Läsnäoloa psykoterapian sijaan – Erikoislääkäri Silja Kosola kantaa huolta nuorista: ”Usein riittäisi, että toinen olisi hetken hiljaa vieressä”
Psykoterapia ei ole ihanteellinen hoitomuoto monellekaan nuorelle, koska elämänkokemusta on vielä vähän. Tärkeintä on, että lähellä on aikuinen, joka välittää, sanoo erikoislääkäri Silja Kosola.
”Nuorten mielenterveysongelmien juurisyihin eli suorittamiseen ja lapasesta lähtevään somen käyttöön on voitava puuttua”, Silja Kosola vaatii.
Suomalaisten nuorten asiat kääntyvät vielä parempaan suuntaan. Näin toivoo nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola, 48.
Tällä hetkellä noin 10–24-vuotiaiden nuorten tilanne on hälyttävä. Diagnoosikynnyksen ylittäviä mielenterveysoireita kokee nuorista jo joka neljäs.
Kun viime vuonna kyselyllä selvitettiin pääkaupunkiseudun lukiolaisten kuukautisterveyttä ja ahdistuneisuutta, selvisi, että tarkempaa arviointia vaativaa ahdistuneisuutta poti lähes 40 prosenttia lukiolaistytöistä.
Kukaan ei tiedä varmasti, mikä kaikki tämän saa aikaan. Nuorisolääketieteen asiantuntijana Silja Kosolalla on tähän kuitenkin valistunut käsitys.
Hänen mukaansa taustalla ovat esimerkiksi laitteiden käytön lisääntyminen, koronapandemiassa koettu osattomuus ja yksinäisyys, ilmastonmuutoksen ja yhteiskunnallisen ilmapiirin aiheuttama ahdistus – sekä etenkin överiksi menneet suorituspaineet.
Koulumaailmassa oma ala täytyisi valita yhä aikaisemmin ja opinnoista suoriutua nopeasti. Eikä tässä vielä kaikki: valtavia paineita tuottavat myös harrastukset. Ainakin urheilu- ja musiikkiharrastuksissa treenimäärät ja kilpailullisuus ovat lisääntyneet.
”Liian paljon on kyse siitä, kuka pudotetaan porukasta. Kuitenkin maailmalta on hyvin vahvaa näyttöä siitä, ettei ainakaan alle 15-vuotiaista voida vielä tietää, kenestä tulee seuraava tähti. Se, että jo 10-vuotiaita valitaan johonkin jalkapalloakatemiaan, ei perustu yhtään mihinkään”, Silja Kosola sanoo.
Monipuolinen liikunta tukee nuoren kasvua
Tutkimusnäyttö kertoo sen sijaan, että nuorena tulisi liikkua monipuolisesti. Jopa ammattiurheilijoiden tiedetään hyötyvän lajissaan siitä, että he ovat nuorena harrastaneet nimenomaan eri lajeja.
”Liikunnan yksipuolisuuden takia meillä Suomessa on tällä hetkellä enemmän kasvuikäisten selkärangan rasitusmurtumia kuin koskaan historiassa. Kasvupyrähdyksessä iso osa kasvusta tapahtuu selässä, joten kasvuikäisten selkänikamat ovat herkkiä. Monipuolisesti liikkuessa rasitusmurtumia tulee vähemmän”, Kosola kertoo.
Mihin sitä paitsi katosi ajatus, että harrastaminen on jotakin kivaa? hän kysyy.
”Nuoret ovat ihania”
Silja Kosola työskenteli miltei kymmenen vuotta nuorten auttamisen etujoukoissa kouluterveydenhuollon lääkärinä. Alun perin hän pääsi yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa mutta sai suoritetuksi vain hajaopintoja, kuten sosiaalipsykologian kursseja ja espanjan keskustelukurssin.
Kolmen vuoden jälkeen hän pääsi lääketieteelliseen tiedekuntaan toisella yrittämällä.
”Lääketiede oli lapsuushaaveeni, joka lehahti uudelleen etsikkovaiheen jälkeen.”
