Reportaasi: Uraliin, pojat! − Seura vieraili Tuntematon sotilas -sotaromaanin taistelupaikoilla vuosikymmenten jälkeen

Jalkaväkirykmentti 8:n ensimmäisen pataljoonan konekiväärikomppanian sota alkaa Joensuun kupeesta Ylämyllyn Paloaukealta. 10. kesäkuuta 1941 rykmentin pataljoonat saavat käskyn, joka merkitsee liikekannallepanon aloittamista. Varusmiehille, joista Väinö Linnan Tuntemattoman sotilas -sotaromaanin konekiväärikomppaniakin koostuu, ei asiasta vielä kerrota.

Ilmapiiristä vaistotaan, että jotain tapahtuu. Mobilisaatio käynnistyy käytännössä 17. kesäkuuta, jolloin joukkoja aletaan siirtää kohti itärajaa.

Ylämyllylläkin alkaa varusteitten vaihto, kanttiini myydään tyhjäksi. Miehiä kehotetaan panemaan laatikoihin kotiin lähetettäviksi kaikki siviilivarusteensa.

Vänrikki Koskela ottaa oman porukkansa kokoon ja kertoo, että pataljoona siirtyy autokuljetuksin ”toiseen paikkaan”. Alikersantti Hietanen ei malta olla kysymättä: ”Mihin täst sit ollenka lähretä? Vissi helvetti ast?”

Kapteeni Kaarna kiertää parakeissa ja kehottaa miehiä olemaan partiolaisten lailla aina valmiita.

Suoraa vastausta Hietanen ei saa, eikä sitä saa alikersantti Lehtokaan, joka kysyy, mihin pitäisi olla valmis.

Autot eivät tule ajallaan. Ne tulevat yöllä, ja miehet siirtyvät telttamajoitukseen lähemmäksi talvisodan jälkeistä rajaa Värtsilään.

Kahden viikon epävarmuus on ohi 25. kesäkuuta 1941, jolloin eduskunta virallisesti toteaa Suomen taas joutuneen sotatoimien kohteeksi. 26. kesäkuuta Tuntemattoman sotilaan konekiväärikomppanian joukkue saa varman tiedon sodan syttymisestä.

”Ministerin”– itse asiassa hän on presidentti Risto Ryti – puhetta kuunnellaan, ja samaan aikaan hietaset, salot ja lahtiset seuraavat, kun paikalle tuodaan raskasta tykistöä.

Kapteeni Kaarna naureskelee miesten juttuja ja miettii teltassaan, missä kohden nuoret varusmiehet saisivat tulikasteensa.

Konekivääri asemissa Prääsän eteläpuolella syyskuussa 1941. Väinö Linna palveli JR 8:n I pataljoonan konekiväärikomppaniassa. © SA-kuva

Saarivaara–Havuvaara

Ensimmäinen hajanainen taistelu käydään reitillä Saarivaara–Havuvaara. ”Ennen ollut” vänrikki Koskela puhuu miehilleen ja neuvoo näitä olemaan hätäilemättä. Hätäilemällä tulee vain ”kusipäitä mukuloita”.

Todellinen tulikaste on hyökkäys suon yli ennen Havuvaaraa. Maahan pelästyneinä painautuneita miehiä kannustamaan tullut kapteeni Kaarna kaatuu vänrikki Kariluodon silmien edessä. Saarivaaran–Havuvaaran taisteluissa kaatuu myös ensimmäinen asetoveri. Hän on pk-ampuja Jaakko Vuorela.

Tuntemattomat kohtaavat ensimmäisiä kertoja kuoleman. Ensimmäinen venäläinen kaatunut on luutnantti Boris Braskanov. Nimen Linna sai Syvärillä 1942 tapaamaltaan venäläiseltä, joka opetti hänelle myös muutamia venäjän kielen sanoja.

