Kolmen mestaruuden Hannes Hyvönen ihmettelee suuntausta, jossa taklaukset osuvat päähän ja hanskat eivät putoa – ”Kyllä tappelu nyt vaan kuuluu jääkiekkoon”
Ex-pelaaja Hannes Hyvönen sanoo, että osa Liigaan nousevista pelaajista ei osaa odottaa taklauksia. Hyvöselle sopisi myös poliisien paluu kaukaloihin.
Ex-jääkiekkoilija Hannes Hyvönen työskentelee nykyään valmentajana. Hänen elämäkertakirjansa julkaistiin 9. syyskuuta.
Ex-jääkiekkoilija Hannes Hyvönen voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta sekä pelasi NHL:ssä ja Suomen maajoukkueessa. Urallaan mies tunnettiin lempinimillä Hurja-Hannes ja Hymyilevä-Hannes, jotka viittasivat hänen luontaiseen kykyynsä taklata vastustajat kumoon ja iskeä kiekko häkkiin.
Hyvönen oli oikea voimahyökkääjän perikuva, joka osalla kausistaan kerrytti sekä hurjia tehopisteitä että suuria rangaistusminuutteja.
Nyt mies työskentelee personal trainerina ja Kärppien juniorivalmennuksessa. Tulevaisuudessa hänen tavoitteenaan on työskennellä päävalmentajana ammattilaistasolla.
”Jos taklaaminen loppuu, niin kuka niitä pelejä tulee enää katsomaan?”
Hannes Hyvönen ihmettelee suuntausta, johon kotimainen liigakiekko on kulkenut viime kausien aikana. Siinä suuntauksessa taklataan yhä harvemmin, mutta silloin kun taklataan, tulee osuma hämmentävän usein päähän tai selkään.
”Olen siitä ihmeissäni, ei minun aikanani sellaista ollut. Silloin taklattiin paljon, mutta ei päähän.”
Hyvösen mukaan esimerkiksi A- ja B-juniorikiekossa taklataan nykyään hyvin vähän. Siksi osa Liigaan nousevista nuorista ei henkisesti ole vielä valmiita pelaamaan kovaa taklaavien miesten kanssa.
”Pelaajat tulevat nyt Liigaan semmoisesta kulttuurista, jossa ei taklata juuri lainkaan. Sitten he menevät Liigaan, luistelevat pää alhaalla, eivätkä osaa odottaa taklauksia. Sitten tulee vahinkoja, joita kukaan ei halua nähdä.”
Viime kausien aikana kovista taklauksista on jaettu pitkiä pelikieltoja ja kirjoitettu isoja otsikoita.
Hyvösen mielestä vaarana on, että taklaaminen vähenee entisestään.
”Jos taklaaminen loppuu, niin kuka niitä pelejä tulee enää katsomaan? Mielestäni kiekkoon on aina kuulunut se fyysisyyden tuoma viihdearvo.”
Välillä kovana taklaajana tunnetun Hyvösen pommit menivät pahasti yli ja sääntöjen väärälle puolelle. Kaudella 1999-2000 Hyvönen voitti liigan jäähypörssin 189 rangaistusminuutilla.
Kymmenen vuotta myöhemmin, kaudella 2010-2011, Hyvösen ura lähestyi jo loppuaan. Hyökkääjä edusti kauden aikana sveitsiläistä Rapperswil-Jona Lakersia, KHL-seura Tšeljabinskia sekä lopuksi vielä Helsingin IFK:ta. IFK:n paidassa tapahtui tämä raju ylilyönti. Alla oleva video näyttää, miten Hyvösen hyppytaklaus osuu TPS:n Max Kolua päähän. Hyvöselle tuomittiin tilanteesta ulosajo.
Huima kolmikko
Hannes Hyvönen pelasi Pohjois-Amerikassa, Liigassa ja Euroopan huippusarjoissa aikana, jolloin likaisista taklauksista ja muista kaukalosikailuista joutui usein vastamaan oman käden oikeutta harjoittaneille pelaajille, joita on kutsuttu muun muassa kaukaloiden poliiseiksi.
