Stand up -koomikko Risto K. Järvinen paljastaa: ”Päiväkirjan kirjoittamisesta on ollut kuolemanpelkooni iso apu”
Stand up -koomikko Risto K. Järvinen aloitti päiväkirjan kirjoittamisen peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Hän kokee pysyvänsä kuolemattomana päiväkirjan avulla.
Stand up -koomikko Risto K. Järvinen kirjoittaa päiväkirjaa nykyään noin kolmen vuoden välein.
Stand up -koomikko Risto K Järvinen kertoo pelänneensä aina kuolemaa.
”Päiväkirjan kirjoittamisesta on ollut kuolemanpelkooni iso apu, sillä joku voi lukea päiväkirjojani vaikka sadan vuoden päästä. Sen kautta pysyn tavallaan kuolemattomana”, Risto K Järvinen sanoo.
”Aloitin päiväkirjan pitämisen peruskoulun yhdeksännellä luokalla”
”Kirjoitin nuorempana säännöllisesti lähes joka päivä. Aikuisena kirjoitan noin kolmen vuoden välein. En jaksa kirjoittaa joka vuosi, mutta kun kirjoitan, teen merkintöjä joka päivä.
Päiväkirja on ollut minulle alusta asti enemmänkin dokumentti kuin henkilökohtainen tila. Olen ajatellut, että voisin lahjoittaa päiväkirjani jälkipolvilleni tai vaikkapa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Kuolemani jälkeen ei ole enää mitään väliä sillä, ketkä kaikki lukevat päiväkirjojani.
Dokumentoin asioita myös itselleni. Minusta on mukavaa, että voin tarkistaa päiväkirjasta, miten jokin asia vuosia sitten meni. Ihmisen muistikuvat haalistuvat yllättävän nopeasti.
Olen jo kokeillut julkisen päiväkirjan kirjoittamista. Viisi vuotta sitten aloitin viinalakon, ja pidin siitä julkista päiväkirjaa Facebookissa. Myöhemmin kustantamo Savukeidas julkaisi teksteistäni Lasiinsylkijä-kirjan. Julkinen viinalakko auttoi minua pysymään päätöksessäni. En voinut ratketa, kun minulla oli niin paljon seuraajia.”
”Päiväkirjan kirjoittaminen yhdistää ihmisiä”
”Perustin stand up -koomikko Eeva Vekin kanssa Päiväkirjaklubin Suomeen vuonna 2014. Idea on yksinkertainen: kuka tahansa on voinut tulla lukemaan noloja ja pateettisia nuoruuden päiväkirjojaan. Yleisö kuuntelee myötätunnolla ja ulvoo naurusta. Tilaisuudet ovat vähintään yhtä hauskoja kuin stand up -keikat.
Päiväkirjan kirjoittaminen yhdistää ihmisiä. Jokainen, joka joskus on ollut nuori, voi samaistua Päiväkirjaklubi-iltamien antiin. Ei ole väliä sillä, oletko ollut teini 60-luvulla maaseudulla vai 90-luvulla Helsingissä, sillä huolenaiheet ovat kaikilla melko samoja.
Tunnen häpeää, noloutta, sympatiaa ja jopa ärtymystä, kun luen nuoruuden päiväkirjojani. Olin hölmö teini, josta kasvoi kuitenkin ihan salonkikelpoinen aikuinen.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti