Meriharjus on vaarassa kuolla sukupuuttoon

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Rehevöityminen uhkaa meriharjusta. © De Agostini Pictre/UIG/AOP
Pohjanlahdella elävä meriharjus on äärimmäisen uhanalainen laji.

Harjus tunnetaan Lapin purojen saaliskalana, mutta meressä elävä ja kuteva harjus on harvinaisuus. Maailmassa sitä ei tavata muualla kuin Pohjanlahdella.

Meriharjus on geneettiseltä perimältään hyvin lähellä samaa itäistä, suomalaisvenäläistä harjuskantaa kuin sisävesissä elävä harjus.

Aikanaan Pohjanlahden hyvä ravintotilanne houkutteli harjukset joista mereen, mutta tänä päivänä meriharjus on ajautunut sukupuuton partaalle. Pohjanlahden harjusten kohtaloksi on koitunut etenkin ravinnekuormituksesta johtuva vesialueiden rehevöityminen.

”Myös alueen eläimistö on muuttunut. Hylkeet ja merimetsot verottavat osaltaan meriharjuskantoja”, kertoo projektikoordinaattori Pekka Keränen Metsähallituksen Pohjanmaan Luontopalvelusta.

Rehevöityneet kutuvedet

Jäidenlähdön aikaan meriharjus hakeutuu mataliin rantavesiin kutemaan. Poikaset kuoriutuvat alkukesästä ja elävät matalikoissa. Kasvettuaan muutaman sentin mittaisiksi ne hakeutuvat ulommas merelle.

”Meriharjus kutee karuissa ja kirkkaissa vesistöissä. Rehevöitymisen myötä sen kutupaikoille on kuitenkin levinnyt rihmalevää”, Keränen kertoo.

”Rehevöityminen on tuonut mukanaan myös särkikaloja ja ahvenia, jotka syövät harjusten mätiä ja poikasia.”

Meriharjusta tavataan nykyään Perämeren pohjukasta ja Ouran ja Vaasan saaristosta. Ruotsin puolella on omat hajanaiset kannat.

Laji on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi, koska sen määrä on vähentynyt viimeisen parin kymmenen vuoden aikana 80 prosentilla.

Apua emokalastosta

Meriharjuksen ravinto koostuu pohjan nilviäisistä, äyriäisistä ja nivelmadoista. Se voi käydä nappaamassa veden pinnalta hyönteisiä ja perhosen toukkia. Suurimmat harjukset pyydystävät myös pikkukaloja.

Harjus kasvaa enimmillään 50–60 senttimetrin mittaan, jolloin se painaa parisen kiloa.

Ensi vuonna voimaan tulevan uuden kalastuslain myötä meriharjuksen kutu- ja elinalueille voidaan rauhoittaa paikallisesti.

”Näitä kohteita olisivat esimerkiksi Iin Krunnin saaristo ja tietyt osat Perämeren kansallispuistosta”, Keränen kertoo.

”Iin Krunneilta peräisin olevista harjuksista on jo perustettu emokalasto Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Perämeren toimipaikkaan Keminmaalle.”

Puhtaan veden kala

Meriharjus oli aina 1950–60-luvuille asti runsaasti kalastettu laji Vaasan ja Merikarvian edustalla. Kalastuksessa suosittiin erityisesti kutukalojen pyyntiä.

Kalastus karsi osaltaan meriharjuskantoja, mutta harjus ei ole enää vuosikymmeniin ollut kaupallisen kalastuksen kohde.

”Jatkossa poikasten istuttaminen niiden luontaisille elinalueille on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä, joita harjuksen puolesta voidaan tehdä”, Keränen toteaa.

Meriharjus on Itämeren alkuperäiseen lajistoon kuuluva kalalaji.

”Se on myös puhtaiden vesien kala, joten se indikoi meren tilaa ja veden laatua. Mitä paremmin meriharjus voi, sitä paremmassa kunnossa on myös Pohjanlahti.”

X