Lea, 95, saa seuraa ystäväpalvelun avulla: ”Yksinäisyys on sitä, ettei tiedä kelle soittaisi”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Lea Heinäaron tytär halusi lievittää äitinsä yksinäisyyttä palkkaamalla hänelle seuralaisen vanhusten maksullisesta seurapalvelusta. Lea viihtyy Raijan seurassa loistavasti.
Lea Heinäaron tytär halusi lievittää äitinsä yksinäisyyttä palkkaamalla hänelle seuralaisen vanhusten maksullisesta seurapalvelusta. Lea viihtyy Raijan seurassa loistavasti. © Susa Junnola
Vuonna 2020 Lea Heinäaro kaipasi tavallista useammin ystäväpalvelun seuraa. Raija saa hänet aina nauramaan, jopa siivoustouhuissa.

Tulkaa katsomaan, miten kauniit kynsistäni tuli, Lea Heinäaro, 95, hihkaisee ja levittää maalatut kyntensä pöydälle. On viikon paras hetki: ystäväpalvelun Raijan vierailu. Raija työskentelee vanhuspalveluyritys Seuranassa, joka välittää seuraa ja apua senioreille.

Lea on fyysisesti rautaisessa kunnossa, mutta muistisairauden myötä arjen hallinta on vaikeutunut. Kun elämä alkoi sairauden edetessä pyöriä yhä enemmän kotona, Lea tunsi itsensä usein yksinäiseksi, vaikka sukulaiset, kolme lasta ja neljä lastenlasta, pitivät hänestä huolta.

Kaikilla on kuitenkin omat kiireensä, eikä välimatka salli päivittäisiä vierailuja. Siksi Lean tytär soitti Seurana-yritykseen. Sitä kautta Lea sai seuraa.

”Yksinäisyys on sitä, ettei tiedä kelle soittaisi. Moni ystävä on kuollut.”

Työn merkitys

Myös Raijalle, 62-vuotiaalle sairauseläkkeellä olevalle sosiaalialan osaajalle, ystävyys Lean kanssa on antoisaa.

”Lean luo tullessani minun ei tarvitse koskaan kyseenalaistaa sitä, onko työlläni merkitystä. Lea muistaa aina sanoa minulle, kuinka tärkeä hänelle olen. Saan kiitosta työstäni myös Lean läheisiltä.”

Raija kokee saavansa tapaamisista vähintään yhtä paljon kuin Lea.

”Lealla on uskomaton elämäntarina ja elämänasenne. Hänen ilonsa ja sinnikkyytensä tarttuu.”

”Toivoisin, että Raija kävisi luonani joka päivä. Tekisi mieli laittaa ovi takalukkoon, jotta Raija jäisi tänne. Hän on ainoa ihminen, joka ymmärtää vanhuksia”, Lea kehuu.

”Toivoisin, että Raija kävisi luonani joka päivä. Tekisi mieli laittaa ovi takalukkoon, jotta Raija jäisi tänne. Hän on ainoa ihminen, joka ymmärtää vanhuksia”, Lea kehuu. © Susa Junnola

Ennen eläkkeelle jäämistään Raija työskenteli yli 20 vuotta päiväkodissa. Kokemuksesta oli hänelle hyötyä.

”Vanhuksen kanssa mennään kohti sitä pistettä, josta elämä lapsena alkoi.”

Raija pelaa Lean kanssa samoja muistipelejä kuin aiemmin päiväkotilasten kanssa.

Korona iskee

Lean keittiön ilmoitustaululla on viikko-ohjelma. Sieltä Lea voi tarkistaa, monelta kotipalvelu tuo ruokaa ja milloin Raija tulee kylään.

Ennen maaliskuuta 2020 Raija kävi kaksi kertaa viikossa Lean luona. He tekivät yhdessä arkisia asioita: kävivät kävelyllä, veivät roskat ja vaihtoivat kuulumisia. Usein pelattiin korttia.

”Joka kerta Raija pakotti minut tekemään jalkajumppaa”, Lea kertoo ja virnistää.

”Enää en tunne itseäni yksinäiseksi”, Lea Heinäaro sanoo.

”Enää en tunne itseäni yksinäiseksi”, Lea Heinäaro sanoo. © Susa Junnola

Sitten iski korona. Omaiset toivat ruokaa ja huolehtivat lääkkeistä – maskit kasvoilla. Raijan viikoittaiset vierailut vaihtuivat puhelinsoittoihin. Kevään pahimpina koronakuukausina Raija soitti Lealle puolen tunnin piristyspuhelun päivittäin.

”Puhelun aikana vaihdettiin kuulumiset, tuolijumpattiin, visailtiin, laulettiin ja tehtiin etänä kaikkea kivaa yhdessä”, Raija kertoo.

Koronakevät huipentui Lean syntymäpäivään. Lapset olivat tilanneet Eino Gröniltä yksityisen pihakeikan. Lea nautti pihakahvit ihailemansa laulajatähden ja läheistensä kanssa.

Kiireettömyyttä ja arvokkuutta

Kun korona joskus hellittää, Lea kävisi mielellään keikoilla ja tanssimassa, mutta kulkeminen ei onnistu. Raija tuntee ongelman. Eläkeläisille lähtö kotoa yksin ja bussiin nousu ovat todellisia esteitä.

”Olisi hienoa, jos bussi kuljettaisi vanhukset tansseihin ja takaisin. Musiikki ja liikunta ovat ihmeitä tekeviä voimia myös ikäihmisille.”

Raija on kohdannut työssään vanhusten yksinäisyyttä. On paljon heitä, joiden luona ei käy kukaan.

”Moni vanhus miettii hengen riistämistä itseltään yksinäisyyden takia. Hävettää asua maassa, jossa monen vanhuksen asiat on hoidettu niin huonosti. Olisi tärkeää, että vanhukset kohdattaisiin kiireettömästi ja arvokkaina yksilöinä.”

Raija on ystävystynyt Lean kanssa.

”Totta kai näin läheisessä suhteessa mietin hetkeä, kun elämä loppuu. Mutta ei kannata murehtia etukäteen.”

Leakaan ei murehdi.

”Minulla menee hyvin! Kakarat muistavat minua, ja Raija käy luonani. Olen onnellinen.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/20.

Lue myös: Monille vanhuksille Raisa Soini on ollut ystävä vapaaehtoistyöntekijänä: ”Olen vakuuttunut siitä, että Suomi ei pyörisi ilman eläkeläisten apua”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X