Menehtynyt Leon kulkee aina äitinsä Lotta Merenmiehen mukana: ”En pääse poikani menettämisestä koskaan yli”

Jaa artikkeliTilaa Seura
On hetkiä, jolloin Lotta Merenmies käy syvissä vesissä, mutta hän on oppinut nousemaan sieltä. ”Valitsin valon pimeyden sijaan, koska se kantaa eteenpäin.”
On hetkiä, jolloin Lotta Merenmies käy syvissä vesissä, mutta hän on oppinut nousemaan sieltä. ”Valitsin valon pimeyden sijaan, koska se kantaa eteenpäin.” © Vessi Hämäläinen
Lotta Merenmiehen poika, Leon, hukkui viisivuotiaana. ”Joka päivä olen joutunut, ja joudun, punnitsemaan mikä asenteeni on. Mietin, mistä saan voimavarat päivittäiseen elämääni.”

Lotta Merenmiehen puhelin soi kesken työpäivän. Oli kaunis kesäpäivä elokuussa 2008.

”Puhelimessa oli isäni, joka sanoi, että poikani Leon on kuollut. Vastasin, että tuo on tosi huono vitsi ja löin luurin korvaan.”

Heti sen tehtyään Lotta soitti hänelle välittömästi takaisin. Isä toisti samat sanat, ja lisäsi, että näin tässä pääsi käymään.

Leon, Lotan viisivuotias poika, oli lähtenyt Lotan isän kanssa kesähuvilalle.

Taas Lotan puhelin soi. Nyt soitti ambulanssimies. Hän puhui rauhallisesti ja kertasi tapahtumat: he saivat hätäpuhelun, että lapsi kelluu vedessä. Paikalle tuli mediheli ja ambulanssi.

”Kysyin uudestaan ja uudestaan, että mitä? Sanoin, että älkää koskeko poikaani. Tulen hakemaan hänet pois.”

Lotan päähän jäivät kaikumaan isän sanat: näin tässä pääsi käymään.

Pieni lohtu

Sairaalan jäähyväishuoneessa Leon näytti levolliselta, nukkuvalta. Lotta otti pojan syleilyynsä.

”Odotin, että Leon heräisi siitä. Kohta tunsinkin hänen kehonsa lämpenevän.”

Sitten Lotan veli pisti kätensä Lotan olkapäälle ja sanoi, että lämmön tunne tuli Lotan omasta kehosta.

”Leon ei tuosta enää herää”, veli sanoi.

Lotta halusi tietää, oliko Leon kärsinyt hukkuessaan. Oliko poika odottanut, että äiti tulee pelastamaan hänet?

Lääkäri selitti Lotalle miten lapselle hukkuessa käy. Pienen lapsen keuhkot ottavat yhdellä hörppäyksellä paljon vettä. Lapsi menee euforiseen tilaan.

”Leon ei ehtinyt kärsiä. Se oli minulle pieni lohtu.”

Lotta alkoi hoitaa hautajaisia yötäpäivää. Pysäyttävin hetki oli arkun valitseminen.

”Kun hautaustoimiston työntekijä sanoi, että nyt meidän pitäisi valita arkku, menin leijuntatilaan. Eihän elämän näin kuulunut mennä!”

Hautajaisista Lotta ei muista mitään.

”Minulta oli viety kaikki. Olin kohdannut universumin epäreiluuden potenssiin kaksi miljoonaa.”

Syyllisyys lapsen kuolemasta

Lotta Merenmies ei pystynyt enää asumaan asunnossa, jossa Leon oli elänyt. Hän muutti vuokra-asuntoon ja vajosi omaan kuplaansa.

”En puhunut Leonin kuolemasta kenellekään. Itsesyytöksen määrä oli järkyttävä. Miksen ollut muistuttanut isää, että laittaa Leonille pelastusliivit päälle?”

Lotan isä oli sanonut aiemmin sinä päivänä puhelimessa, että he aikoivat mennä uimaan. Leon ei osannut uida, mutta hän rakasti vettä.

Kaikista eniten Lottaa satutti se, ettei hän ollut pelastamassa lastaan.

Raskaus yllätti 21-vuotiaana

Raskaus oli yllättänyt Lotta Merenmiehen 21-vuotiaan vuonna 2003. Ero Leonin isän kanssa tuli jo raskauden alussa, mutta Lotalle oli päivänselvää, että hän pitäisi lapsensa.

