Olli Lindholmin isähahmo Raimo-eno kertoo surutyöstään: ”Ollin lähtö koskettaa yhä syvältä – hän oli minulle kaikki kaikessa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Olli Lindholmin eno Raimo Jokisalo
”Olen kovin lapsirakas ihminen, eikä minulla ole omia lapsia. Olli oli minulle kaikki kaikessa,” Ollin eno Raimo Jokisalo sanoo. © Jussi Partanen
Raimo Jokisalo kohtasi kaksi vuotta sitten yhden elämänsä raskaimmista menetyksistä, kun Yön laulaja Olli Lindholm kuoli. Satakuntalainen mies on toipunut surusta puhumalla ja muistelemalla.

Neljäkymmentäneljä kynttilää. Raimo Jokisalo, 72, muistaa edelleen kynttilämeren, joka valaisi hämärää jouluaattoaamua muusikko Olli Lindholmin haudalla. Oli loppuvuosi 2019. Suomalaisen pop-musiikin legenda oli kuollut dramaattisesti helmikuussa.

Siitä lähtien Ollin eno ja isähahmo Raimo on suunnannut usein satakuntalaiselle hautausmaalle ja tietylle haudalle. Hän on huomannut, ettei ole ainoa. Viime joulunakin moni oli tuonut kynttilän Yön keulakuvan haudalle.

Kankaanpäässä asuva Raimo käy Pomarkussa sijaitsevalla haudalla pari kertaa viikossa, kun ajaa mökilleen. Hän pitää huolta Ollin hautakivestä ja kastelee kesällä kukat.

”Samalla muistelen Ollia. Kyynel vierähtää poskelle melkein aina, kun käyn hautausmaalla. Ollin lähtö koskettaa yhä syvältä.”

Suruviestin viejä

Olli Lindholm menehtyi 12. helmikuuta vuonna 2019 aortan repeämään. Raimo Jokisalo sai tiedon rakkaan ystävänsä ja ”kasvattipoikansa” yllättävästä kuolemasta vielä samana päivänä.

Se oli Raimolle sokki.

”Tietoa oli vaikea ottaa vastaan, niin järkyttävä se oli. Luulin aluksi, että Olli oli kuollut liikenneonnettomuudessa, ennen kuin todellinen kuolinsyy selvisi.”

Järkytyksestä huolimatta Raimon oli koottava itsensä, sillä hänellä oli raskas tehtävä. Raimo lähti viemään suruviestiä Ollin yli 90 vuotta vanhalle Helmi-äidille.

Raimo puki paremmat vaatteet päälleen ja lähti sisarensa ja tämän miehen kanssa matkaan.

”Oli hyvä, että meitä oli useampi läheinen paikalla, sillä jouduimme toimittamaan Ollin äidin lopulta sairaalaan. Tieto oman pojan kuolemasta oli hänelle musertava.”

Raimo piti itsensä koossa, sillä hän halusi olla mahdollisimman paljon Ollin äidin ja muitten läheisten tukena.

Oman surun aika oli myöhemmin.

Kun Olli Lindholm oli pieni, Raimo piti hänestä usein huolta Ollin äidin ollessa töissä. Saatuaan omia lapsia Olli pyysi Raimoa Ella-tyttärensä kummiksi.

Kun Olli Lindholm oli pieni, Raimo piti hänestä usein huolta Ollin äidin ollessa töissä. Saatuaan omia lapsia Olli pyysi Raimoa Ella-tyttärensä kummiksi. © Jussi Partanen

Hyviä muistoja – lapsuuden side kesti läpi Ollin elämän

Raimon ja Ollin yhteinen taival alkoi jo silloin, kun Olli oli pikkuvauva. Eno hoiti Ollia Porissa kesällä vuonna 1965, kun tuleva muusikko oli reilun vuoden ikäinen. Ollin äidillä riitti työkiireitä, ja Ollin isä kiersi pitkin Suomea rakennustöiden perässä.

Tuosta kesästä syntyi side, joka kesti läpi Ollin elämän.

”Olin vasta 15-vuotias, mutta se ei haitannut. Leikin Ollin kanssa hiekkalaatikolla ja nukutin häntä laulamalla tuutulauluja.”

Ollin ja hänen biologisen isänsä suhde oli edesmenneen muusikon mukaan vaikea. Raimo-enosta tuli Ollille eräänlainen varaisä ja vuosia myöhemmin myös Ollin Ella-tyttären kummi.