Bunkkeriaseman tuhoaminen on ensimmäinen kova taistelu. Vänrikki Koskela paiskaa kahdeksankiloisen kasapanoksen bunkkeriaukkoon, ja samalla saadaan koko bunkkeri tuhottua. Sitä ennen on jo kaatunut kk-mies Kaukonen, ja hänen tilalleen kahvoihin asettuu alikersantti Lehto.

Bunkkerilinjan murtoa seuraa kylän valtaus. Kylässä väsyneet miehet ruokailevat ja pataljoonankomentaja, majuri Sarastiekin tulee kyselemään poikiensa vointia. Hietanen käärii mahorkkasätkiä.

Ruuasta purnataan. Totuus on jo paljastunut. Huolto ei pelaa, eivätkä kovassa rääkissä olevat nuorukaiset saa riittävästi ravintoa.

Havuvaarasta edetään suoraan kohti itää Jänisjärven pohjoispuolelle. Kuvausten taustalla ovat Linnan omat kokemukset Kaatiovaaran–Koirinvaaran taisteluista. Tilanne on epävakaa, sillä metsissä harhailee joukoistaan eksyneitä venäläisiä. Sota myös kovettaa. Lehto ampuu antautuneen venäläisen.

Tuntemattomat etenivät pitkälle Syvärin taakse Goraan. Särkijärven rannalla olivat uloimmat asemasotavaiheen pesäkkeet. Näitä maisemia Tuntemattomat katsoivat yli kaksi vuotta. Piikkilankaa on jäljellä edelleen satoja ellei tuhansia kiloja. © Pekka Nieminen

Tämä räjähtämätön venäläinen käsikranaatti löytyi Loimolan
äheisyydestä, jossa JR 8 kävi viimeiset puolustustaistelunsa. © Pekka Nieminen

Hyrsylän mutka

Suuntana on Laatokka. Leppäsyrjässä tavataan hyvin varustautuneita ja ”sotilaallisesti” kypäriä käyttäviä jääkäreitä, joille Rahikainen käy irvistelemässä leivän toivossa. Isänmaallisissa tunnoissa leijuva Kariluoto on harmissaan omien sotilaittensa rähjäisyydestä.

Rajan Tuntemattomat ylittävät Hyrsylän mutkan tienoilla. JR 8 on sitä ennen käynyt Läskelässä ja Laatokan rannassa Mantsin- ja Lunkulansaaressa, mutta näistä taisteluista Tuntematon ei suoraan kerro.

Hyrsylän mutkassa Lammio laittaa miehet puseropyykille, ja samassa paikassa Lehto, Rahikainen ja Määttä jäävät kiinni ”rosvoreissultaan”. Seuraa kuuluisa kovennettu, jossa kolmikko Hietasen vartioimana seisoo kaksituntisen piittaamatta venäläisistä pommikoneista. Samassa pommituksessa kuolee vääpeli Korsumäki.

Hyrsylässä levätään pari päivää, minkä jälkeen suunnataan kohti Veskelystä ja Tsalkkia Sot- ja Säämäjärven välisellä kannaksella JR tekee uhkarohkean koukkauksen. Sateisena yönä Lehto ja Riitaoja kaatuvat. Hietanen pysäyttää Klim-panssarivaunun ja laukaisee erittäin kriittisen tilanteen. Sarastie palkitsee teon kersantin natsoilla.

Koukkaus päättyy Säämäjärven kylään. Säämäjärvellä Tuntemattomat saavat muutaman päivän lepotauon. Ruokaakin saadaan – omin avuin. Vetäytyvät neuvostojoukot eivät kaikista siviileistä huolehdi, Tuntemattomat kohtaavat vanha starikan, joka ovelana höynäyttää varsinkin Saloa.

Säämäjärven saavuttaminen oli eteneville suomalaisjoukoille tärkeä välietappi.

