Seppo Kaarto työskentelee sään ja kelin parissa Destian Kelikeskuksessa – Ympärivuorokautinen valvontasesonki venyy syyskuusta huhtikuulle

Jaa artikkeli
Nykytekniikka on mahdollistanut sen, että Seppo Kaarto työskentelee sekä Kumpulan keskuksesta että etänä kotoaan Salosta.  © Markus Pentikäinen
Nykytekniikka on mahdollistanut sen, että Seppo Kaarto työskentelee sekä Kumpulan keskuksesta että etänä kotoaan Salosta. © Markus Pentikäinen
Seppo Kaarto on nähnyt 40-vuotisella urallaan tienpintoja tukkivat pyryt, kesämyrskyt ja vihmovat syyssateet. Ja oppinut, että vaikka liikenteen turvaamiseksi tehtäisiin ihmeitä, paras turva on aika.

Minkälainen on keli tänään? Sitä pohtii työkseen Destian Kelikeskuksen päällikkö Seppo Kaarto. Tai ei hänen enää nykyisin tarvitse sitä juuri pohdiskella, se selviää hänelle nopealla vilkaisulla.

Helsingin Kumpulassa Ilmatieteen laitoksen kanssa yhteisissä tiloissa sijaitsevassa Kelikeskuksessa sään ja ajokelin kehittymistä seurataan kymmeniltä tietokoneilta. Lukuisat satelliitti- ja tutkakuvat, tiesääasemat ja kelikamerat syöttävät ruuduille tietoa ja havaintokuvaa, joka ei jätä epäselväksi, pyryttääkö juuri nyt Suomen teillä.

Toista oli vielä 1980-luvulla, kun Kaarto aloitti työt ajokelien parissa Varsinais-Suomessa. Silloin hän ei tarkkaillut tieliikennesäätä tietokoneen ruudulta. Ei, hän meni pihalle, istuutui autoonsa ja lähti tien päälle. Säätä tarkkailtiin ajamalla pitkin poikin maanteitä. Ja välillä varmistettiin ihan kengänpohjan tuntumalla, oliko tie liukas vai kuiva.

”Siihen aikaan havainnoin lähinnä sitä, mitä silmillä näin, mitä taivaalta tuli alas tai ei tullut”, Kaarto muistelee.

Eikä kierros ollut vain pieni ajopyrähdys lähikulmilla.

”Pitkän päivystysvuoron reissu saattoi olla sellaiset tuhatkunta kilometriä ympäri Varsinais-Suomea”, hän hymähtää.

Mukana alusta asti

Seppo Kaarto on työskennellyt Kelikeskuksen palveluksessa siitä asti, kun se on ollut olemassa, vuodesta 1991.

Nykyään Kaarto tai kukaan muukaan keskuksen työntekijöistä ei ajele havainnoimassa suomalaista liikennesäätä. Sen puolen hoitavat muun muassa 440 tiesäähavaintopistettä ja vähän yli 1 000 kelikameraa, jotka taltioivat säätä ja sen muutoksia ympäri vuorokauden.

Kelikamerat ottavat tiestä pysäytyskuvaa molempiin suuntiin ja kuvaavat tiesäähavaintopisteistä tienpintaa. Itsenäinen automatisoitu sääasema puolestaan mittaa sateita, tuulia, lämpötilaa, tien pinnan kosteutta sekä sen lämpötilaa.

Juuri nyt Seppo Kaarron mukaan eletään vuoden kiireisintä aikaa, sillä keskuksen ympärivuorokautinen ja työllistävin valvontasesonki venyy syyskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin. Silloin päivystyksestä vastaavat niin Destian asiantuntijat kuin Ilmatieteenlaitoksen meteorologit. Kesällä selvitään vähemmällä päivystyksellä, sillä kesäkeli on harvoin liikenteen kannalta yhtä tapahtumarikas ja yllätyksellinen.

