Lapin vaivaiskoivu on sitkeä kuin Suomen kansa
Vaivaiskoivun kasvukausi kestää vain pari kuukautta. Silloinkin se kasvaa maata pitkin.
Vaivaiskoivu kasvaa korkeimmillaan vain 80 senttimetriä korkeaksi.
Kun Etelä-Suomen koivut alkavat olla jo vähintään heleillä hiirenkorvilla, pohjoisimman Lapin vaivaiskoivut ovat vasta vapautumassa lumivaipan alta.
Vaivaiskoivun kasvukausi on tunturi- ja lumenviipymäalueilla vain vajaat parisen kuukautta.
”Vaivaiskoivu kykenee yhteyttämään ja kasvamaan viileässä, jo noin 13 celsiusasteen lämpötilassa ja se pystyy hyödyntämään myös yöttömän yön auringonvalon”, kertoo suojelubiologi Nia Vuomajoki Metsähallituksen Ivalon toimipisteestä.
Vaivaiskoivua ei kasva ainoastaan Lapissa, vaan sitä tavataan kautta maan. Etelä- ja Keski-Suomessa vaivaiskoivu on kuitenkin pelkästään soiden kasvi.
Vaivaiskoivu ei kasva Lapin karuimmilla alueilla ylöspäin, vaan maata pitkin.
”Se osoittaa lajin sitkeyttä ja sopeutumiskykyä ankariin olosuhteisiin. Keskikesän jälkeen paljakoilla saattaa rehottaa laajoja vaivaiskoivumattoja.”
Kohtalon kevät
Vaivaiskoivu kuuluu koivujen sukuun, mutta kokonsa sekä ohuen ja heiveröisen rankansa vuoksi sitä pidetään puun sijasta varpuna. Vaivaiskoivu kasvaa enimmillään noin 80 senttimetriä korkeaksi. Lapin kangasmetsissä se esiintyy tiheinä pensastoina.
Vaivaiskoivu lisääntyy myös siemenistä, mutta pääsääntöisesti se kasvattaa rangastaan uusia versoja.
Lapin talvi voi koitua vaivaiskoivulle kohtaloksi varsinkin niillä alueilla, missä se ei saa suojakseen tarpeeksi paksua lumipeitettä.
”Keväällä hankien sulaessa vaivaiskoivut elävät kohtalon hetkiään”, Vuomajoki kertoo.
”Yöpakkaset saattavat kuivattaa latvaosia, mikä pysähdyttää tai ainakin hidastaa koivujen kasvua.”
Ruskan värittäjä
Syyskuun aikana vaivaiskoivun lehdet saavat punaisen, kellertävän tai ruosteenruskean värin. Laajalle levinneenä kasvina vaivaiskoivu muodostaa tärkeän osan ruska-ajan loistosta.
”Lehtivihreä vetäytyy oksistosta rangan sisälle ja juuriin. Vaivaiskoivu jää lepotilaan ja virkoaa kasvamaan taas seuraavana kesänä. Kesän aikana sille kertyy uutta mittaa vain muutama sentti.”
Vaivaiskoivut ovat Lapin eläinten, kuten porojen, myyrien ja jänisten ravintoa. Tiheät pensastot toimivat pienimmille eläimille myös suojapaikkoina etenkin petolintuja vastaan.
Tunturi- ja hallamittariperhosen toukat voivat tehdä vaivaiskoivuille suurtakin tuhoa.
”Toukat syövät koivujen lehdet, mutta yleensä ne toipuvat siitä seuraavaan kesään mennessä. Jos toukkatuhoja osuu peräkkäisiksi vuosiksi, vaivaiskoivut useimmiten menehtyvät.”
Koivu kuin kansa
Vaivaiskoivu on maailman pohjoisin koivulaji ja se kuuluu maamme alkuperäiseen kasvistoon.
Vaivaiskoivu voi risteytyä hies- ja rauduskoivun kanssa. Tunturikoivu taas on oma hieskoivun alalajinsa, jota pidetään joskus erheellisesti vaivaiskoivuna.
”Tunturikoivu on kookkaampi ja sillä on selkeä puun runko”, Vuomajoki kertoo.
”Vaivaiskoivu taas on pieni, matala ja sitkeä, niin kuin me tämän perän ihmiset. Me olemme vaivaiskoivun tavoin sopeutuneet pohjoisen vaativiin olosuhteisiin.”