Tuntemattomat saapuivat sinne vaikean ja uhkarohkean koukkauksen jälkeen. Matkalle jäivät niin Lehto kuin Riitaojakin. © SA-kuva

Nykyisessä Säämäjärven kylässä on kauppa ja jonkin verran ympärivuotista asutusta. © Pekka Nieminen

Suurin osa Säämäjärven rakennuksista on kesäasuntoja. © Pekka Nieminen

Kutismajoen paskamotti

Säämäjärveltä eteneminen jatkuu Kutismajoelle, jonne muodostuu kuuluisa ”paska- motti”. Sen jälkeen vallataan tärkeä liikenteen solmukohta Prääsä.

Prääsästä matka jatkuu kohti Petroskoita, joka mielletään sotaretken lopulliseksi määränpääksi. Etenevä JR 8 joutuu ankariin taisteluihin, mutta Linna ei niistäkään suoraan Tuntemattomassa kirjoita.

Syyskuulta 1941 olevassa kuvassa viedään venäläisiä sotavankeja Kutismajoelta selustaan. © SA-kuva

Kutismajoen paskamotti oli kovien taistelujen paikka. Kylä on edelleenkin olemassa. © Pekka Nieminen

Petroskoihin saavutaan 1. lokakuuta 1941. Palavaa kaupunkia katsellaan vanhan lentokentän suunnasta. Ensimmäisenä kaupungin näkee sotamies Viirilä, Kariluodon inhoama pelkäämätön rähjäke, joka kuitenkin on hyvä sotilas. Kaupunki on pettymys, ”mokoma rähjä”. Taustalla siintää Ääninen.

Tulo Petroskoihin on räiskyvä. Edellä tulleet joukot riehuvat umpihumalassa. Kaupungista on löytynyt – ilmeisesti tarkoituksella sinne jätetty – viinatehtaan valtava sammio, jota kuukausikaupalla korpia rehjustaneet miehet alkavat ahnaasti tyhjentää.

Olo Petroskoissa on lokoisaa. Miehet viihtyvät hyvin ja siivoavat samalla majoitustiloikseen venäläisten kasarmia. Rokka joutuu heti vastatusten kasarmisieluisen vääpeli Sinkkosen kanssa, ja avoin yhteenotto Lammion kanssa on taas lähellä.

Petroskoi valloitetaan lokakuun alussa 1941. Grammarit olivat tärkeitä sotasaaliita. © SA-kuva

Petroskoista Syvärille

Onnen päiviä ei riitä kauan. Vastentahtoisesti miehet valmistautuvat jatkamaan matkaa kohti itää. Todellisuudessa JR 8 suuntaa kohti Laatokkaa ja Kuuttilahtea, mutta Tuntemattomassa ei tästä puhuta, vaan Linna häivyttää pitkän kierroksen.

Tuntemattomat asettuvat suoraan kauas Syvärin taakse, jossa alkaa pitkä asemasotavaihe. Kaksi suomalaissotilasta teloitetaan Baranin kylässä. Ankarasti taistelleiden miesten oikeustajua teloitukset koettelevat ankarasti. He kokevat ne pelotteluksi ja tekojensa vähättelyksi.

Asemasotavaihetta kestää yli kaksi vuotta. Joukot on sijoitettu noin Syvärin ja Äänisen eteläpään puoliväliin. Ostan kylä on koko Syvärin lohkon joukkojen itäisin sijoituspaikka, mutta niin pitkälle Tuntemattomat eivät etene.

Goran ja Pertjärven taistelut 1942 olivat hyvin ankaria. Venäläiset yrittivät työntää suomalaisjoukot takaisin Syvärin länsipuolelle. Goran ja Pertjärven taisteluissa kaatui alikersantti Lahtinen. Rokka sen sijaan ampui koukkausta yrittävät 80 neuvostosotilasta. © SA-kuva

Asemasotavaiheeseen sijoittuvat ankarat Pertjärven ja Goran taistelut, joissa Lahtinen kaatuu. Tuntemattomat pysäyttävät venäläisten erikoisjoukkojen koukkauksen pitkin Goran korpia. Joukot ovat hyvin varustettuja, ja suomalaiset joutuvat toteamaan, että sodassa on ilmeisesti tapahtumassa käänne.