Tähän vuodenaikaan on tyypillistä, että keskuksen monitoreista näkyy koko vuodenaikojen kirjo, vaikka eletään samaa aikaa koko maassa. Kelit vaihtelevat suuresti kolkissa ja pohjoisimmilla teillä on jo valkea peite. Ajokeliä liukastuttava lumi vaatii aina lisätöitä. Kun pääkallokelit iskevät tai taivaalta tupruttaa senttitolkulla lunta, Kelikeskus on ikään kuin hermokeskus, josta jaellaan käskyjä – ja reagoidaan alati muuttuviin sääolosuhteisiin.

”Me jaamme täällä säähavaintojen perusteella teiden kunnossapitokalustolle toimintaohjeita ja muun muassa aurauskalustojen lähtöimpulssi tulee meiltä”, Kaarto kertoo.

Vaikka lämpimään aikaan Kelikeskuksessa voidaan ottaa vähän rennommin, ei Kaarron mukaan ole olemassa sellaista keliä, jolloin ei pitäisi olla varuillaan. Sää ja olosuhteet voivat ajoteillä muuttua yllättävän nopeasti. Kesähelteilläkin. Silloin nopeasti tienpinnat peittävä rankkasade voi päättää yhtäkkiä autoilijan ja hänen perässään kulkevan letkan matkan.

Mutta on ihan pakko heittää ilmaan ajatusleikki: Mitä meille tiellä liikkuville oikein tapahtuisi, jos Kelikeskusta ei olisi olemassa?

”Sitä on vaikea nykymittapuilla edes arvella. Liikennemäärät ovat pääväylillä muutamassa vuosikymmenessä moninkertaistuneet, samoin liikenteen vaatimukset ja odotukset. Ja samaan aikaan sääolosuhteet ovat puolestaan ilmastonmuutoksen myötä vaikeutuneet, joten aika kaaosta liikenne varmasti olisi”, Kaarto sanoo.

Kelikeskus ei toimi vain havaintojen, vaan myös ennusteiden perusteella. Esimerkiksi kemiallinen liukkaudentorjunta tehdään jo ennen lumisadetta, jotta lumi ei jäädy ja ehdi muodostaa polanteita. Torjunta aloitetaan yleensä pari tuntia ennen lumisadetta tai kun tien lämpötila on laskenut nollaan.

”Tällaisella ennakoivalla kunnossapidolla on meidän pohjoisissa olosuhteissamme merkittävä rooli, se ehkäisee vuositasolla useita vaaratilanteita”, Kaarto toteaa.

Talvesta yllätytään yhä

Ei ole juuri kuluneempaa sanontaa kuin keli yllätti autoilijat. Seppo Kaarto on samaa mieltä. Hän jos kuka on kuullut lausahdusta kyllästymiseen asti, mutta silti se todistetaan oikeaksi joka talvi.

”Meitä täällä talvi ei onneksi koskaan yllätä, olemme aina hereillä ja viestimme kaikista muutoksista mahdollisimman nopeasti.”

Kaarto myöntää, että välillä häntä turhauttaa se, kuinka työllä kerätty tieto ei silti tunnu aina tavoittavan läheskään kaikkia tiellä kulkijoita. Aina riittää niitä, jotka yllättyvät vuodenajan muutoksista, kun he istuvat ratin taakse.

Kelikeskuskaan ei pysty ihmeisiin, sulattamaan jokaista jäistä tienpintaa tai estämään lumipyryjen kinostumia taikaiskusta. Siksi talvirenkaat, turvavälit ja riittävästi aikaa varattuna matkaan ovat Kaarron mielestä edelleen parhaita neuvoja talvisäässä matkaajille.

”Ja jääkelit ovat entisestään vain lisääntyneet, kun lumeton aika Etelä-Suomessa on lisääntynyt. Muutama vuosi sitten lounaisosassa Suomea ei saavutettu termistä talvea ollenkaan ja samalla äkilliset kelimuutokset ovat toisaalta yleistyneet.”