Raimo muistelee usein Ollin kanssa vietettyjä hetkiä. Parhaiten mieleen ovat piirtyneet kalareissut Pomarkussa. Lohta pyydettiin kesäisin niin vetouistimella kuin virvelilläkin.

Kalastus oli molempien mielipuuhaa. Työnjako kalareissuilla oli selvä.

”Olli ei osannut fileoida kalaa. Hän antoi aina saaliinsa minulle ja minä perkasin hänenkin kalansa.”

Reissuilla riitti vauhtia ja toisinaan vaarallisiakin tilanteita. Kerran kalareissulla mukana ollut Ollin 8-vuotias Ossi-poika lähti juoksemaan jyrkkää rinnettä alas ja putosi vaatteet päällä jokeen. Olli hyppäsi pelastamaan poikaa. Kumpikin kastui, mutta mitään vakavampaa ei onneksi sattunut.

Kun Olli tuli teini-ikään, eno osti tälle mopon, mustan Soliferin. Raimo viritti mopon takaosaan jalkatapit, jotta Ollin oli hyvä kyyditä tyttöjä.

”Poika oli mopedista riemuissaan ja minä olin iloinen Ollin ilosta. Tällaiset hetket eivät unohdu minulta koskaan.”

Olli kävi mielellään Raimon synnyin­kodissa, josta Raimo teki kesämökkinsä. Yön keikka­bussikin kurvasi usein Pomarkun mökille. ”Olli soitti matkalta, että lämmitä sauna ja laita makkarat tulille.”

Olli Lindholm kävi mielellään Raimon synnyin­kodissa, josta Raimo teki kesämökkinsä. Yön keikka­bussikin kurvasi usein Pomarkun mökille. ”Olli soitti matkalta, että lämmitä sauna ja laita makkarat tulille.” © Jussi Partanen

Yön roudarina

Raimon ja Ollin suhde jatkui tiiviinä myös silloin, kun Olli aloitteli uraansa 80-luvun alussa. Eno toimi satunnaisesti roudarina, kun Yö-yhtye aloitteli taivaltaan. Raimo kuljetti bändin keikkakamoja Mossellaan, jonka perässä oli peräkärry.

”Olli sanoi, että tule kahta tuntia aikaisemmin keikkapaikalle. Hän ei halunnut, että kukaan näkee, että bändin vehkeitä kuljetetaan Mossella.”

Raimo halusi olla Ollin elämässä läsnä niin paljon kuin mahdollista ja auttaa aina, kun kykeni.

”Olen kovin lapsirakas ihminen, eikä minulla ole omia lapsia. Olli oli minulle kaikki kaikessa.”

Yö-yhtyeen alkutaipaleella Raimon kesämökki Pomarkussa oli bändin tukikohta. Bändi poikkesi sinne aina kun ajoi keikkamatkoillaan läheltä Pomarkkua.

”Olli soitti matkalta, että lämmitä sauna ja laita makkarat tulille. Oli kesä tai talvi, pojat tulivat kylään. Vietimme ikimuistoisia iltoja.”

Lue myös: Hyvää yötä, Olli Lindholm – Näin äidin pojasta kasvoi suomalaisten miesten tunteiden tulkki

Riitoja ja sovintoja

Ollin ja tämän isähahmon suhde oli paitsi läheinen myös suorasukainen. Asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä, eikä vaikeitakaan aiheita karteltu. Parivaljakko jutteli puhelimessa usein pari kertaa viikossa.

”Olli kertoi työkuulumisistaan ja siitä, minne he olivat suuntaamassa seuraavaksi keikalle.”

Joskus suorapuheisuus johti erimielisyyksiin. Riitaa tuli etenkin Ollin rahankäytöstä, josta Raimo oli huolissaan.

”Sanoin Ollille 2010-luvulla, jolloin hän tienasi reippaasti, että laittaisit osan säästöön. Varoittelin, että saattaa tulla aikoja, jolloin taloudellinen menestys ei ole yhtä suurta. Olli ei tykännyt neuvoistani. Raha poltteli hänen taskuissaan, ja hän halusi laittaa eurot menemään.”

Olli ilmoitti enolle tekevänsä rahoillaan mitä haluaa.

Raimo hyväksyi Ollin kannan, vaikka häntä ärsyttikin se, ettei Olli ottanut hänen neuvojansa kuuleviin korviinsa.

”Olen itse elänyt niin kovassa köyhyydessä aikanani, että sen takia olin huolissani Ollin rahankäytöstä.”

Raimolla on tallessa Ollin vanhat hokkarit. Ollista tuli myöhemmin Porin Ässien innokas fani.

