Ankeriaskanta on romahtanut - Itämerelle suunnitellaan kalastuskieltoa
Ankeriaskanta on romahtanut dramaattisesti. Itämeren alueelle esitetään ankeriaan täydellistä rauhoitusta.
Ankeriasta uhkaa ennen kaikkea vesistöjen patoaminen, mikä estää kalojen nousun perinteisille kasvualueilleen. @LEHTIKUVA
Ankerias on monilla tavoin salaperäinen eläin. Se tiedetään, että ankeriaat vaeltavat Pohjois-Atlantin Sargassomerelle kutemaan, mutta siitä, miksi ne niin tekevät, ei ole saatu varmuutta.
Ankeriaalla menee huonosti. Maailman ankeriaskanta on romahtanut alle viiteen prosenttiin siitä, mitä se oli vielä kolme vuosikymmentä sitten. Tätä nykyä ankerias luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
”Ellei kantaa saada elpymään, ankerias on vaarassa päätyä luonnosta hävinneeksi lajiksi”, sanoo Maailman luonnonsäätiön suojeluasiantuntija Matti Ovaska.
Ankeriasta uhkaa ennen kaikkea vesistöjen patoaminen, mikä estää kalojen nousun perinteisille kasvualueilleen.
Suotuisa ympäristö
Ankeriaan toukat ajautuvat muutamassa vuodessa Sargassomereltä merivirtojen mukana Euroopan ja Afrikan rannikoille, missä ne varttuvat lasiankeriaksi.
Lasiankerias pyrkii nousemaan jokia ja puroja myöten kasvualueilleen, joissa se pigmentoituu ja tummuu.
Kun ankerias saavuttaa sukukypsyyden, se muuttuu hopean väriseksi. Kala lopettaa syömisen, sen suoli surkastuu ja vietti ajaa sitä kohti merta. Pitkän vaelluksen ja kudun jälkeen ankeriaan kuolevat.
”Patoamisten myötä ankeriaiden pääsy Suomen sisävesille on estynyt. Tilanne on samanlainen muuallakin Euroopassa ja osassa Afrikkaa”, Ovaska kertoo.
Suomi sijaitsee ankeriaan luontaisen levinneisyysalueen pohjoisreunalla, mutta vesistömme ovat kuitenkin osoittautuneet ankeriaalle suotuisiksi ympäristöiksi.
Ovaskan mukaan vesistöissämme elää vähän ankeriaan luontaisia vihollisia ja ankeriaalle löytyy vesistämme myös riittävästi ravintoa.
Rasvan voimalla
Ankerias elää makeissa vesissä ja murtovesissä yleensä 10–15 vuotta, jonka jälkeen se aloittaa kutuvaelluksensa Sargassomerelle.
Suomen vesistöistä ankeriaat lähtevät kohti Atlanttia vanhempina, jopa 30–40 vuoden ikäisinä.
”Suomessa kasvaneet ankeriaat ovat kookkaita ja rasvaisia, joten niillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä pitkästä matkastaan”, Ovaska kertoo.
Arvioiden mukaan 57 prosenttia kutuvaelluksilleen lähteneistä ankeriasta päätyy pyydyksiin.
Suomessa ankerias on ammattikalastuksen sivusaalis, mutta vapaa-ajan kalastajien arvioidaan pyytävän sitä vuosittain muutamasta tuhannesta 20 000 kiloon.
”Kaikki pyynti on kuitenkin liikaa. Nopealla aikavälillä ankeriaskantoja voidaan suojata minimoimalla niiden kalastuskuolleisuus.”
Haitalliset istutukset
Euroopan unionilla on aikomus kieltää ankeriaan kalastus Itämerellä. Päätös mahdollisesta kalastuskiellosta saadaan EU:n kalastusneuvostolta lokakuussa.
Suojeluasiantuntija Matti Ovaska muistuttaa, että ankeriaan suojelu vaatii kalastuksen säätelyn lisäksi myös sen, että ankeriaiden reittejä niiden kasvualueille avataan vesivoimalaitosten ja muiden patorakennelmien ohi.
Joitakin suomalaisia voimalaitoksia on velvoitettu rakentamaan ankeriaskanavia patojen ohi, mutta yhtään kanavaa ei vielä maassamme ole.
Suomen ankeriaskannasta valtaosa muodostuu erityisesti Brittein saarilta pyydettyjen poikasten istutuksista. Sisävesiin istutetut kalat menehtyvät kuitenkin voimalaitosten turbiineihin lähtiessään kutuvaellukselleen.
”Atlantilta pyydettyjen poikasten istuttaminen sisävesiimme tarkoittaa sitä, että istukkaat ovat pois ankeriaan luontaisesta kannasta.
Ankerias on 50–100-senttimetrinen. Naaras on hieman koirasta isompi. @ISTOCK
Lue myös:
Kuhakanta kasvussa – kalastajat saavat jopa kymmenkiloisia vonkaleita
Tiesitkö?
Kuoriutuneet ankeriaantoukat muuttuvat merivirroissa ajelehtiessaan läpikuultaviksi lasiankeriaiksi ja pigmenttiä ihoonsa saatuaan elvereiksi. Kutuvaellukseen lähteviä ankeriaita kutsutaan hopea-ankeriaiksi.
Ankerias suosii reheviä, matalia ja lämpimiä vesistöjä. Ankerias liikkuu vain öisin luikerrellen saaliinsa perässä. Päivisin ja todennäköisesti myös koko talven se makaa aloillaan vesistön pohjalta löytämässään piilopaikassa.
Ankeriasnaaras on 50–100 senttimetriä pitkä ja painaa kookkaimmillaan kolmesta neljään kiloa. Koiraat ovat hieman naaraita pienempiä. Ankeriaiden ravintoa ovat etenkin pohjaeläimet, hyönteiset, kalat ja jopa pienet vesilinnut.