Silti huonoja kelejä ja autoilijat yllättäviä talvia on riittänyt koko Seppo Kaarron työuralle. Jotkut säät ovat jääneet paremmin mieleen kuin toiset.

”Kyllä sellaiset massiivisen runsaat lumisateet silloin tällöin Etelä-Suomessa ja jotkut oikein hankalat jäätävät sateet ja pöllyävän lumet, niin kun maaliskuussa 2005, kun Lahden-, Porvoon- sekä Tuusulan väylät olivat täynnä ketjukolareita aamuruuhkassa, jäävät mieleen.”

Ainoa maailmassa

On ihan pakko kirjoittaa lyhyt, ehkä hieman näsäviisas tietokatsaus, joka suurelle osalle on ihan itsestään selvyys: sää ja keli ovat eri asioita. Nykyään alkujaan balttilaista lainaperää olevaa keli-sanaa kuitenkin käytetään yhä useammin sään sijaan. Silti, jos tarkkoja ollaan, ja kelin kanssa on oltava, kelillä tarkoitetaan ennen kaikkea säästä johtuvaa teiden ja maaston kulkukelpoisuutta. Tämä on tärkeä erottelu, sillä Kelikeskuksessa havainnoidaan juuri tiekelejä.

”Ja vaikka tarkkailemme koko Suomen tieverkostoa, kyllä suurin panostus tehdään Etelä-Suomen pääväyilille ja suurimpien kaupunkien ympäristöön, joissa liikennetiheys on ihan toista luokkaa kuin muualla Suomessa”, Kaarto kertoo.

Myös Kaarto itse on tottunut arjessa kulkemaan yhtä Suomen ruuhkaisinta pääväylää, Turun moottoritietä. Työmatka Salosta Helsinkiin on kuljettava säässä kuin säässä.

”Yhtäkään kolaria en ole vielä työmatkoilla ajanut, vaikka olen joskus veikannut, että ajokilometrejä on kertynyt työurani aikana sellaiset kaksi miljoonaa.”

Ennen töihin lähtöä Kaarto tarkistaa aina, onko matkan varrella missään sumua ja mikä on mahdollinen pakkas- tai sadetilanne. Hyvällä kelillä matkaan on varattava tunti ja vartti, huonolla kaksi. Kännykkää hän ei ajon aikana suostu vilkuilemaan.

Eniten liikenteen ongelmatilanteita syntyy työmatka-ajoissa, jos sää vaihtuu nopeasti. Senkin ennustaminen paranee tosin Kaarron mukaan koko ajan.

”Meillä päivystäjä analysoi kaikki sään vaaralliset muutostilanteet ja mitä sellainen voi liikenteessä aiheuttaa. Sen jälkeen keskuksessa jaetaan kunnossapitourakoitsijoille tietoa mahdollisimman hyvissä ajoin, että he tietävät varautua. Ja jos oikein isoja myräköitä on, niin kuin viime tammikuussa oli, varaudutaan myös varakalustoon.”

Tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Kehittelytyö tähän pisteeseen on vienyt vuosikymmeniä, ja jatkuu edelleen.

”Ja täytyy myöntää, että tästä täytyy olla hivenen ylpeä. Me olemme maailman mittakaavassa ihan ainutlaatuinen keskus”, Kaarto toteaa.

Tuulta päin

Kun on työskennellyt sään ja kelin parissa lähes 40 vuotta, jaksaako siitä enää kenenkään kanssa vapaa-ajalla jutella?

Kaarto myöntää jaksavansa. Sään tarkkailu on hänestä ollut aina valtavan kiehtovaa.

”Kyllä minä vapailla suuntaan herkästi luontoon ja metsään, vaikka tuonne kodin läheiseen Teijon kansallispuistoon ja olen ihan mielelläni säiden armoilla”, mies toteaa.

Silti hän luontoon lähtiessäänkin tulee tarkistaneeksi, minkälaista säätä luvassa. Sen jälkeen kaikki loppu riippuu vain suhtautumisesta.

X