Sotaveteraani Taito Metsäluoma, 98, oli vain 18-vuotias liittyessään tulenjohtoporukkaan eturintamalla – ”Ei sitä silloin miettinyt”
Sotaveteraani Taito Metsäluoma, 98, ilahtui päästyään Linnan juhliin. Kun Ukrainan sota alkoi, Metsäluoma pystyi samaistumaan siihen, miltä ukrainalaisista tuntuu.
Sotaveteraani Taito Metsäluoma, 98, saapui Linnan juhliin Ähtäristä.
Linnan juhliin tänä vuonna kutsun saanut ähtäriläinen sotaveteraani Taito Metsäluoma, 98, ei osannut odottaa kutsua, mutta kunnia-asia oli, kun sellainen tuli.
”Se tuntui mukavalta”, Taito Metsäluoma kertoi Linnan juhlien kynnyksellä Helsingissä.
Pitkän matkan Ähtäristä pääkaupunkiin tyttärensä Arja Metsäluoman kanssa matkustanut Taito Metsäluoma asuu Palvelukeskus Ostolanhovissa Ähtärissä, kymmenen kilometrin päässä entisestä kodistaan.
Linnan juhlista sotaveteraani toivoi löytävänsä juttuseuraa.
”Presidenttiparia on mukava katsoa, ja jos vaikka löytäisi sotaveteraanin sieltä.”
Tulenjohtoporukkaan 18-vuotiaana
Sotaan Taito Metsäluoma lähti keväällä 1943 ollessaan 18-vuotias.
”Jouduin asepalvelukseen lain mukaan. Ensin oli vähän koulutusta Kuopiosta, ja sitten siitä Kannukselle odottamaan, josta meidät vietiin rintamalle. Kesä meni sitten rintamalla.”
Nuori sotamies joutui eturintamalle, jossa hän oli tulenjohtoporukassa kilometrin päässä linjasta.
”Meillä oli raskaat kranaatinheittimet. Minä kuuluin siihen puhelinporukkaan, ja jouduimme aina yksi kerrallaan etulinjaan kiikaroimaan, miltä näytti. Aliupseeri antoi kranaatinheittimelle lukemat, että miten ammuttiin.”
Nuorena poikana ei tilanteen vakavuutta tullut juuri mietittyä, mutta nyt vanhoja sopii jo muistella.
”Ei sitä silloin miettinyt – pahemmaksi tulee, kun vanhenee.”
”Näkkileivällä oli pärjättävä”
Metsäluoma muistelee, että eturintamalle haettiin ruokaa kantaen tonkalla vuoron perään. Tonkka vietiin kyyryssä metsän reunoja pitkin, näin tähystäjät saivat myös ruokaa.
Ateriat rintamalla olivat yksipuolisia.
”Kyllä se oli tavallista perunasoppaa. Hernekeittoa sai ja se maistui, kun oli oikein nälkä. En minä sitä niin pahana pitänyt siellä linjassa, mutta monessa muussa paikassa saattoi tulla vähän nälkä. Näkkileivällä oli pärjättävä. Se oli ilkeätä, kun nuorena tarvitsisi ruokaa kovasti.”
Lapin sodan hyytävät pakkaset
Taito Metsäluomalle tuli määräys lähteä myös Lapin sotaan. Laivamatka Kemistä Tornioon Röyttän satamaan oli hurja kokemus. Perämerellä iski hurja myrsky.
”Oli justiin pommitettu meidän edellä mennyttä laivaa, joka oli uponnut hevosineen päivineen. Meidän laivamme joutui jäämään vähän kauemmas, ja oli myrsky ja hurjan pimeää. Minä oikaisin itseni lankun päällä ruumassa. Sillä lailla päästiin ihan ehjin nahoin Röyttän satamaan. Paras sotakaverini kulki mukanani aina käsivarteen asti.”
Lue myös: Rovaniemen totaalinen hävitys, 800 kaatunutta – Lapin sota oli sodan hirveä loppunäytös
Seinäjoen asemalla junaa Helsinkiin odotellessa oli napakka pakkanen muistuttanut Metsäluomaa sota-ajasta.
”Nenään jäi sellainen vika, että se paleltuu helposti pakkasilla. Lapin sodassa kylmyys oli mahdotonta. Nenä paleltui Lapissa marssiessa ja vartiossa.”
Metsäluoman mieleen on jäänyt erikoinen tilanne myös yövartiosta, jolloin taivaanrannassa alkoi sataa tähdenlentoja.
”Sellaisia parvia tuli, ja minusta se parvi päästi aina sellaisen äänen. En tiedä, kuulivatko sitä muut vai kuulinko minä omiani. Se meni kuin lintuparvi alhaalla horisontissa. Siinä oli kyllä outo tunne.”
”Ihmiset kärsivät suurella joukolla”
Taito Metsäluoman Arja-tyttären mukaan sodasta ei ole kotona aiemmin juuri puhuttu.
”Nyt vasta olen alkanut kuulla näitä juttuja. Isä on kertonut, miten sodan viimein loputtua sukulaistäti teki hänelle lohisoppaa, ja se oli maistunut niin hyvältä. Voi vain kuvitella, kuinka lohdulliselta se on maistunut pitkän marssin päätteeksi”, Arja Metsäluoma kertoi.
Ukrainan sotaa Metsäluoma on myös seurannut. Kun sota Ukrainassa talvella 2022 alkoi, mietti sotaveteraani heti, miten kamalaa se on kaikille.
”Se on ilkeää, jos tuollainen sota jatkuu kauan. Ihmiset kärsivät suurella joukolla.”
Suomen hallitus teki joulukuussa kovan päätöksen ja sulki Suomen itärajan. Natoon kuuluminen rauhoittaa kuitenkin Taiton mieltä.
”Vähän vaarallinen raja se on, mutta Suomen ei tarvitse olla yksin vartiossa. Ei ne uskalla sieltä yrittää. Ilkeää vain on, kun on noin lähellä sotainen kansa. Sota on aina sotaa. Toivomus olisi, ettei sellaista kenellekään enää tulisi.”