Nykyään ammattilaiskaukaloissa tapellaan vuosi vuodelta vähemmän niin Suomessa kuin Pohjois-Amerikassakin.
”Vaikka moni sanoo, että tappelu ei kuulu jääkiekkoon, niin kyllä se nyt vaan kuuluu. Tähtipelaajilla pitää olla turva jäällä. Ei se tarkoita, että joka pelissä täytyy hakata joku, vaan että kaukalossa on järjestysmies paikalla.”
Hyvönen itse pelasi erään uransa parhaista kausista Ilveksessä kaudella 2004-2005, kun hän muodosti erään liigahistorian tehokkaimmista ketjuista Steve Kariyan ja Patrik Stefanin kanssa. Kaikki kolme vetivät runkosarjan yli piste per peli -tahdilla.
”Tuntuu, että kaikki menee sisään. Teimmepä me kolme mitä tahansa, niin vastustajan päädyssä soi. Minun ei tarvitse edes katsoa Kariyaa tai Štefania, kun vaistoan, missä he menevät. Siinä missä Ruotsin liigan finaaliottelussa tunsin tappion hetkellä katselevani hidastettua elokuvaa, koen nyt saman voitossa ja hurmiossa. Kun pelaan Kariyan ja Štefanin kanssa, todellisuus ja aika, jäähallin valotaululla kiivaasti katoavat numerot, häipyvät tavoittamattomiin. Tuhansien katsojien rummuttama meteli soi yhä etäämpänä, ja vaihtoaitiossa hermostuneina purkkapallojaan puhaltelevat valmentajat unohtuvat. Vastustaja tuntuu hitaalta ja kömpelöltä kuin mutaan juuttunut sorsa. Kukaan muu ei liiku, ainoastaan me.”
Näin Hannes Hyvönen muistelee pelikavereitaan Marika Lehdon ja Hyvösen kirjoittamassa elämäkerrassa Häkissä – Hannes Hyvösen tarina (WSOY, ilmestyi 9.9.2020).
Turvaa tähdille
Työrauhaa Ilveksen tähtivitjalle toi joukkueen kovaotteinen pakki Sami Helenius, joka teki uransa NHL:ssä, AHL:ssä ja Liigassa niin sanottuna seitsemäntenä puolustajana ja poliisina. Pohjois-Amerikassa Hyvönen puolestaan pelasi saman roolin, joskin hyökkääjän tontilla häärinen Jody Shelleyn kanssa.
”Shelley sanoi minulle usein, että älä syötä kiekkoa minulle. Että se ei ole hänen hommansa jäällä.”
Kun joukkueessa on yksi samihelenius tai jodyshelley, Hyvösen mukaan pistenikkari voi silloin keskittyä tekemään pisteitä, eikä tarvitse koko ajan vilkuilla olan yli. Tähtipelaajat pitävät yleensä hyvät välit joukkueidensa poliiseihin.
”Onhan se ihan helkkarin siistiä, että on sellainen pelikaveri. Aina tietää, että jos on jotain lämpimämpiä pelejä, meillä on siihen sopiva erikoismies.”
Erikoismiehet tietävät oman roolinsa täsmällisesti.
”Muistan yhdenkin tilanteen, jossa Sami luisteli minun ja toisen pelaajan väliin ja sanoi, että pysy siellä mun selän takana. Samoin AHL:ssä jos tuli joku kahakka, meidän isommat pojat luistelivat paikalle, ja sanoivat, että pysy vain siellä kauempana.”
Hannes Hyvönen ei ole vaatimassa kaukaloon lisää tappeluita. Hän kuitenkin toivoo, ettei poliisin roolia tyystin unohdeta.
”En usko, että niin sanotun poliisin täytyy nykyään edes tapella. Riittää, että hän on siellä muistuttamassa läsnäolostaan.”
Marika Lehdon ja Hannes Hyvösen kirjoittama elämäkerta Häkissä – Hannes Hyvösen tarina ilmestyi 9.9.
Juttua päivitetty 10.9. kello 12.24: Lisätty video Hyvösen taklauksesta sekä videosta kertovat kaksi tekstikappaletta.
Hannes Hyvönen ja Netta Suikkanen