Raimolla on tallessa Ollin vanhat hokkarit. Ollista tuli myöhemmin Porin Ässien innokas fani.

Ollin hokkarit.

Ollin hokkarit. © Jussi Partanen

Satunnaiset erimielisyydet sovittiin aina. Joskus miehet saattoivat mököttää muutaman päivän, mutta sen jälkeen taas soiteltiin.

Raimo tunsi Ollin hyvin ja tiesi, ettei tämä pitänyt siitä, että hänen asioihinsa puututtiin.

Aina Raimo ei kuitenkaan kunnioittanut Ollin tahtoa – tämän parhaaksi. Kerran Raimo vei useita päiviä alkoholia juoneen Ollin sairaalaan Tampereella.

”Sanoin hoitajille, että älkää päästäkö miestä pois, ennen kuin on selvin päin. Olli oli heikossa kunnossa ja tiesin, että hänen elämänsä oli lähtenyt laukalle.”

Toive jälleennäkemisestä

Raimo kohtasi Ollin muutamia viikkoja ennen tämän kuolemaa. Viimeisen puhelun hän kävi pari päivää ennen kohtalokasta helmikuista tiistaita. Puhelussa juteltiin niitä näitä: kuulumisia ja keikka-asioita. Mistään ei olisi voinut arvata, että puhelu jäi viimeiseksi.

Siitä on nyt kulunut kaksi vuotta. Raimolla on ikävä Ollia joka päivä.

”Suru on kuitenkin muuttanut muotoaan. Nyt mieleeni tulee ennen kaikkea hyviä muistoja niistä hetkistä, jotka sain Ollin kanssa elää.”

Raimo on tehnyt surutyötä mietiskelemällä ja juttelemalla Eila-vaimonsa kanssa. Murheen sietämisessä auttaa myös elämänkokemus. Raimo on kantanut hautaan 16 läheistään, muun muassa äidin, isän, siskon, veljen ja ystäviä.

”Toivomukseni on, että tapaisin Ollin vielä joskus tuonpuoleisessa. Silloin menisimme yhdessä kalaan.”

”Tämänikäisenä tiedän, että kuolema on jokaisella edessä ennemmin tai myöhemmin. Kuoleman kanssa täytyy pysyä vahvana ja hyväksyä, että tällaista elämä on.”

Raimo ei ole ihan varma siitä, mitä hän ajattelee ajasta elämän jälkeen. Kirkkoon kuuluva mies haluaa uskoa, että jokin korkeampi voima on olemassa. Tältä voimalta Raimo on saanut apua silloin, kun on ollut vaikeaa.

”Toivomukseni on, että tapaisin Ollin vielä joskus tuonpuoleisessa. Silloin menisimme yhdessä kalaan.”

Kesämökin seinälle nostettu sähkökitara muistuttaa Ollin elämäntyöstä.

Kesämökin seinälle nostettu sähkökitara muistuttaa Ollin elämäntyöstä. © Jussi Partanen

Jaettu suru

Matkallaan, he suojan saa pienistä hetkistä toisiaan vasten…” Kun Yö-yhtyeen Pettävällä jäällä -kappale alkaa soida radiossa, Raimon silmät kostuvat. Silloin Raimo muistelee yhteisiä pilkkireissuja Pomarkussa Isojärven jäällä.

Raimo tietää, että Olli on koskettanut suomalaisia kappaleillaan.

”Aina välillä minusta on tuntunut siltä, että koko Suomi on surrut kanssani. Niin tärkeä Olli oli monille faneilleen ja kuuntelijoilleen.”

Raimo kuvailee Ollia pedantiksi, kunnianhimoiseksi ja reiluksi ihmiseksi, joka ei halunnut jättää mitään puolitiehen. Hän eli ja teki kaiken täysillä. Samaa sanovat ihmiset, joita Raimo tapaa käydessään Ollin haudalla.

”Juttelen haudalla usein Ollin fanien kanssa. He muistelevat erityisesti sitä, kuinka reilu Olli oli. Moni Ollin fani on kertonut minulle välittömyydestä, jolla Olli heidät kohtasi.”

Kynttilöiden lisäksi Ollin hautaa koristavat enkelipatsaat, pienet muistoesineet ja fanien tuomat viestit.

”Niistä näkee, että Olli oli rakastettu mies.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/21.

Lue myös: Yö-yhtyeen solisti Olli Lindholm on kuollut – ”En ole tehnyt musiikkia rahan takia”, hän sanoi Seuralle syyskuussa 2016

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X