Kiekkoleijonasta asunnoton alkoholisti – Hannes Hyvönen nousi pohjalta: ”Olen kiitollisempi viimeisen neljän vuoden valinnoistani kuin koko lätkäurastani”
NHL:ssä ja Suomen maajoukkueessa pelannut Hannes Hyvönen voitti urallaan valtavasti mitaleja. Pian uran jälkeen hän oli asunnoton alkoholisti. Mitä ihmettä oikein tapahtui?
Entinen jääkiekkoilija Hannes Hyvönen, 45, työskentelee nykyään personal trainerina sekä Oulun Kärppien juniorivalmennuksessa. Tulevaisuudessa hän haluaisi olla päävalmentaja jääkiekossa.
Kohta aika loppuu. Kohta halli räjähtää.
On huhtikuu 2007. Pelataan jääkiekon SM-Liigan viimeistä loppuottelua Oulussa Kärppien ja Jokereiden välillä.
Kärpät painaa kolmannessa erässä Jokerit sellaiseen siltaan, ettei sieltä mylvivän oululaisyleisön edessä enää nousta.
Kärppien hyökkääjä Hannes Hyvönen seisoo vaihtoaitiossa ja laskee sekunteja. Pelin alussa hän on vienyt joukkueensa 1–0-johtoon. Pelin viimeisillä hetkillä kyyneleet nousevat hänen silmiinsä.
Nyt pelikello soi viimeisen kerran.
Nyt saan nostaa mestaruuspokaalin käsivarsilleni näiden ihmisten edessä.
Kaikki jääkiekkojuniorit haaveilevat mestaruuksista, NHL:stä ja Suomen maajoukkueesta. Todellisuudessa harva heistä saa koskaan edes ammattilaissopimusta.
Hannes Hyvönen saavutti sen kaiken. Urheilijana hän koki suurimman täyttymyksensä voittaessaan Suomen mestaruuden kahdesti peräkkäin kasvattajaseuransa paidassa kotikaupunkinsa hallissa.
Isä, äiti, sisko, täti ja lapsuudenkaverit olivat läsnä, hekin liikutuksesta kyynelehtien.
Hannes Hyvönen oli astunut pysyvästi kärppälegendojen joukkoon. Hän oli mestarikärppä, joka eli nyt kirjaimellisesti todeksi pikkupojan unelmansa.
”Pikkupoikana luistelin usein aikaisin aamulla yksin Raksilan jäähallin jäällä. Kuvittelin ja mielessäni selostin, kuinka ratkaisen finaaliottelun.”
Kaksi vuotta Kärppien tuplamestaruudesta, ja Hannes Hyvönen juhli Euroopan parhaan kiekkosarjan KHL:n mestaruutta. Kiekon häkkiin lyömisestä maksettiin kaksi miljoonaa dollaria vuodessa.
Hannes Hyvösellä oli iso talo Ruotsissa, kaunis perhe ja hieno auto.
Muutaman vuoden kuluttua se kaikki oli mennyttä.
Kiekkouran kirkkaat valot, isot talot ja avioliitto olivat vaihtuneet asunnottomuuteen, viinaan, kannabikseen ja kipulääkkeisiin.
Mitä ihmettä oikein oli tapahtunut?
Huuruisia päiviä
Pelaajana Hannes Hyvönen tunnettiin miehenä, joka iskee voittomaaleja ja taklaa vastustajat armottomasti pois tieltään. Taistelijana ja voittajana.
Kaukalon ulkopuolella hän joutui huippuaikoinaankin käymään kamppailuja, joita ei kyennyt taklaamaan.
Yksin jäädessään Hyvösellä on taipumusta vaipua helposti epämääräiseen surumielisyyteen ja ahdistukseen.
Avioliitoissaan alkuhuuman jälkeen Hyvönen riiteli paljon niin ensimmäisen kuin toisenkin vaimonsa kanssa. Usein mies reagoi riitelyyn pakenemalla baarireissuille, jotka eivät ainakaan auttaneet tilanteen selviämistä.
”Minulla ei puolisoiden kanssa oikein natsannut uran aikana. Tunsin syyllisyyttä ja se oli raskasta.”
Riitojen aiheena olivat usein ajankäyttö ammatin ja perheen välillä.
”Jääkiekkoilijan puolison pitää ymmärtää, mihin on lähtenyt mukaan. Jos pelaaja harjoittelee yksitoista kuukautta täysillä ja saa vuodessa kuukauden loman, niin ei sitä lomaa voi enempää oikeasti pitää.”
