Muutto Kuopioon oli hulluinta, mitä Jori Reijula oli koskaan tehnyt – Elämän suuri rakkaus löytyi, kun puoliso oli jättänyt melkein alttarille

Jaa artikkeliLähetä vinkki
”Kylähulluuteeni on suhtauduttu Kuopiossa hyvin. Olen soljahtanut porukkaan,” Jori Reijula arvioi. © Matias Honkamaa
”Kylähulluuteeni on suhtauduttu Kuopiossa hyvin. Olen soljahtanut porukkaan,” Jori Reijula arvioi. © Matias Honkamaa
Ennen muuttoaan Kuopioon Jori Reijula oli tehnyt aina vain harkittuja siirtoja. Mutta sitten hän oivalsi: mikään elämässä ei ole varmaa. Ja repäisi.

Tänne sitten hulluuspäissäni muutin, Jori Reijula, 40, sanoo ja katselee entisen kotitalonsa sisäpihaa Kuopion keskustassa.

Vihreä 1950-luvun kerrostalo näyttää idylliseltä puistomaisen Valkeisenlammen alueen kupeessa. Sijainti on täydellinen: on rauhallista, ja torille kävelee viidessä minuutissa.

Kun helsinkiläinen Jori vuonna 2013 kantoi tähän taloon tavaroitaan, oli tulevaisuus suuri kysymysmerkki.

Kuopiosta hän ei tuntenut veljensä lisäksi ketään. Hädin tuskin edes uutta avovaimoaan, jonka luokse oli muuttamassa. Mutta mitä hän toisaalta olisi Helsingissäkään tehnyt, sydän särkyneenä? Neljän vuoden suhde oli ohi.

”Ajattelin, että syteen tai saveen, hyppään sokeasti uuden rakkauden perään.”

Muutto Kuopioon oli hulluinta, mitä Jori oli koskaan tehnyt.

Nainen baarissa veti puoleensa

Oulussa syntynyt, mutta Helsingissä suurimman osan elämäänsä asunut tekniikan tohtori astui Kuopioon muuttaessaan täysin vieraalle maalle.

Vielä vuosi ennen muuttoa Jori oli asunut silloisen avovaimonsa kanssa Kaliforniassa ja työskennellyt post doc -tutkijana Berkeleyn yliopistossa. Talvea inhoavalle Kalifornia oli paratiisi.

Kun pariskunta palasi syksyllä 2012 Helsinkiin, häämekko oli ostettuna ja kirkko varattuna. Mutta avovaimo halusikin erota. Jori itkeskeli kohtaloaan humalassa kavereilleen.

Pian välirikon jälkeen Jori vieraili Kuopiossa opiskelevan veljensä luona. Baarissa hän ehti tehdä lyhyesti tuttavuutta veljensä etäisesti tunteman kuopiolaisnaisen kanssa. Jokin naisessa veti puoleensa.

Kun Jori palasi Helsinkiin, hänen baarissa kohtaamansa nainen kommentoi Jorin Facebookin kansikuvaa. He alkoivat viestitellä. Juttu luisti.

Pian nainen sanoi, että voisi tulla käymään Jorin luona Helsingissä.

”Ajattelin, että tuo nainen on hullu. Eihän se edes tunne minua. Olin jo siinä vaiheessa sekopäisen ihastunut tuohon spontaaniin ihmiseen.”

Muutto susirajan taakse

Rakastuminen oli äärimmäisen kokonaisvaltaista. Laastarina alkuun toiminut suhde mullisti äkkiä Jorin elämän.

”Nainen oli itsevarma ja karismaattinen. Mustan huumorin säilä yhdisti. Juuri hänenlaistaan seuraa kaipasin.”

Pian Jori alkoi puhua yhteenmuutosta, koska pelkäsi, että välimatka rikkoisi suhteen. Nainen ilmoitti, että siinä tapauksessa Jorin pitäisi muuttaa Kuopioon. Tai että voisi hänkin muuttaa Helsinkiin, jos Jori löytäisi yhtä kivan asunnon yhtä läheltä keskustaa.