Raskauden tuomat keholliset muutokset yllättivät urheilullisen nuoren naisen. Lotalle kertyi jopa 40 ylimääräistä kiloa.

”Lääkäri arveli, että raskaushormonit olivat syy kiloihini. Vaapuin kuin ankka ja painoin 116 kiloa. Se on aika paljon 179 senttiä pitkälle naiselle”, Lotta kertoo.

Leon joutui vauvana teholle

Leon syntyi vakavasti sairaana. Hänellä todettiin harvinainen aivoverisuonisairaus, AV malformaatio. Leonin aivoissa oli liikaa suonia, jotka syöttivät tuhottoman paljon verta sydämeen. Se rasitti pientä sydäntä.

Keisarinleikkauksen jälkeen Lotta ei ehtinyt nähdä vilaustakaan Leon-vauvastaan. Vauva vietiin heti synnyttyään teho-osastolle.

”Minulle tuotiin hailakanvärinen ja epäselvä polaroidkuva Leonista. Silloin tuntui, että minua lyötiin avokämmenellä kasvoihin.”

Seuraavana aamuna Leonille annettiin hätäkaste. Sen jälkeen hänet vietiin aivoleikkaukseen.

Leikkaus meni onneksi hyvin. Mutta toinen aivoleikkaus ei. Vaativassa leikkauksessa kirurgi puhkaisi vahingossa aivoverisuonen.

”Järkytyin niin paljon, että päässäni pimeni ja näin vain mustaa. Neurologin selitykset puuroutuivat korvissani.”

Leonilla todettiin myös sydämen aortan ahtauma. Urhea poika kävi läpi kaksi sydänleikkausta. Myös epilepsiasta tuli diagnoosi. Kohtauksissaan Leon lakkasi hengittämästä.

Lotta Merenmies joutui kasvamaan aikuiseksi hyvin nopeasti.

Terapiat ja kuntoukset täyttivät arjen

Puolen vuoden sairaalajakson jälkeen Leon pääsi kotiin, ja Lotta keskittyi pelkästään pojan hoitamiseen.

”Äitinä minulla oli aika voimaton olo, mutta pyrin antamaan Leonille niin paljon rakkautta ja läheisyyttä kuin mahdollista.”

Terapiat ja kuntoutukset täyttivät arjen. Elämä oli yksinhuoltajalle todella haastavaa. Mutta hanskoja ei voinut lyödä tiskiin.

Pikkuhiljaa Lotta Merenmies alkoi ajatella myös itseään. Hän karisti ylimääräiset kilot Painonvartijoissa. Pian hän tapasi uuden miehen ja he muuttivat yhteen.

”Elimme kolmestaan onnellisena perheenä. Leon sai mahtavan isän”, Lotta kertoo.
Alkuvuodesta 2008 Leon pääsi aivojenkorjausleikkaukseen. Leikkauksessa oli 50 prosentin onnistumismahdollisuus. Riskialttiissa leikkauksessa takaraivo avattaisiin ja verisuonet tukittaisiin.

”Lääkäri kertoi minulle, että jos leikkaus epäonnistuisi, Leon viettäisi loppuelämänsä letkuissa, vihanneksena.”

Edellisen leikkauksen epäonnistuminen kummitteli alitajunnassa. Mutta hän päätti antaa operoida poikansa.

Ilolla ei ollut rajaa, kun leikkaus onnistui.

Leonin motoriset ja kognitiiviset taidot kehittyivät. Vihdoin uusi sivu kääntyi heidän elämässään.

Kunnes tapahtui pahin mahdollinen.

”Tiedän, että palapelini on vielä kesken. Rakennan itseäni vahvemmaksi päivä päivältä”, sanoo Lotta Merenmies.

”Tiedän, että palapelini on vielä kesken. Rakennan itseäni vahvemmaksi päivä päivältä”, sanoo Lotta Merenmies. Vessi Hämäläinen

Terapia aukaisi solmuja

Leonin hukkumisen jälkeen Lotta ja hänen miehensä yrittivät elää yhteistä elämää ilman poikaa. Kului pari vuotta, mutta he eivät päässeet surusta yli ja he erosivat.

Viiden vuoden jälkeen Leonin kuolemasta Lotta oli valmis terapiaan.

”Siellä käsiteltiin poikani kuolemasta johtuvia syyllisyydentuntojani ja vaikeaa suhdettani isääni. Minun oli vaikea hyväksyä, että Leonin kuolinsyy oli hukkuminen. Jos hän olisi kuollut sairauteen, se olisi ollut tavallaan helpompaa hyväksyä”, Lotta kuvaa.

