Suokukkokannat vähentyneet rajusti - syynä soiden ojitukset
Soiden ojittaminen ja turvetuotanto köyhdyttävät maamme suolintukantoja.
Märiltä soilta linnuille löytyy ravinnoksi runsaasti hyönteisiä.
Suokukko alkaa olla Suomessa harvinaisuus. Suokukkojen kanta on kutistunut vaivaiseen kolmeen prosenttiin siitä, mitä se oli vielä 1980-luvun alussa.
Suomessa pesii koko Euroopan unionin suokukkokannasta noin neljännes, mutta nykyään suokukko on luokiteltu myös meillä äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
Suokukon lisäksi monien muidenkin suolintujen kannat ovat maassamme hälyttävästi taantuneet.
”Ojitusten ja turvetuotannon myötä luonnonvaraiset suomme ovat vähentyneet, mikä on kutistanut suolintujen elintilaa”, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.
Osa suolintulajeistamme on kaukomuuttajia, joiden kannanlaskuihin voivat vaikuttaa myös niiden talvehtimisalueiden muuttuneet olosuhteet.
”Meillä talvehtivien ja lähimuuttajien lukumäärän väheneminen johtuu kuitenkin yksiselitteisesti soidemme muutoksesta.”
Ravinteiden virta
Suomen pinta-alasta peräti kolmasosa on aikoinaan ollut suota. Nykyään suoalastamme noin puolet on käsitelty joko ojituksilla tai turvetuotannolla.
Soiden ojittaminen oli voimakkainta 1960–70-luvuilla, jolloin ojittamisella muutettiin soita metsämaiksi.
”Nykyään uusia ojia kaivetaan vähemmän mutta vanhoja avataan edelleen,” Lehikoinen kertoo.
Suomessa soita on ojitettu suhteellisesti enemmän kuin muissa Pohjois-Euroopan valtioissa. Soistamme ainoastaan 14 prosenttia on suojeltu, kun esimerkiksi Viron soista on otettu suojelun piiriin 75 prosenttia.
Vaikka itse suo tai puolet siitä olisi ojittamatta, suon reunamien ojitukset kuivattavat myös käsittelemättä jääneen osan suoalasta.
”Viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan ojitetuista soista valuu sitä enemmän rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita vesistöihin, mitä kauemmin ojittamisesta on kulunut aikaa.”
Poikasten surmanloukut
Märiltä soilta linnuille löytyy ravinnoksi runsaasti hyönteisiä. Avosuo taas on linnuille turvallinen, koska avoimessa maastossa linnut havaitsevat nisäkäspedot ja petolinnut helpommin.
Ojitetulla suolla alkaa kasvaa mäntyä, ja ympäristö pusikoituu ennen kuin puut kasvavat täyteen mittaansa. Kasviston ja puuston muutoksen myötä poistuneiden suolintulajien tilalle alueelle leviää metsissä pesiviä lintuja.
Syvät ja leveät ojat ovat kohtalokkaita metsäkanalinnuille.
”Emoaan seuraavat poikaset eivät välttämättä pääse ojaan pudottuaan ylös, vaan ne menehtyvät kylmään tai nälkään tai päätyvät petojen saaliiksi”, Lehikoinen kertoo.
Halkeamia hiilinieluissa
Edellisen hallituskauden aikana Suomeen laadittiin soiden suojeluohjelma, mutta sille ei myönnetty rahoitusta.
Ennallistamistoimenpiteillä kerran ojitettu suo elpyy nopeasti. Kun ojat saadaan umpeen, rahkasammal aloittaa kasvunsa ja maaperästä tulee kosteampi.
”Jos soilla harjoitetaan turvetuotantoa, poistetun turvekerroksen palautuminen voi kestää vuosituhansia”, Lehikoinen sanoo.
Ojittamattomat suot tuottavat myös parempia hilla- ja karpalosatoja kuin ojitetut.
©COLOURBOX
Lehikoinen muistuttaa, että luonnonvaraiset suot toimivat maapallon hiilinieluina.
”Jos suo ojitetaan, vaikutus on päinvastainen: ojitetusta suosta vapautuu hiiltä ilmakehään.”
Lue myös:
Jos metsäriekko jättää suon ojittamisen takia, kantaa on mahdoton palauttaa
Kivisuolle laskeutui rauha – 159 hehtaaria suosta on suojeltu
Tiesitkö?
Suolintuindikaattoriin on valittu 15 suoympäristöä suosivaa lajia, joista seitsemän lajin kanta on maassamme selkeästi pienentynyt. Elinympäristönsä muutoksesta kärsivät muun muassa jänkäsirriäinen, taivaanvuohi, mustaviklo ja liro.
Avosoilla pesivien lintujen poikastuotto perustuu rimpien, kuljujen ja suolampien lyhytaikaiseen surviaissääskituotantoon, joka takaa linnuille pesimäajan ravinnon. Surviaissääskiä esiintyy enemmän pohjoisen kuin etelän soilla.
Suolla pesivistä linnuistamme ainoastaan kurjen pesimäkanta on kasvanut. Kurkien määrän kasvu johtunee lajin metsästyksen ja vainon vähenemisestä talvehtimisalueilla ja muuttomatkan varrella.