Pertjärven taistelussa Rokka kunnostautuu ampumalla 80 miestä öisellä suoaukealla. Mannerheim-ristiä hänelle ei ehdoteta saati tyrkytetä, vaikka niitä on saatu heppoisemminkin perustein.

Homorovitsa

Asemasotavaiheessa Tuntemattomat jopa viihtyvät Homorovitsan alueella. Asemat sijaitsevat Kim- ja Särkijärven maastossa, jonne he pystyttävät vanhan tsasounan hirsistä korsun. Koskelan ansiot miesten silmissä sen kuin vahvistuvat.

”Kaiken se piru huomaakin.” Koskelan ansiota tällä kertaa on se, että korsu rakennetaan tsasounan eikä asuintalojen hirsistä. Ei ole luteita valmiina.

Asemasotavaihe on rauhallista, mutta ei suinkaan vaaratonta. Tarkka-ampujat ja sieppauspartiot sekä ajoittaiset tykistökeskityksetpitävät miehet hereillä. Nuori ja kokematon täydennysmies Hauhia kuolee jo toisen päivän iltana sala-ampujan luotiin.

Rokkakin yritetään siepata, mutta hän ei painimaaottelussa Suomi–Neuvostoliitto antaudu, vaan nappaa itse vangin, ”Baranovin pojan”. Kapteenin arvoinen vanki on Rokalle– ja myös majuri Sarastielle – tärkeä, sillä vangin avulla Rokka selviää taas kerran voittajana ikuisuuskamppailussa Rokka vastaan Lammio. Sarastie taas arvelee saavansa arvokkaita tietoja vihollisen liikkeistä.

Näissä Särkijärven ampumahaudoissa pelättiin yli kaksi vuotta jatkosodan aikana. Täällä kuoli tarkka-ampujan luodeista moni suomalainen. Yksi heistä oli Tuntemattoman sotilaan nuori tulokas Hauhia. © Pekka Nieminen

Pirunkukkula, Miljoona ja Pikkumiljoona

Asemasotavaiheen tapahtumat eivät kirjaimellisesti vastaa JR 8:n todellisia sotatoimia. Niillä on todelliset vastineensa, mutta Linna vaihtelee paikkoja ja aikoja. Miehille tulevat tutuiksi sellaiset nimet kuin Pirunkukkula, Miljoona ja Pikkumiljoona.

Etenkin Pikkumiljoona-komennukset ovat aina hyvin vaativia ja kovia. Kuvaavaa on, ettei esimerkiksi tuleva kirjailija Väinö Linna koskaan kirjoita niiden aikana mitään, vaikka muutoin hänellä on aina vihko edessään.

Lenin sai väistyä Äänislinnassa kenttätykin tieltä. Muutoinkin suomalaiset ”merkkasivat” uuden kaupunkinsa. Suomalaisten käyttöön ottamat kasarmirakennukset ovat edelleenkin sotilaskäytössä. © SA-kuva

Venäläisten toiminnot kiihtyvät, aseveli Saksa kärsii suuria tappiota, ja tuntemattomienkin mielialat alkavat laskea vuonna 1944. Rokka ja Rahikainen ovat tienanneet rahaa lampunjalkoja tekemällä, mutta kauppa ei enää käy Rahikainen ehdottaa ruumisarkkujen tekoa.

Uudessa tilanteessa nousevat esiin erikoiset tyypit, kuten jousipyssymies Honkajoki.

Vetäytyminen Homorovitsan alueelta alkaa kesän kynnyksellä 1944. Linna ei ole tässä vaiheessa enää mukana. Hänet on komennettu jo 1943 koulutustehtäviin kotirintamalle. Tapahtumien kuvaus sodan loppuosalta pohjautuu aseveljien kertomuksiin ja sotapäiväkirjoihin.