Koska Jori ei ollut miljonääri, alkoi hän tosissaan miettiä, mitä tehdä. Hän sai pyynnöstä siirron työpaikkansa Kuopion yksikköön, ja pian hän kantoi naisen asuntoon tavaroitaan.

”Kaverit pääkaupunkiseudulla ihmettelivät puolivitsillä, miten voin muuttaa susirajan taakse, eihän siellä ole mitään. Mutta hekin aistivat, että tässä oli jotain erityistä.”

Pari vihittiin vuonna 2014. <span class="typography__copyright">© Joni Reijulan kotialbumi</span>

Pari vihittiin vuonna 2014. © Joni Reijulan kotialbumi

Epävarmuus nakersi pitkään

Vieraassa ympäristössä Jori takertui uuteen puolisoonsa. Itseluottamus oli nollissa edellisen eron jäljiltä ja uusien arkirutiinien luominen oli tahmeaa. Hänestä tuntui, että eli toisen armoilla.

”Pelkäsin, että pian tämäkin sanoo, että tämä oli tässä. Olin tottunut elämään varman päällä ja tuskin koskaan edes vaihtanut työpaikkaa.”

Toisina päivinä Jori taas ajatteli, että kun on kerran lähdetty hullun tielle, niin katsotaan se loppuun asti. Mikä elämässä oli ikinä varmaa?

”Puolison piti opetella olemaan kärsivällinen epävarmuuteni kanssa. Hän hankki minulle Playstationin, jotta en pyörisi koko ajan jaloissa.”

Välillä pari mietti, olisiko parempi laittaa pillit pussiin. Vahvoja mielipiteitä ja riitoja oli paljon. Räiskinnän tiimellyksessä Jori katui muuttoaan.

Parissa kuukaudessa Jori rauhoittui. Ehkä tästä tulisi sittenkin jotain.

Lue myös: Treffipalstalla kohdanneet Anne ja Petri eivät uskoneet enää koskaan haluavansa naimisiin: ”Lähes joka päivä ihmettelen, miten onnekas olen”

Tyyneys löytyi lopulta

Rakkaus kotikaupunkiin ei roihahtanut kuten naiseen. Jori kiukutteli ensimmäiset pari vuotta, mikseivät he voi muuttaa Helsinkiin. Hän ikävöi kavereitaan.

”Kuopiossa ei ollut mitään vikaa, mutta tottumuksesta tuntui oikeammalta olla Helsingissä.”

Tyttären syntymä oli mullistava käänne. Haikailu Helsinkiin loppui.

”Ymmärsin, että perhe-elämä täällä on stressittömämpää. Työmatkaan ei tuhraannu kolmea varttia.”

Uusi elämä Pohjois-Savossa on ollut Jorille kypsymisprosessi, jonka aikana hän on löytänyt paitsi onnen myös oman äänensä ja luovuutensa.

Vaimo on kannustanut hyppyyn tuntemattomaan. Se on teemana myös Jorin vastikään julkaistussa esikoisessa Lattesamurai (Bazar), jossa tutunoloinen mies muuttaa naisen perässä Kuopioon.

”Hän on alteregoni. Hahmo kuvastaa heikon selkärangan nössöpäiviäni.”

Juttu julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 7/2022.

Elämänmuutos oli kokonais­valtainen. Uuden kotikaupungin ja rakkauden lisäksi Jori löysi luovuutensa. Kesällä ilmestyi hänen esikoisteoksensa Lattesamurai. <span class="typography__copyright">© Matias Honkamaa</span>

Elämänmuutos oli kokonais­valtainen. Uuden kotikaupungin ja rakkauden lisäksi Jori löysi luovuutensa. Kesällä ilmestyi hänen esikoisteoksensa Lattesamurai. © Matias Honkamaa

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X