Vihaatko sinäkin Cheekiä?

Jaa artikkeliTilaa Seura
cheek

cheekCheek on ylimielinen öykkäri, joka leuhottaa autoillaan, kultalevyillään ja yleensä menestyksellään.

Cheek ei ole ihminen. Hän on ilmiö, brändi. Siihen kuuluvat muovinen ulkokuori ja kiiltelevät hampaat, luonnottoman näköiset naisseuralaiset ja kalliit puitteet. Se rakentuu härskin keinotekoisen julkisuudenhallinnan päälle. Julki pääsevät vain laskelmoidut viestit, jotka edistävät bisnestä. Ja kun viestejä annetaan, media on aivopesty toitottamaan mainokset kuluttajille toivotussa muodossa.

Cheekiä esittää mies nimeltä Jare Tiihonen. Hän on luonut hahmon omaksi kuvakseen, mutta tehnyt siitä todellisuutta myyvemmän. Tarinat kovasta lapsuudesta tuovat särmää sankarin muuten puhtoiseen julkisivuun.

Cheek on julkikokoomuslainen. Menestystä ei peitellä, vaan se on tärkeä osa hahmon viehätysvoimaa. Cheek on rikkaampi ja siksi parempi kuin me muut. Cheek on kansanedustaja Timo Heinosen (kok) kulttuurikummi. Cheek ja ehkä ooppera vastaavat Heinosen ja muun kokoomuksen käsitystä kulttuurista. Cheek on vieraillut tasavallan presidentti Sauli Niinistön isännöimillä itsenäisyyspäivän juhlilla ja jopa riimitellyt juhlista lähetetyssä televisio-ohjelmassa.

Cheek konsertoi loppuunmyydyllä stadionilla ja hänen levynsä myyvät kultaa, ehkä platinaa. Hänen hittinsä soivat radiokanavilla taukoamatta ja seuraavat ihmisiä korvamatoina.

Oikeasti Cheekin räppäämät lyriikat ovat kuraa. Ne ovat latteita itsestäänselvyyksiä, joita kultapoika lausuu kehnosti geneerisen jyystön säestyksellä. Ulkokultaiseen kokonaisuuteen syvällisempi sanoma ei sopisi, ja taitavasti luodun hahmon suuhun ei sellaista ole aseteltu.

Lopullisen läpimurtonsa Cheek teki Vain elämää -televisio-ohjelmassa, jossa hän onnistui hurmaamaan olemuksellaan katsojat. Nimi jäi mieleen. Mummotkin tietävät Cheekin: se on se kiva poika, joka on kovalla työllä ansainnut menestyksensä.

Musiikki on vain sivujuonne ilmiössä, jonka Suomen kansa tuntee Cheekinä.

Minun mielestäni Cheek on vastenmielinen, lipevä ja teolliselta tuoksahtava ilmiö ajassa, jossa ihminen ja aitous ovat kansan kollektiivisessa arvoasteikossa kaukana kärjestä.

*************

Tuon kaiken kirjoitin ulkomuistista. Kävin vasta kirjoitettuani katsomassa Wikipediasta, että Cheekin oikea nimi todellakin on Jare Tiihonen, etten olisi kaatanut kaikkea antipatiaani väärän henkilön niskaan. Muita tietoja en jaksa tarkistaa. Korjatkoon joku, jos olen väärässä.

Oikeasti minä en tiedä mitään Cheekistä. En ole varsinaisesti seurannut hänen uraansa: kaikki nuo tiedot ovat tarttuneet päähäni ohimennen. En ole katsonut Vain elämää -ohjelmaa. Linnan juhlien televisioinnissa näin pätkän hänen riimittelyään.

Markkinointi on ollut onnistunutta: tunnen tuotteen, vaikka en ole siitä aktiivisesti tietoa hakenut. Mielikuvani ei ole luultavasti aivan se, mitä ostopäätöksien metsästäjät haluaisivat, mutta jo sekin on voitto, että minulle on muodostunut vahva mielipide.

En ole koskaan kuullut Cheekin musiikkia. Olen saattanut sitä toki kuulla radiosta tai telkkarista, mutta en ole tiennyt sitä hänen esittämäkseen. Arvelen musiikin olevan kehnoa ihan vain sen vuoksi, että kaikki muu tietoni artistista on tehnyt hänestä vastenmielisen.

En tiedä, oliko Cheekillä kova lapsuus. Kuvittelen jostakin otsikosta näin lukeneeni. Ainakin se sopisi mielikuvaani hänestä ja hänen tarinastaan.

Mutta miksi ihmeessä minä vihaan Cheekiä? Johtuuko se siitä, että hän on menestynyt ja minä en? Johtuuko se siitä, että en yleensä ottaen pidä hip hopista? Johtuuko se siitä, että hän veljeilee kokoomuslaisten kanssa?