Hannes ja lapset lomamatkalla vuonna 2011. Kun Hannes muutamia vuosia myöhemmin ajautui pohjalle, olivat lapset miehen suurin syy tehdä lopulta täyskäännös. © Hannes Hyvösen kotialbumi
Hyvösen ammattilaisura päättyi Ruotsissa vuonna 2012.
”Olin 36-vuotias, kun minulle sanottiin silloisesta joukkueestani, että olen liian vanha.”
Se oli yllättävä, typerryttävä isku.
Avioeron, henkisen romahduksen ja välinpitämättömien elämäntapojen myötä Hyvönen putosi äkisti menestyvästä mallikansalaisesta asunnottomaksi päihdeongelmaiseksi, jonka mielen täytti musta sumu.
Vuoden 2015 alussa Hyvönen oli elänyt huuruisia päiviä jo jonkin aikaa.
”Minulla ei ollut enää asuntoa, ja niin sanotut kaverini olivat sellaisia, joiden kanssa ajauduin aina juomaan viinaa, polttamaan pilveä ja joskus ottamaan amfetamiinia.”
Meno oli rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
”Alkoi tuntua, että kohta minulta lähtee tavalla tai toisella henki.”
Liian nuori isäksi
”On aika orpo olo, kun peliura loppuu ja eikä kukaan ole ohjaamassa, mitä nyt pitäisi tehdä. Koko aikuisikäni olin tottunut siihen, että valmentajat, huoltajat, lääkärit ja agentit kertovat mitä tehdä ja minne mennä.”
Hyvösen lapsista tyttäret, vanhempi nyt 21- ja nuorempi 18-vuotias, asuvat Suomessa. 16- ja 11-vuotiaat pojat asuvat äitinsä kanssa Ruotsissa.
Juuri halu olla pienten poikiensa lähellä piti Hyvösen uran jälkeen Ruotsissa, vaikka mitään muuta hänellä ei lasten lisäksi siellä enää ollutkaan.
”Olen aina halunnut lapsia ja perheen. Olen haaveillut siitä tosi nuoresta saakka.”
Nuorena Hannes Hyvönen sai isyyden ensi kertaa kokeakin. Hänestä tuli isä 23-vuotiaana.
”Uskoin silloin olevani jo tosi aikuinen ja valmis isäksi.”
Nyt Hyvönen sanoo, ettei todellisuudessa ollut henkisesti valmis perheenisäksi.
”Mutta yritin silti parhaani. Hoidin lapsia ja olin koko ajan siinä perhe-elämässä mukana. En ikinä nostanut isähommissa käsiä pystyyn, vaan tein kaikkeni.”
Ammattilaispelaaja elää jatkuvassa ristiriidassa ammatin ja perheen välissä. Jokainen pelaaja tiedostaa, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin jääkiekko, mutta samaan aikaan omat odotukset, valmentajat ja kannattajat vaativat, että pelaaja antaa lajille kaiken.
Jos kiekko ei mene maaliin, harva on kiinnostunut kysymään, että kuinkas kotiasiat.
Hannes esittelee esikoistytärtään isänäidilleen Jenni Hyvöselle vuonna 1999. Hannes oli 23-vuotias tullessaan ensi kertaa isäksi. © Hannes Hyvösen kotialbumi
Täyskäännös
Alkuvuonna 2015 Hannes Hyvönen makasi kaverinsa kämpän sohvalla. Hän ei voinut tavata lapsiaan, koska hänellä ei ollut asuntoa.
Sen asian sisäistäminen sai hänet eräänä päivänä päättämään, että nyt sekoilu saa loppua.
”Kuitenkin se, mitä eniten halusin, oli olla isä ja viettää aikaa lasteni kanssa.”
Hän asetti itselleen selvät tavoitteet ylösnousuun. Ensimmäisenä Hyvönen katkaisi välit bilekavereihin. Sitten hän mietti, mitkä asiat tuovat mielihyvää ja ovat saatavilla.
Hän alkoi treenata jälleen päivittäin ja panostaa ruoanlaittoon. Hän oli saanut työpaikan nuorisovankilasta, mikä toi viikkoon tarvittavaa rutiinia sekä mahdollisuuden hankkia asunnon. Työn ulkopuolinen aika kului kuntosalilla ja kävelylenkeillä.
