Paulan eläke on 1 200 euroa kuussa: ”Moni tuttava on ehdottanut koirasta luopumista, mutta en missään nimessä halua tehdä sitä”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
vanhuuseläke
Paulan vanhuuseläke on 1200 euroa kuussa käteen. © iStock
Seura kysyi pienituloisilta, miltä arki tuntuu. Salolainen Paula, 65, toivoo rahojen riittävän edes pakollisiin menoihin.

”Tein työurani muun muassa kahvilatyöntekijänä sekä tehtaan liukuhihnalla ja varastossa. Kun olin työelämässä, rahani riittivät ihan hyvin laskujen maksamiseen. Vähän jäi säästöönkin, kun laitoimme rahat yhteen silloisen aviomieheni kanssa.

Vuonna 1998 tuli avioero, mutta sen jälkeenkin pärjäsin taloudellisesti aivan normaalisti. Olin kärsinyt monta vuotta erilaisista selkävaivoista, kun vuonna 2004 pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Sitä ennen selkä leikattiin muutamaan otteeseen, mutta se ei poistanut vaivoja. Noihin aikoihin muitakin sairauksia alkoi ilmaantua, ja nykyhetkeen mennessä minulla on diagnosoitu kolmoishermosärky, fibromyalgia, nivelrikko, keuhkoahtauma ja osteopenia. Viime vuosina elämä on ollut jatkuvaa kipujen kanssa kamppailua.

Työkyvyttömyyseläke on pieni summa. Se oli paitsi raju pudotus kuukausituloihini myös henkisesti kova pettymys. Työelämässä koin aina olleeni ahkera ja luotettava työntekijä. Olin aina antanut täyden panokseni yhteiskunnalle, mutta pieni työkyvyttömyyseläke tuntui siltä, että sain hyvin vähän takaisin.

Pääsin työkyvyttömyyseläkkeeltä vanhuuseläkkeelle vuoden 2022 lopussa, nyt tilille tulee 1 200 euroa kuukaudessa.

Eläkesummaa pienensi se, kun olin lapseni kanssa kotona lähes koko ajan siihen saakka, että hän täytti kuusi vuotta. Aikuisiällä olin myös kolme vuotta pois töistä opiskelemassa.

Lue myös: Työtön it-ammattilainen uupui tukiviidakkoon: ”Byrokraattiset väännöt Kelan kanssa aiheuttavat unettomuutta”

Rakkaan lemmikin hoito maksaa

Nyt arki on jatkuvaa eurojen laskemista ja ruokakaupassa etsin aina alennustuotteita. Rahat riittävät elämiseen, jos en käy missään enkä tee mitään.

Toisaalta elämässäni on ylellisyyttäkin, sillä minulla on henkilöauto ja koira. Koira alkaa olla jo iäkäs ja sairastelee melkein yhtä paljon kuin minäkin. Sen eläinlääkärilaskuihin on mennyt hirveästi rahaa.

Moni tuttava on ehdottanut koirasta luopumista, ­mutta en missään nimessä halua tehdä sitä. Sehän tarkoittaisi käytännössä koiran tappamista, sillä ei noin vanhaa ja sairasta koiraa kukaan halua ottaa omaksikaan.

Saan koirasta mielettömästi apua yksinäisyyteen. Kyllä koiranomistajat tietävät, kuinka rakas koira voi olla. Tulee olemaan aivan kamalaa, kun se joskus kuolee.

Vanhuuseläke pakottaa miettimään jatkuvasti, mihin rahansa laittaa

Autoa käytän enimmäkseen ruokakaupassa, terveyskeskuksessa ja sairaalassa käymiseen. En sai­rauksieni vuoksi pysty kävelemään edestakaista matkaa kauppaan, etenkään ostoksien kanssa.

Auton omistaminen ja käyttäminen on kallista, mutta en ole keksinyt varteenotettavaa vaihtoehtoakaan.

Bensa maksaa aina vain enemmän. Autovero on pakollinen, samoin liikennevakuutus. Välillä autoa täytyy huoltaa tai korjata, ja se on aina iso menoerä. Autolainaa täytyy lyhentää joka kuukausi.

Minulla on sairauksieni vuoksi sataprosenttisen ­invalidin status, mutta en mielelläni tuo sitä esille. Jollain lailla häpeän sitä. En haluaisi olla invalidi, vaan nuorempi ja pirteämpi. Välillä kun katson peiliin ja näen siellä vanhentuneen kuvani, en tunnista sitä ­itsekseni.

Köyhyydestäkin koituu epämääräisiä häpeän tunteita. Minulle on tärkeää, etteivät muut ihmiset näe päällepäin köyhyyttäni. Ulkonäkö on aina tuntunut minusta tärkeältä. Kyllä läheiset ihmiset tietävät, että oikeasti olen hyvin vähävarainen. Mutta en missään nimessä halua, että kun käyn vaikka kaupassa, niin muut ihmiset ajattelisivat ulkonäöstäni, että tuossa menee köyhä.

Lue myös: Työtön Ulla haluaisi tukea taloudellisesti läheisiään: ”Eniten on harmittanut se, että en ole voinut ostaa lapsenlapsilleni mitään”

Vanhuuseläke ei riitä, joten on pakko olla myös töissä

Sanna Marin sanoi marraskuussa, että jokaisen suomalaisen pitäisi tienata ainakin kolme tuhatta euroa kuukaudessa. Se on tosi paljon. Jos saisin nettona kaksi tonnia, olisin tosi rikas.

Selvitäkseni menoistani otin muutama vuosi sitten provisiopalkatun työn puhelinmyyjänä. Kauppaan muutamana päivänä viikossa lehtiä. Siitä saa nettona keskimäärin kaksisataa euroa kuukaudessa. En pidä siitä työstä, ja ylipäätään harmittaa, että eläkkeellä täytyy tehdä töitä. Se parisataa on kuitenkin minulle tärkeä raha.

En odota lähitulevaisuudelta ihmeitä. En toivo muuta kuin että terveyden puolesta pysyisi jotenkin toimintakykyisenä ja eläke riittäisi laskujen maksuun ja ruoan ja lääkkeiden ostamiseen.”

Paulan nimi on muutettu.

Tilastojen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 14,3 prosenttia kotitalousväestöstä vuonna 2020. Kaikkiaan heitä oli noin 770 000 henkilöä. Henkilö on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, jos ­hänen kotitaloutensa on pienituloinen, vajaa­työllinen tai kotitaloudessa esiintyy vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta. Vieressä oleva grafiikka kertoo, että naisten ­syrjäytymisririski oli yleisempää 18–24-vuotiaiden ja yli 64-vuo­tiaiden keskuudessa, miesten muissa ikäryhmissä.

X