Taideterapia paljastaa syvimmät tunteet, vaikka kykyä sanoittaa omia kokemuksia ei olisikaan

Luova toiminta on taideterapiaa

Pelkkä luova tekeminen ilman reflektiota ei vielä ole terapiaa, vaikka se voikin olla terapeuttista. Taideterapian tulee olla ammatillisesti ohjattua ja sisältää taiteen tekemisen lisäksi sopivassa määrin keskustelua.

Työskentely on aina tavoitteellista: taideterapeutti pitää mielessään asiakkaan asettamat tavoitteet, ja terapiaan tullut ihminen saa uusia näkökulmia kokemuksiinsa, jotta hän kykenee näkemään oman tarinansa kokonaisempana.

Taideterapia korvaa joskus keskusteluterapian

Jos ihmisellä ei ole kykyä sanoittaa kokemuksiaan, taideilmaisu voi olla ainoa keino viestiä. Tämän vuoksi taideterapia sopii hyvin traumoja kokeneille, traumakokemukset kun jäävät usein katkonaisiksi ja tunteista irrallisiksi.

Taideterapia sopii myös ryhmille, joilla ei ole yhteistä kieltä; taide on vahva viestintäväline.

Epäluovienkin kannataa vaivautua

Taideterapia ei vaadi aiempaa harrastuneisuutta, sillä kyse ei ole siitä, kuinka taitava on. Monilla taideterapiaan tulevilla on huonoja kokemuksia musiikin ja kuvaamataidon koulutunneilta.

Ekspressiivinen taideterapia voi olla erityisen voimaannuttavaa juuri heille. Saman tapaamisen aikana saatetaan ensin musisoida, sitten maalata tai muovailla ja lopuksi tanssia. Taiteen tekemisen tilassa on turvallista leikkiä ja kokeilla, luopua arkirooleista ja odotuksista sekä etsiä omia tapoja itseilmaisuun.

Taideterapia voi tukea muitakin elämän osa-alueita, kuten rohkaista ilmaisemaan omia tarpeita.