Nykyään Lotta Merenmiehen välit isäänsä ovat kohteliaat.

Terapian jälkeen elämä alkoi vähitellen löytää uomaansa. Lotta tapasi uuden miehen. He alkoivat suunnitella lasta ja heitä tärppäsikin pian. Lotta odotti onnellisena lasta, joskin lihoi jälleen paljon, tällä kertaa 45 kiloa.

”Taas arveltiin, että syynä olivat ne tutut raskaushormonit. Joskin myönnän, etten katsonut tarkkaan, mitä suuhuni pistin.”

Noel syntyi vuonna 2012.

”Noel-nimi on takaperin Leon, joten tällä tavalla veljekset ovat aina yhdessä”, Lotta kertoo.

Uusi kipu toi kipinän ja innostuksen bikinifitnekseen

Lotta painoi Noelin synnytettyään 125 kiloa. Hän sai tarpeekseen peilikuvastaan.

”Noel oli minulla kantorepussa, kun aloin jumpata kotona.”

Seuraavaksi Lotta hankki henkilökohtaisen kuntovalmentajan. Kuntosalitreenit astuivat kuvioon.

Siellä hän tapasi valmentajan, joka sanoi, että Lotta Merenmiehen fysiikalla on mahdollisuus voittaa bikinifitneksen Suomen mestaruus.

”Kilpailuhenkisenä ajattelin, että jos 35-vuotiaalla kahden lapsen äidillä on tällaiseen mahdollisuus, niin totta kai tartun haasteeseen.”

Lotta alkoi treenata tosissaan. Hän halusi tuntea erilaista, fyysistä, kipua. Ei vain järjetöntä kärsimystä Leonin kuolemasta.

Muutamien vuosien päästä Lotta Merenmies esitti uskomattoman kaunista ja lihaksikasta vartaloaan SM-kisoissa.

”Se oli huikea kokemus. Olin jo voittaja, kun pääsin lavalle.”

”Olen noussut kuin Fenix-lintu tuhkasta”

Lotta on joutunut tekemään paljon itsetutkiskelua poikansa kuoleman vuoksi.

”En pääse Leonin menettämisestä koskaan yli. Joka päivä olen joutunut, ja joudun, punnitsemaan mikä asenteeni on. Mietin, mistä saan voimavarat päivittäiseen elämääni.”

Hän on tehnyt valinnan mennä positiivisesti eteenpäin. Mieli on voimakas.

”Olen joutunut rakentamaan itsestäni vahvan soturittaren ja selviytyjän. Olen noussut kuin Fenix-lintu tuhkasta.”

Lotta Merenmies kaipaa Leonia joka päivä. Ikävä on järjetön.

”Pettymys Leonin kuolemasta nakertaa minua edelleen. Muistikin joskus pätkii. Trauma on syönyt sitä. Mutta enhän minä voi kulkea kyltti kaulassa, jossa lukee, että olen menettänyt lapseni.”

Lotta tietää, että hänen palapelinsä rakentaminen on vielä kesken.

”On hetkiä, jolloin ajattelen, etten ansaitse toteuttaa unelmiani. Onneksi olen päässyt sellaisten ajatusten yli.”

Lotta Merenmies työskentelee ääniammattilaisena ja esiintyjänä: juontaa ja spiikkaa eri tilaisuuksissa ja tapahtumissa.

”Olen ammatiltani radiotoimittaja. Rakastan olla radiossa töissä. Minua kiehtoo se, että sadattuhannet ihmiset kuulevat minut, vaikka eivät näe minua.”

Syksyllä Lotta nähtiin First Dates tv-ohjelmassa tilannetajuisen tarjoilijan roolissa. Tänä keväänä hän on mukana Alfa tv:n Mestarien maa -sarjassa.

Menehtynyt Leon-poika kulkee aina Lotta Merenmiehen mukana. Lotan vasempaan ranteeseen on tatuoitu molempien poikien nimet. Leonin nimen alla on äärettömyyden symboli. Noelin nimen alla on tähti, sillä hän on Lotan iltatähti.

”Kun Leon tuolta jossain ylhäältä katselee minua, niin hän voi sydän pakahtuen olla ylpeä äidistään. En jäänyt tuleen makaamaan.”

Lue myös: Kun kuollut läheinen ottaa yhteyttä rajan takaa – ”Vainajan kosketuksen saattaa tuntea esimerkiksi halauksena tai hipaisuna käsivarressa”

X