”Puoleen vuoteen en käynyt keskustassa kertaakaan, etten törmäisi baarituttuihin.”
Lapset kävivät Hyvösen luona joka toinen viikko, ja vähitellen mies alkoi tuntea olevansa jälleen elossa.
Kun korkki pysyi kiinni, tummat pilvet ajatusten ympäriltä väistyivät päivä päivältä kauemmaksi.
Hyvönen sai asunnon ja työpaikan Suomesta, jossa jatkoi treenaamista.
Gladiaattorin kroppa
Vuonna 2017 käynnistyi Hyvösen ura tosi-tv-ohjelmien tähtenä. Hänet on nähty kilpailijana muun muassa Gladiaattoreissa, Selviytyjät Suomessa sekä Fort Boyard Suomessa.
Hän lähti ohjelmiin, ”kun pyydettiin”, ja pian päätös osallistua Gladiaattoreihin poiki positiivista huomiota. Ohjelmassa Hyvösen kroppa oli jopa teräksisemmässä kunnossa, kuin parhaimmillaan jääkiekkoilijana.
Treeniin käytetty aika maksoi itsensä pian takaisin. Hyvönen aloitteli personal trainerin uraa, ja se lähti lentoon mukavasti, sillä tv-ohjelmaa katsoneiden oli helppo tehdä ostopäätös, kun valmentajan keho oli vastaansanomaton myyntipuhe.
Positiivinen palaute hiveli henkisestikin.
”Tietysti siitä tuli hyvä fiilis, kun huomasi, että tässähän ollaan aikamoisessa iskussa.”
Samana vuonna Hyvönen tapasi nykyisen avopuolisonsa, fitness-urheilija Netta Suikkasen. Kun ihastus sai vastakaikua, oli mies monin tavoin kuin uudestisyntynyt.
”Netta on täydellinen minulle. Hän ei todellakaan tee mistään mitään draamaa. Hän on itse uusioperheestä, ja osaa suhtautua tosi hienosti siihen, että minulla on lapsia aiemmista liitoistani.”
Hannes Hyvönen sanoo ylä- ja alamäkien tuoneen hänelle elämänkokemusta, jonka ansiosta pienet vastoinkäymiset eivät häntä enää hetkauta. © Mirva Kakko/Otavamedia
Anteeksianto itselle
”Urani huippuaikoina ostin mitä mieleen tuli. Minulla oli hienot talot Ruotsissa ja jollain lailla se olikin unelmien täyttymys. Arvostin sitä, mutta en silti ollut tyytyväinen.”
Hyvösen aiemmissa suhteissa oli paljon kauniita hetkiä, mutta suhteiden loppua kohden myös runsaasti rumia hetkiä. Riitoja, pettämistä, pahoinvointia.
”Tietenkin joskus ajattelen, että mitä jos olisi tehnyt toisin. Mutta olisinko silloin tässä? Olen nyt onnellinen.”
Elämänsä hyvät ja huonot käänteet Hyvönen sanoo nyt ottavansa elämänkokemuksena, jopa rikkautena.
”Mitkään pikkuasiat eivät minua enää hetkauta. Jos jotain tapahtuu, niin voin yleensä todeta, että eiköhän tästäkin yli päästä.”
”On välttämätöntä antaa anteeksi muille, ja ennen kaikkea itselleen. Muuten en ainakaan itse olisi päässyt eteenpäin.”
Uuden elämänlehden kääntämisessä anteeksiantamisen tärkeys korostuu. Juuri sitä teemaa, anteeksiantoa, Hyvönen kävi läpi noustessaan kuilun pohjalta takaisin valoon.
”On välttämätöntä antaa anteeksi muille, ja ennen kaikkea itselleen. Muuten en ainakaan itse olisi päässyt eteenpäin.”
Kaikkien aallonpohjien jälkeen Hyvönen sanoo, ettei koe katkeruutta tai kaunaa ketään kohtaan, koska on tehnyt virhevalintansa itse.
”Olen sen kanssa sinut. Nyt se on tietysti helppoa, koska olen onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on nyt.”
Jääkiekkoa Hyvönen kaipaa edelleen toisinaan, mutta sanoo, ettei haluaisi huippuaikojensa elämää enää takaisin.
”Olen paljon kiitollisempi viimeisen neljän vuoden valinnoistani kuin koko lätkäurastani.”
Hannes Hyvösen ja Marika Lehdon kirja Häkissä – Hannes Hyvösen tarina (WSOY) ilmestyy 9.9.