En ole koskaan tavannut Jare Tiihosta. En tiedä, onko hän lopulta kuitenkin sama asia kuin Cheek vai löytyykö taiteilijanimen takaa todellakin fiktiivinen hahmo. En voi vihata Tiihosta, koska kuvittelen, että kyseessä on eri henkilö kuin Cheek. Satuolentoa kohtaan on helpompi tuntea vastenmielisyyttä.

En vihaa menestystä. Luultavasti minuun on iskostunut kuitenkin perisuomalainen kunnioitus vaatimattomuutta kohtaan. Leuhottaminen vähän puistattaa. En tiedä kuitenkaan leuhottaako Cheek: tämäkin on vain jostakin päähäni tullut kuvitelma.

En vihaa edes kokoomuslaisia. Olen heidän kanssaan hyvin monista asioista hyvin eri mieltä, mutta kyllä minä heidänkin mielipiteensä siedän kuunnella. En tiedä, onko Cheek kokoomuksen jäsen tai edes mielipiteiltään kokoomuslainen. Sekin on vain mielikuva.

Minä pidän Rolling Stonesista, Muddy Watersista, Chuck Berrystä, Bob Dylanista, Ella Fitzgeraldista, The Who:sta ja sen sellaisesta. Minä pidän aidosta musiikista, jota tekevät ihmiset oikeilla soittimilla ja oikeasti laulamalla. Se voi olla taitavasti tehtyä, vaikka se sisältäisi virheitä. Se on inhimillistä. Siinä kuuluu ihminen.

Hip hop on toista maata. Sitä ei pitäisi minun mielestäni edes kutsua musiikiksi. Se on oma taiteenlajinsa, joka on lähempänä runoutta kuin musiikkia. En sano, että se olisi sen huonompi taiteenlaji kuin musiikki – se on erilainen. Minä vain en pidä siitä.

On silti epäreilua tuomita Cheekin hip hop huonoksi tai varsinkaan huonommaksi kuin kenenkään muun, koska en ole sitä kuullut. Tämän vuoksi minä uhraudun. Pidän tässä kohtaa kirjoittamista tauon, avaan Spotifyn ja kuuntelen Cheekin uusimman levyn.

*************

Kuka muu muka -albumin ensimmäisessä kappaleessa  Älä pyydä mitään Cheek kertoo haluavansa olla vain Jare ja tehdä parempaa musiikkia. Kappaleessa kertautuu pääpiirteittäin sama tarina kuin minkä minä kerroin yllä. Hahmoon haetaan särmiä ja artisti valittelee, kuinka suosion huipulla yksityisyys on mennyt. Räppäyksen taustalla soi musiikki, joka vastaa aiempaa mielikuvaani geneerisestä jyystöstä. Luultavasti sen on joku tehnyt aivan tätä kappaletta varten, mutta se voisi hyvin olla myös ilmaiseksi netistä ladattava tausta.

Levyn toisen kappaleen, Timantit on ikuisia, olin itse asiassa kuullut aiemminkin. No, kertosäe oli tuttu. Tarkemman kuuntelun myötä rupeaa tuntumaan, että Cheek itse asiassa ratsastaa sillä vihalla, jota minäkin häntä kohtaan tunnen. Yhtäältä hän leuhottaa menestyksellään, mutta toisaalta valittaa, kuinka se on ikävää.

Minusta tuntuu, että markkinointi on sittenkin onnistunut, koska minun omaksumani mielikuva Cheekistä on laulun aiheena. Ehkäpä laskelmointi on jopa ovelampaa kuin kuvittelinkaan: räppäri on avoimesti vastenmielinen öykkäri, mutta kerää sympatiaa sillä, että joku on sitä mieltä.

Kolmannessa kappaleessa Cheek nännättää, että vihaajat vihaa, mutta ei vois vähempää kiinnostaa. Jos levyn kolme ensimmäistä kappaletta käsittelevät sitä, kuinka artistiin suhtaudutaan, niin minä uskallan väittää, että ainakin vähän kiinnostaa.

Toivottavasti levyllä puhutaan vielä muistakin aiheista. Tämä rupeaa käymään puuduttavaksi. En niinkään vihaa, minä kyllästyn.

Neljäs kappale on vaihteeksi humoristinen. Tai valistava. Toivottavasti tarkoitus on ollut olla hauska.

Levyn nimikkokappaleessa Kuka muu muka Cheek kertoo, että minulla ei ole tyylitajua. Olkoon niin. Muuten mieleen tulee, että aikaisempiin ennakkoluuloihini täytyy vielä muistaa lisätä avoin seksistisyys.