Vetäytyvät miehet tietävät, että Kannaksella on tapahtunut venäläisten läpimurto. JR 8 vetäytyy Viteleen kautta, mutta Tuntemattomassa ei nimeä mainita.

Viteleen–Suurimäen paikkeilla Hietanen kohtaa matkansa pään. Ankarassa keskityksessä hän alokasta pelastaessaan menettää ensin silmänsä ja kuolee lopullisesti, kun venäläiskonekivääri tuhoaa häntä ja muita haavoittuneita kuljettaneen sairasauton.

Pultsoila–Tulemajärvi–Kolatselkä

Reitillä Pultsoila–Tulemajärvi–Kolatselkä tapahtuu lyhyessä ajassa paljon. Aika on lähes jatkuvaa peräytymistä aina siihen hetkeen, kun U-asema tavoitetaan lähellä Loimolaa.

Peräytymisvaihe koituu kohtaloksi monelle Paloaukealta lähtien mukana olleelle miehelle. Mäkilä kaatuu viedessään ruokaa hevosella etulinjaan. Tankin pysäyttävä Koskela kaatuu konepistoolisarjaan. Hermonsa menettänyt everstiluutnantti Karjula ampuu sotamies Viirilän, mutta vain hetkeä myöhemmin hänen viereensä tömähtää tankin ammus, ja hän haavoittuu vakavasti.

Kapteeni Kariluoto on kasvanut miestensä kunnioittamaksi sotilaaksi, mutta sodan kääntyminen tappiolliseksi on hänelle ylitsepääsemätön asia. Kariluoto kaatuu alun perin epäonnistuneeksi tuomitussa vastaiskussa. Väsyneen miehen epätoivoinen yritys on kuin itsemurha.

Vetäytymisvaihe on ajoittain sekasortoista. Hiippareita on paljon, miehiä ammutaan pikaoikeudenkäynneissä, mutta upseereita kaatuu myös takaa päin ammuttuihin luoteihin.

Tulemajoella Rokka haavoittuu. Jokea ylittäessään hän saa luodin selkäänsä ja matka kohti sotilassairaalaan alkaa, mutta ”ei jalat edellä”. Seurakseen Rokka saa ”huollettavansa” ja koko sodan aikaisen kumppaninsa Suden Tassun. Tassukin on haavoittunut.

Karjalaista runomaisemaa. Tämä tsasouna seisoo edelleenkin Mangan kylässä lähellä Tuntemattomassakin mainittua Kolmatta ratkaisevaa kolhoosia. © Pekka Nieminen

Vanha raja

Paluu vanhalle valtakunnanrannalle nostattaa taas peräytyvien suomalaisjoukkojen vastarinnan. U-linja Loimolassa pysäyttää venäläiset.

Alkuperäinen Tuntemattomien joukko on neljässä vuodessa suuresti kaventunut, mutta uudet miehet täyttävät paikkansa. Nuori Helsingin kaupunkilaispoika, stadin kundi Asumaniemi on hyvä sotilas, mutta saa maksaa riehakkuudestaan hengellään.

”Se on vasemmalla puolella… Sydän on vasemmalla puolella…”ovat Asumaniemen viimeiset sanat. Samat sanat sanottiin oikeasti jo sodan alkupäivinä Läskelässä. Siellä todellinen luutnantti Allan Gummerus sai tark´ampujan luodin rintaansa ja lausui Asumaniemen kautta kuuluisiksi tulleet viimeiset sanat.

Tuntemattomien sota päättyy Loimolassa. Paikannimeä Linna ei kuitenkaan mainitse.

Sota on ohi JR 8:nkin sotilaiden osalta syyskuun alussa 1944. Venäläiset lopettivat tulitoiminnan vuorokautta suomalaisia myöhemmin. © SA-kuva

JR 8 lopettaa sotatoimet määräyksen mukaisesti kello 7.00 syyskuun 4. päivänä 1944. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto on sodan voittaja. Voittajan oikeudella se jatkaa tulitoimintansa seuraavan päivän aamuun kello 8:aan.

