Purot ovat uhanalaisia – Ennallistaminen palautti Hämeenkosken Kumianojan uomaansa

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Turo Hjerppe
Pienvesiä ennallistamalla lisätään ympäristön ekologista monimuotoisuutta.

Hämeenkosken Kumianoja virtaa yli kahden vuosikymmenen jälkeen taas alkuperäisessä uomassaan.

Kumianoja suoristettiin ja perattiin 1990-luvulla, koska sen virtaama uhkasi aiheuttaa eroosiota puron viereisille pelloille.

Suoristettuun uomaan rakennettiin yhdeksän maapatoa ja virtaus ohjattiin alkuperäisiin mutkiinsa puhkaisemalla uomaan luiskia.

”Ennallistaminen tehtiin maanomistajan aloitteesta. Hanketta edesauttoi se, että Kumianojan varret ovat nykyisin viljelysmaan sijasta laidunmaata”, kertoo tutkija Turo Hjerppe, joka työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa.

Kumianojalla tehtiin ensimmäinen maatalousalueen puron ennallistaminen. Puroja ja pienvesiä on aikaisemmin ennallistettu Pohjois-Suomen metsätalousalueilla.

Myös Nuuksion kansallispuiston Myllypuro on palautettu alkuperäiseen uomaansa.

Uhanalaisia puroja on tarkkailtava

Puroalueet ovat Lapin tunturipuroja lukuun ottamatta luokiteltu Suomessa silmälläpidettäviksi tai uhanalaisiksi ympäristöiksi. Puroja suoristettiin ja perattiin etenkin 1950–1970-luvuilla.

Kaikkiaan Suomen pienvesistä on luonnontilassa enää muutamia prosentteja. Pienvesien tila on heikentynyt maa- ja metsätalousalueiden kuivatuksen lisäksi myös rakentamisen vuoksi.

Puroja ennallistamalla pyritään lisäämän uoman ja sen ympäristön ekologista monimuotoisuutta.

Perattu ja suoristettu puro on leveä ja matala.

”Ennallistamalla uoma syvenee, ja siihen saadaan palautettua luonnollinen virtaama. Sen ansiosta luonnonmukainen kasvisto ja eliöstö palaavat alueelle”, Hjerppe sanoo.

Haikaran apaja

Kumianojalla elävät taimenet hyötyvät vesistön ennallistamisesta.

Vuonna 2016 runsas poikaskanta päätyi matalasta purosta haikaroiden ravinnoksi.

Hjerppen mukaan syvempi vesi suojaa kalanpoikasia. Lisäksi eroosiosuojiksi uomaan asetetut kivet ja puunrungot tarjoavat poikasille suojapaikkoja.

Uoman luiskien eroosiosuojausta lisätään kiviaineksella. ©JUHA SIEKKINEN

Puroja ja pienvesiä ennallistamalla on lisäksi palautettu vesistöjen ääreltä jo menetettyjä tulvaluontotyyppejä.

Kun vesi nousee säännöllisesti pois uomasta, alueelle muodostuu kokonaan oma kasvi- ja eliölajistonsa, joka on sopeutunut kosteuteen.

”Tulvatasanteiden ansiosta vesistöjen äärellä elävät piennisäkkäät, kuten saukot, voivat palata niille luontaiseen puroympäristöön.”

Lisää luomukuivatusta

Purojen ja pienvesistöjen perkaamiselle on nykyään olemassa myös vähemmän ympäristöä muuttava vaihtoehto.

”Jos uomaan muodostunut alivesiuoma jätetään kunnostusojituksen yhteydessä perkaamatta, vesisyvyys tarjoaa hyvät elinolosuhteet eliöstölle myös vähävetisinä aikoina”, Hjerppe kertoo.

Hänen mukaansa tietoisuutta purojen ennallistamisesta pitäisi lisätä, jotta nykyistä useampi puro saataisiin palautettua luonnontilaan.

Luontoarvot ja maan kuivattaminen eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään.

”Tukimuotoja säätelemällä voitaisiin ohjata pienvesistöjen käsittelyä enemmän luomukuivatuksen suuntaan.”

Lisätietoja pienvesien kunnostuksesta: www.ymparisto.fi

X