Voimanostoa ei pidetty 70-luvulla naisille sopivana, mutta Eila oli päättänyt menestyä lajissa: ”Kävin aluksi salaa salilla nostamassa painoja”
Nykyajan hittilajia voimanostoa ei 1970-luvulla suositeltu naisille. Se kirpaisi Eila Kumpuniemeä, joka aluksi nosteli painoja salaa.
Voimailu on Ranualla asuvalle Eilalle elämäntapa.
Oli joulukuun kymmenes päivä vuonna 2022, kun Eila Kumpuniemi valmistautui kilpailuun. Ruokavalio oli kunnossa ja fysiikka huipussaan. Takana oli kymmeniä voittoja ja tuhansia kisakilometrejä. Eila treenaa voimanostoa.
Yksi aikakausi lähestyi loppua. Eila oli kilpaillut lajissa neljäkymmentä vuotta. Hän oli päättänyt, että kisat Tampereen Ratinalla jäävät hänen viimeisikseen.
Jännitys tiivistyi, kalkki pölähti käsissä. Vuoroon asteli Eila Kumpuniemi, 80.
Palataan ensin vuosikymmeniä ajassa taaksepäin: 1950-luvulla Eilalla ja hänen aviomiehellään Veli Kumpuniemellä oli lypsykarjatila Ranualla eteläisessä Lapissa.
Eila hoiti tilaa ja Veli teki metsätöitä. Savotat veivät puolison välillä pitkiksi ajoiksi pois kotoa. Tilalle ei tullut tietä perille, joten Eila souti viidenkymmenen litran maitotonkat päivittäin veneellä joen yli.
Rankka työ vei aikaa ja voimia. Eila ja Veli viihtyivät silti pitkään tilallisina. 1970-luvun alkupuolella pariskunta luopui lypsykarjasta ja muutti kirkonkylälle.
Voimanostoa ei sallittu naisille
Uusien töiden lisäksi kylältä löytyi kuntosali. Aluksi rautoja nosteli vain Veli, mutta pian innostus tarttui myös Eilaan.
Voimanosto oli laji, jota ei siihen aikaan pidetty naisille sopivana, mikä vain lisäsi Eilan kiinnostusta.
”Se, että laji oli naisilta kielletty, kiehtoi minua kuin pikkulasta. Kävin aluksi salaa salilla nostamassa painoja”, Eila muistelee ja nauraa päälle.
Eila oli sitkeä ja pyysi puolisoltaan, josko tämä tekisi myös hänelle oman kuntosaliohjelman.
”Lopulta Veli heltyi.”
Tehdäänpä samalla selväksi ero painonnoston ja voimanoston välillä, sillä ne ovat kaksi eri urheilulajia.
Painonnostossa kilpailijan tavoite on nostaa mahdollisimman suuri painomäärä kahdella kädellä temmaten ja työntäen. Voimanostossa sen sijaan on kolme eri muotoa: jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto.
Jokaisen nostomuodon maksimisuoritukset lasketaan yhteen ja parhaimman yhteistuloksen saavuttanut kilpailija voittaa.
Juuri voimanosto on Eilan lempilaji, ja jos mieluisin kolmesta nostomuodosta pitää valita, Eila valitsee maastavedon.
Voimanosto on kiehtonut Eilaa monta kymmentä vuotta sen yksinkertaisen syyn vuoksi, että jokaisen salikäynnin jälkeen fiilis on niin mahtava. Kilpailut ja palkinnot ovat tuoneet harrastukseen lisämaustetta.
Maitotilan raskaiden töiden, yleisurheilun ja hiihtoharrastuksen ansiosta Eilan kunto oli jo valmiiksi hyvä. Silti hän aloitti voimailun rauhalliseen tahtiin.
”Voimanosto vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tuloksia ja ennätysten rikkomista ei tapahdu nopealla tahdilla.”
Nuorilla ei maltti meinaa riittää
Aikoinaan Eila valmensi tovin nuorempia voimanostajia, joilla ei kärsivällisyys tahtonut riittää.
”Tämän päivän nuoret saattavat odottaa nopeasti hyviä tuloksia, mutta kehitys tulee ajan ja säännöllisyyden myötä.”
Eila harjoitteli maltilla. Hän kiinnostui myös kisaamisesta ja voitti 1980-luvulla ensimmäisen mitalinsa. Sen jälkeen niitä onkin tullut tasaiseen tahtiin. Niin tasaiseen, että Eilalla ja Velillä on yhteensä yli kolmesataa mitalia voimanostossa.
Eila on osallistunut myös painonnoston Suomen mestaruuskisoihin.
”Painonnostossa kilpailusuoritus on nopea, kun taas voimanostossa se on harkitun rauhallinen. Siis molempi parempi!”
Kaikkiaan Eilalla on takanaan yli kaksisataa kilpailua Suomessa ja maailmalla Australiaa ja Amerikkaa myöten. Urheilu on tuonut lukuisia uusia tuttavuuksia ja ystäviä, joita Eila kutsuu ”hengenheimolaisiksi”.
Valmentajana on toiminut aina Veli
”On parasta ja turvallista, kun oma mies on valmentajana.”
Pariskunta on pitänyt yhtä kuusikymmentäkaksi vuotta. Myös Eila on vuosien saatossa saattanut huikata miehelleen vinkin jos toisen, vaikka nostoasentoon liittyen.
”Kropalle ja mielelle tekee hyvää mennä metsään”
Urheilijan ruokavalio on myös pysynyt alusta asti samana: lautasella on rehellistä kotiruokaa ruisleivän ja maidon kera.
Kärsivällisyyden lisäksi Eila korostaa voimanostossa levon merkitystä.
”Viikko ennen kisoja ja viikko kisojen jälkeen tulee pysyä salilta pois.”
Sen Eila on oppinut kantapään kautta: joskus ohje on saattanut unohtua ja hän on tuntenut sen lihaksissaan.
Ei Eila kuitenkaan koskaan täysin pysähdy. Ja miksi pysähtyisi, kun vointi on hyvä ja energiaa riittää? Voimanoston lisäksi elämään mahtuu lenkkeilyä, syksyisin marjastusta ja talvisin hiihtoa.
”Kun urheilen sisätiloissa, kropalle ja mielelle tekee hyvää mennä metsään ja kuunnella vaikka lintujen laulua.”
Viimeisistä kisoistaan Eila palasi kotiin kultamitali kaulassa, kuinkas muuten. Samalla hän oli sarjansa ainoa osanottaja.
Veri vetää Eilaa yhä salille kahdesti viikossa. Eikä ole aivan sanottua, että Eilan kisat on kisattu. Nyt Eila, 81, sanoo, että hän viettää välivuotta.
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 11/2023.
Lue myös: 6 x faskiatreeni laukaisee istuvan elämäntavan aiheuttamat lihasjumit
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti