Juhani Nippula toimii eläkkeellä Vantaan hiihtoseuran talkoolaisena: ”Käyn mielelläni – vapaaehtoisten kesken vallitsee hyvä ja reilu yhteishenki”

Juhani Nippulasta, 66, tuli vapaaehtoistyöläinen, kun hän jäi eläkkeelle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Urheilijaperheen vesana ja aktiivihiihtäjänä Juhani Nippula osallistuu mielellään myös vapaaehtoisena kilpailujen järjestelyihin.

Juhani Nippulasta, 66, tuli vapaaehtoistyöläinen, kun hän jäi eläkkeelle.
Teksti:
Ville Vanhala

”Kun jäin kaksi vuotta sitten kunnossapitoinsinöörin työstäni eläkkeelle, liityin kotikaupunkini hiihtoseuraan. Urheilu on aina kuulunut olennaisena osana elämääni, mutta vapaa-aikaa jäi eläköitymisen myötä enemmän.

Vantaan Hiihtoseuran vapaaehtoisena olen ollut pystyttämässä mainosaitoja ja toiminut ladun varressa ratavahtina, järjestysmiehenä ja valvontatehtävissä.

Rakennusalan taidoilleni on ollut käyttöä hiihtoseuran talkoissa. Olen tehnyt myös hiihtokeskuksessa pieniä remontteja ja sähkötöitä.

Käyn mielelläni talkoissa, koska hiihtourheilun yhdistämien vapaaehtoisten kesken vallitsee hyvä ja reilu yhteishenki. Talkoita on hiihtokauden aikana 2–3 päivänä viikossa.

Kesäisin ei talkoilla, mutta me vapaaehtoiset tapaamme toisiamme sauvakävelylenkeillä. Kuntoilun lisäksi tärkeää on yhdessä oleminen. Syömme taukopaikoilla eväät ja juomme kahvit.”

Juhani Nippolan (oik.) ja Arvo Karhapään mielestä oman hiihtoseuran talkootyöt ovat mitä parhainta vapaa-ajan viettoa.
Juhani Nippulan (oik.) ja Arvo Karhapään mielestä oman hiihtoseuran talkootyöt ovat mitä parhainta vapaa-ajan viettoa. © Marjo Tynkkynen

Kilpahiihtäjäisä -ja -sisar lapsuuden perheessä

”Olen urheilijaperheen vesa, sillä isäni oli kilpahiihtäjä ja sisarkin menestyi aikanaan hyvin kilpaladuilla. Olen itse kuitenkin niin pienikokoinen, että en nuorena pysynyt hiihtokilpailuissa itseäni isompien vauhdissa.

Haminassa ja Miehikkälässä asuessani harrastin lisäksi pyöräilyä, ja olen juossut myös noin 40 maratonia. Kun minulle ilmaantui selkävaivoja, vaihdoin juoksun vähemmän tukirankaa kuormittavaan hiihtoon.

Ladulla olen huomannut, että myös nuorempi sukupolvi on taas innostunut murtomaahiihdosta. Aika pienilläkin lapsilla on vapaan tyylin tekniikka hyvin hallinnassa ja melkoinen vauhti päällä.”

Kilpailijoiden sukset odottavat aitaa vasten ladulle lähtöä.
Kilpailijoiden sukset odottavat aitaa vasten ladulle lähtöä. © MARJO TYNKKYNEN

Vantaan Hiihtoseura työllistää vapaaehtoiset

”Vantaan Hiihtoseura järjestää noin kymmenkunta isompaa ja pienempää kilpailua talven aikana, ja meillä vapaaehtoisilla on kilpailuissa omat tehtävämme. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin seuramme suksilainauspalvelun, ”Murtsikkakirjaston”, toiminnasta. Lainaamme ”Murtsikkakirjastosta” osittain lahjoituksina saatuja hiihtovälineitä niille koululaisille, joilla ei ole omia suksia.

Itselläni on takanani tältä talvelta noin 300 hiihtokilometriä. Talven aikana hiihdän keskimäärin noin tuhatkunta kilometriä pääkaupunkiseudun latujen ohella myös Lapissa.

Nykyään myös kuvaan hiihtämisen lomassa talviluontoa. Jos silmiini osuu upea maisema tai tykkylumen upeaksi kuorruttama puu, suksien suhina vaihtuu hetkeksi kännykän kameran naksahduksiin.”

SM-hiihdot järjestetään Vantaalla 2.–4. helmikuuta 2024.

Lue myös: Niitä talkoita en unohda! Kerro kokemuksistasi, vastaa kyselyyn ja voita uutuuskirja!

Onko talkoot tuttuja?
Onko talkoot tuttuja? Kerro kokemastasi ja osallistu arvontaan! © iStock
X