Lääkärinä Kosola halusi ensin erikoistua lasten kirurgiaan. Potilaita kohdatessaan hän kuitenkin huomasi, että eniten häntä kiinnosti nuorten kokonaisvaltainen elämänlaatu.
Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa hän kuvitteli viihtyvänsä parhaiten ”suloisten alakoululaisten” kanssa. Kun työlistalle kuitenkin oli laitettu myös yläkoulu ja ammattioppilaitos, Kosola huomasikin kokevansa antoisimpia hetkiä tämän ikäryhmän kanssa.
”Nuoret ovat aivan ihania, fantastisia. He ovat siinä iässä, että silmät alkavat aueta elämän kaikille mahdollisuuksille. Olen käynyt nuorten kanssa todella antoisia keskusteluja.”
Kosola kertoo, että vuodet koululääkärinä ovat tarjonneet verratonta oppia, josta on ollut hyötyä myös yksityiselämässä.
”Ei ole tullut sellaista vahinkoajatusta, että esimerkiksi 14-vuotiaan voisi jättää oman onnensa nojaan, koska hän on jo aika pitkä ja tosi taitava. Nuorten kanssa on tärkeää pitää kiinni yhteisistä aterioista, iltarutiineista ja arkisesta läsnäolosta.”
Nuorisolääketiede vei Australiaan
Lääkärintöiden rinnalla Silja Kosola on tehnyt tutkimusta. Hän teki väitöskirjansa lasten maksansiirtojen pitkäaikaisvaikutuksista ja perehtyi samalla nuorisolääketieteeseen. Nuorisolääketieteen parhaat asiantuntijat ovat Australiassa, ja vuonna 2015 hän lähti vierailevaksi tutkijaksi Melbourneen. Tuolloin hänen lapsensa olivat 10- ja 12-vuotiaat.
Vuosi ulkomailla avasi silmiä sille, miten eri tavoin nuorten elämän voi järjestää. Kenelläkään hänen lastensa ikätovereista ei ollut vielä älypuhelinta, mikä teki elämästä helppoa: ei tarvinnut asettaa puhelimen käytölle rajoja.
”Toinen hyvä asia oli Melbournen alueella tehty päätös, että kaikissa lasten harrastuksessa oli enintään yhdet harjoitukset viikossa. Tämä mahdollisti monipuolisen harrastamisen.”
Nuoruus ei ole sairaus
Aivotutkimuksesta tiedetään nykyään, että ihmisen aivot muovautuvat koko elämän ajan. Eniten ne kuitenkin muuttuvat lapsuudessa ja nuoruudessa ja ovat jotakuinkin valmiit vasta 25-vuotiaana. Tähän tietoon perustuen Silja Kosolalle ”nuoret” tarkoittaa alle 25-vuotiaita.
Kun aivot käyvät läpi isoja muutoksia, on normaalia, että elämä tuntuu voimakkaasti. Kaikki kokevat ahdistusta, monet ajoittaista alakuloa, Kosola kertoo.
Hänestä on tärkeää, ettei oireita rynnätä diagnosoimaan ahdistuneisuushäiriöksi tai masennukseksi. Lapsen vilkkaus ei myöskään aina viittaa neurokirjon häiriöön kuten ADHD:hen, tai haaveellisuus autismiin.
”Toivoisin, että meillä säilyisi pikkuisen laajempi käsitys siitä, mikä kaikki on normaalia”, Kosola sanoo.
Hänen mukaansa osa sellaisistakin nuorista, joilla ei ole ollut alakoulussa mitään keskittymisongelmaa, saa nyt nuoruusiässä adhd- tai add-diagnoosin. Ja kuitenkin tiedetään, että kehitykselliset neuropsykiatriset ongelmat alkavat ja ilmenevät jo lapsuudessa.
”Olemmekohan tekemässä nuoruudesta sairautta?”, Kosola kysyy.
