Varsovassa todistettiin toisen maailmansodan aikana lääketieteellinen ihme: miten juutalainen ghetto taltutti pilkkukuume-epidemian natsien luomassa karsinassa?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Varsovan gheton julkisivu. Vuonna 1941 natsit sulkivat 3,4 neliökilometrin ghettoon yli 450 000 juutalaista. © iStock

Varsovan ihme on keskellä toista maailmansotaa koettu kansanterveydellinen menestystarina. Ghettoon sullotut juutalaiset onnistuivat tukahduttamaan keskuudessaan raivoavan pillkukuume-epidemian seuraamalla samanlaisia terveysohjeita kuin nyt seurataan koronapandemian aikana.

Vaikka pillkkukuumetta ja koronavirusta ei voikaan rinnastaa, tarina herättää toivoa siitä, että epidemiat voidaan saada hallintaan epätoivoisimmissakin oloissa.

Vuonna 1941 natsit sulkivat yli 450 000 juutalaista 3,4 neliökilometrin laajuiselle alueelle, joka tunnetaan Varsovan ghettona.

Väestöntiheys ghetossa oli 5-10 kertaa korkeampi kuin missään nykyisessä kaupungissa, hygienia oli huonoa ja väestö aliravittua. Olosuhteet pilkkukuumeen leviämiselle olivat täydelliset.

Natsit käyttivät epidemiaa biologisena aseena

Bakteerin aiheuttama ja täinpuremien kautta leviävä epidemia lähtikin räjähdysmäisesti liikkeelle. Natsit olivat epidemiasta tietoisia ja käyttivät sairautta biologisena aseena ghetossa asuvia juutalaisia vastaan.

Lokakuussa 1941 tapahtui kuitenkin jotakin odottamatonta.

Tartuntaluvut kääntyivät laskuun ja epidemia alkoi laantua. Ihmeellistä tämä oli siksi, että talvi teki tuloaan ja silloin pilkkukuume-epidemia yleensä yltyy pahimmilleen. Muissa ghetoissa – kuten Ukrainassa – pilkkukuume ei osoittanut vastaavia rauhoittumisen merkkejä.

Selviytyminen ei ollut sattumaa

Professori Lewi Stone Tel Avivin yliopistosta on selvittänyt, mikä aiheutti Varsovan ihmeen. Hän kävi läpi tuhansia historiallisia dokumentteja eri maiden kirjastoissa; mukaan lukien ghetossa eläneiden lääkäreiden päiväkirjoja.

Science Advances -sarjassa julkaistut tulokset osoittivat, että epidemian sammuminen ei ollut ihme, vaan määrätietoisen työn tulos.

Stonen mukaan ghetossa oli paljon lääkäreitä ja muita terveysalan ammattilaisia, jotka tiesivät miten epidemiat leviävät. He pitivät yleisölle satoja luentoja, joissa kerrottiin hygienian ja fyysisen etäisyyden merkityksestä epidemian torjunnassa, ja eristäytymisen tärkeydestä sairaana ollessa.

Yhteisöjen johtajat taas organisoivat ”soppatykkejä”, koska ravitsemus oli myös tärkeä tekijä epidemian vastustamisessa.

Stonen laatiman matemaattisen mallin mukaan tämä määrätietoinen työ säästi gheton asukkaat noin sadaltatuhannelta tartunnalta. Kaikkiaan ghetossa oli 120 000 tartuntatapausta ja siihen kuoli noin 30 000 asukasta.

Valitettavasti lähes kaikki pilkkukuumeesta selvinneet tapettiin myöhemmin  tuhoamisleireillä. Mielenkiintoisesti natsit perustelivat näitä leirejä nimenomaisesti pilkkukuume-epidemian hallinnalla.

Pilkkukuumetta ja koronavirusta ei voi rinnastaa siksi, että pilkkukuume oli – etenkin gheton olosuhteissa – tappavampi kuin koronavirus eikä se leviä pisaratartuntana. Tarina voi kuitenkin luoda toivoa pandemian hillitsemiseen, sillä se osoittaa, että epidemiat voidaan taltuttaa vaikeissakin olosuhteissa, jos kaikki puhaltavat yhteiseen hiileen.

X