elämään. Tähän tauluun hän maalasi puolisonsa Jaanan Kreikassa. © Tarmo Suihkonen Katse tulevaisuuteen 2 / Kuva Jukka Vuorio

Mikä parasta, maalaamalla Tarmo pääsee ajatuksissaan Italiaan, hänen ja Jaanan lempipaikkaan, jossa he ovat matkustaneet paljon.

”Maalatessa ja piirtäessä voin tuntea iholla sen lämmön, jota olen saanut kokea vaikkapa Roomassa.”

Tätäkin keskustelua käydessä Tarmo piirtelee väriliiduilla aihetta, jonka on nimennyt kutsuvasti sanoilla: Toscanan auringon alla.

Lue myös: Taideterapia paljastaa syvimmät tunteet, vaikka kykyä sanoittaa omia kokemuksia ei olisikaan

”Kun omat voimat ovat vähissä, on pakko piirtää tai maalata”

Nykyään Tarmo on siirtynyt öljyväreistä maalaamisesta enemmän piirtämiseen. Luonnoslehtiö on helppo ottaa mukaan matkalle tai vaikka sairaalaan, kun menee sytostaattihoitoon.

Usein öisin, kun kortisonihoidot tekevät levottomaksi ja keuhkoputkentulehduksesta jäänyt ärsyttävä yskä vaivaa eikä uni tule silmään, Tarmo kömpii sängystä hiljaa olohuoneeseen piirtelemään ettei herättäisi Jaanaa.

”Kun omat voimat ovat vähissä, on pakko piirtää tai maalata, että saa värit pysymään elämässä”, Tarmo kertoo.

Lue myös: Rakkaan ravintolan konkurssi aiheutti häpeää ja surua monet sairastumiset eläneille Suihkosille – ”Myö ei saatais omistaa ees ommaa autoa”

Yhteinen unelma, ravintola Kallavesj, laitettiin konkurssiin. Tila piti tyhjentää ja irtaimistoa viedä varastoon. Jaana ja Tarmo Suihkosella on paljon työtä kaiken siivoamisessa. <span class="typography__copyright">© Matias Honkamaa</span>

Yhteinen unelma, ravintola Kallavesj, laitettiin konkurssiin. Tila piti tyhjentää ja irtaimistoa viedä varastoon. Jaana ja Tarmo Suihkosella on paljon työtä kaiken siivoamisessa. © Matias Honkamaa

X