Osa nuorten mielenterveysongelmista on toki vaikeita, ja joskus ne vaativat jopa sairaalahoitoa. Viime aikoina on uutisoitu nuorten psykiatrisen hoidon ruuhkista ja vakavista ongelmista. Eikö sentään lasten ja nuorten sairaalahoitoa vaativiin ongelmiin pitäisi ohjata niin paljon rahaa kuin tilanne vaatii?
”Kun nuorella on vaikea ongelma, liittyi se sitten kehon tai mielen terveyteen, hoitoa on saatava”, Kosola linjaa.
Nuorisopsykiatria on hänen mukaansa ollut kovilla todella pitkään. Paljon voitaisiin kuitenkin säästää sekä rahaa että kärsimystä, jos nuorten ongelmiin puututtaisiin hyvissä ajoin.
Kun joku vain kuuntelisi
Kunpa joku vain istuisi ja kuuntelisi, eikä heti lähettäisi pois. Tämä on mielenterveysoireista kärsivien nuorten oma toive tilanteissa, joissa he hakevat apua, kertoo Kosola tutkimustietoon nojaten.
Palveluviidakon sijaan nuoret toivoivat ennen kaikkea, että joku aikuinen olisi heitä varten. Kuuntelisi. Lohduttaisi. Kysyisi, mikä painaa.
”Valtaosa nuorten ahdistuksesta ja alakulosta on sellaista, missä ihan omat vanhemmat, isovanhemmat ja muut lähellä olevat aikuiset voivat auttaa. Useimmiten riittäisi se, että toinen olisi hetken hiljaa vieressä. Silittäisi selkää, kun itkettää”, Kosola kertoo.
Samantyyppistä apua voi onneksi saada myös ammattilaiselta, jos sitä kotoa ei syystä tai toisesta saa.
”Osalla nuorista itsenäistyminen vanhemmista ei suju pehmoisesti. Voi tulla vaiheita, joissa omia huolia ei halua puhua vanhemmille. Silloin on hyvä, että on helposti saavutettavissa ammattilaisia, jotka voivat tarjota tukea.”
Ja mikäpä muu palvelu olisi nuorta lähempänä kuin – koulu- ja opiskeluterveydenhuolto.
Turhat lääkärintarkastukset
Silja Kosola korostaa, ettei nuoren mielenterveyden hoitoon aina tarvita psykiatrian erikoislääkäriä. Myöskään psykoterapia ei ole monellekaan nuorelle ihanteellinen hoito.
”Psykoterapiassa hyödynnetään yleensä ihmisen elämänkokemusta, joten se ei välttämättä sovellu esimerkiksi 15–16-vuotiaille, joilla elämänkokemusta on vasta vähän.”
Olennaista on, että aina on tavattavissa aikuinen, joka kuuntelee.
”Kaikkiaan paras tapa suojata nuorta on tarjota hänelle kokemus siitä, että hän kelpaa fiksuille aikuisille kotona ja koulussa.”
Miten esimerkiksi kouluterveydenhuollon voimavarat sitten riittäisivät nuorten mielenterveyden pelastamiseen?
Kosolan mukaan sen rutiinitehtäviä pitäisi uskaltaa karsia merkittävästi. Hän korostaa ammattilaisten vastuuta siitä, että verorahat käytetään järkevästi eikä johonkin turhaan.
”Turhaa on se, että tällä hetkellä asetus velvoittaa lääkärin tapaamaan jokaisen oppilaan ensimmäisellä, viidennellä ja kahdeksannella luokalla. Siinä ei ole mitään järkeä.”
Terveet nuoret ramppaavat terveystarkastuksissa samalla, kun tuhannet jäävät oireidensa kanssa yksin, vaille aikuisen kohtaamista ja hoitoa.
”Aika moni terveystarkastukseen kuuluva asia voitaisiin hoitaa digikyselyllä.”
Niin, tuskin on nykyaikana tarpeen, että nuori raahautuu lääkärille vain saadakseen muistutuksen D-vitamiinilisän ottamisesta. On asioita, joihin kännykät sopivat loistavasti, kuten digimuistutukset.