Tuntemattomien sota on ohi. ■

© Otavamedia

Kirjallisuutta: Mauno Jokipii (toim.): Tuntemattoman sotilaan rykmentti – JR 8 (WSOY, Juva 1991); Risto Lindstedt: Väinö Linna, Kansakunnan puhemies (WSOY, Porvoo 2004); Jaakko Syrjä: Muistissa Väinö Linna 1 (WSOY, Juva 2004) ja N.-B. Stormbom: Väinö Linna, Kirjailijan tie ja teokset (WSOY, Juva 1992)

Reportaasi on julkaistu ensi kerran  Seura-lehdessä 49/2004.

Seura julkaisi Tuntemattoman sotilaan itsenäisyyden juhlavuoden erikoispainoksena 1977. Tämä kirja on kuvattu syyskuussa 2004 Syvärin takana Särkijärvellä lähellä kuuluisaa asemasotavaiheen Pirunkukkulaa. © Pekka Nieminen

Tuntematon sotilas syntyi kahvilla ja tupakalla

Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan ensimmäisen lauseen ollessaan lomalla anoppinsa luona Kaarinassa heinä-elokuussa 1953. Loman aikana valmistui parikymmentä käsin kirjoitettua sivua.

Alkoi hurja syksy ja talvi. Linnalla oli selkeä tavoite: kirjan piti ilmestyä syksyllä 1954. Koko ajan hän teki myös normaalia laitosmiehen työtään Finlaysonilla.

© Om-arkisto

Käsikirjoitusta seurasi kustannussopimus ja 50 000 markan sekki

Lyijykynäversio oli valmis keväällä 1954. Kahvilla ja tupakalla elänyt väsynyt kirjailija kirjoitti tekstin vielä puhtaaksi lomansa aikana. Käsikirjoituksen hän postitti 26. syyskuuta 1954.

WSOY:n pääjohtaja Yrjö A. Jäntti vastasi kirjeeseen jo 9. lokakuuta. Kirjeen mukana oli myös ehdotus kustannussopimuksesta ja 50 000 markan sekki. Se oli yhtä kuin laitosmies Linnan puolen vuoden palkka.

Käsikirjoitus lähti normaalille, mutta tavanomaista käsikirjoitusta sähköisemmälle kierrokselle. Murreasu tarkastettiin, sisältömuutoksista kiisteltiin. Osan muutoksista Linna hyväksyi, osaa ei, mutta hän antoi periksi, koska ei halunnut viivästyttää kirjan valmistumista.

Vuonna 2000 ilmestyneestä Sotaromaanista, alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisesta Tuntemattomasta, lukija voi päätellä, tekivätkö poistot – sensuroinnistakin ehkä voi puhua – Linnalle oikeutta.

Linnan hyvä ystävä ja tekstin esikuulija, kirjailija Veikko Pihlajamäki keksi loppuvaiheessa kirjalle loistavan nimen. Painokoneet alkoivat pyöriä, ja ensimmäinen 8 000 kappaleen painos valmistui WSOY:n sitomosta 26.11.1954. Kirjakaupoissa Tuntematon oli 3. joulukuuta.

Ensimmäisen vuoden aikana Tuntematonta myytiin huikeat 175 000 kappaletta. Kirjaan pohjautuva Edvin Laineen ohjaama menestyselokuva sai ensi-iltansa joulukuussa 1955.

Tuntematon on käännetty 21 kielelle. Sitä on painettu yhteensä 700 000 kappaletta.

Lue myös: Tuntematon sotilas pelasti Väinö Linnan taloudellisesti ja pyyhkäisi pois terveyshuolet

Tuntematon sotilas ilmestyi itsenäisyyspäivän alla vuonna 1954. ©OM-ARKISTO

Lue myös: Sotaromaanin vaikea synty: Väinö Linnan perikunta tuomitsi idean sensuroimattoman Tuntemattoman julkaisemisesta