Levyn kuudennessa kappaleessa Ota mut kiinni räppäri harmittelee, että naisia on joka sormelle, mutta rahan perässä juoksevien bimbojen seasta ei tahdo todellista rakkautta löytyä. Surullista.

Levy on vasta puolivälissä, mutta minä alan toden teolla pitkästyä.

Kun niin moni kappale on jo ainakin näennäisesti kertonut Cheekistä itsestään, oletan, että levyn tarinat ovat osa virallista kaanonia, osa tuotteen tarinaa.

Fiiliksissä on biisi, josta ei saa enää mitään irti. Tarina on se sama. Tuli jo selväksi. Sama toistuu seuraavassa viisussa.

Niille joil on paha olla kertoo siitä, kuinka Cheek on ollut joskus allapäin, mutta selvinnyt. Tämä on tärkeä osa sankaritarinaa. Menestyjän sädekehä ei loista niin kirkkaasti, ellei taustalta löydy hankaluuksia, jotka ovat meinanneet kaataa kaiken.

Kappaleessa Parempi mies Cheek surkuttelee menettäneensä todellisen rakkauden. Rahalla ei voinut korvata läsnäoloa. Rahaahan siis kuitenkin oli. Sitä ei sovi haikeinakaan hetkinä unohtaa mainita.

Levyn päätösraidalla Cheek muistelee Elastisen kanssa suomalaisen hip hopin menneisyyttä. Unohtamatta omaa merkittävyyttään. Oikeastaan tämä oli koko levyn mielenkiintoisin kappale, koska se oli niistä ainoa, joka ei toistanut sitä samaa tarinaa, jonka tiesin jo pelkkien viihdeuutisten otsikoiden perusteella.

Levy oli tylsä. Musiikillisesti se ei antanut mitään. Lyriikat eivät tuoneet uutta. Ne koostuivat pääasiassa Cheek-hahmon kulisseista. Varsinaista asiaa oli hyvin vähän.

*************

Kuunneltuani Cheekin tuotantoa uskallan sanoa, että aikaisempi mielikuvani oli pääpiirteittäin oikea. En kuitenkaan varsinaisesti vihaa hänen musiikkiaan. Valitettavasti levy ei herättänyt minussa juuri mitään tunteita. Parempi olisi ollut, jos se olisi puhutellut edes sen verran, että olisin suuttunut.

Olisi ollut parempi olla kuuntelematta Kuka muu muka -albumia. Nyt minusta tuntuu, että en ehkä vihaakaan Cheekiä. Suhtaudun häneen nyt välinpitämättömämmin.

Tai oikeastaan: sovitaan kuitenkin niin, että vihaan ainakin sen verran, että voin laittaa sanan otsikkoon.

Minä en tunne ketään, joka tunnustaisi pitävänsä Cheekistä. Mitä mieltä sinä olet: vihaatko vai tykkäätkö? Mikä Cheekissä kiehtoo?

Aiheesta internetissä:

YouTube: Cheek riimittelee Linnan juhlissa

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa

Jaa artikkeliTilaa Seura

Lisää aiheesta

Lue lisää samalta kirjoittajalta

Yhteistyössä

Kommentointi

Voiko tuota nyt oikeasti vihata? Vihaan tuota vasta alastulleen lentokoneen ampumista jne… Cheek on kuitenkin vain artisti. Aika nulikkamainen, itsensä turhan vakavasti ottava ja musiikilliselta anniltaan melko tyhjänpäiväinen. Musiikiksi minukin on hänen tekemisiään vähän hankala laskea, ja jos näkisin vaivaa miettiäkseni persoonaa, varmaan ärsyyntyisin. Mutta todella, tuo median hypetys ja yleensäkin se, miten moisesta keskinkertaisuudesta on saatu näin valtava ilmiö aikaiseksi, on kyllä hämmästyttävyydessään aika kiinnostavaa.

Hah, nyt ihan pikkusen naurattaa tämän miekkosen teksti. Ensiksi en meinunnut jaksaa lukea loppuu kun oli niin kuivaa tekstiä mutta sitkeästi päätin kuitenkin niin tehdä. On se sitten Cheek vai Jare niin kaikki yhdiatävät ne toisiinsa, ja tarkoitus on juuri saada aikaan ääntä, keskustelua- oli se sitten positiivista tai negatiivista niin kaikki on plussaa 🙂 Ei tuo teksti tylsyydeltään kuitenkaan huono ole, päin vastoin, sehän tuo Cheekille vaan lisää näkyvyyttä, näitä lisää 😀 Taitaa isukilla olla jutut vähän vähissä kun juuri yhdistää Cheekin ja Jaren, kun ei kunnolla tunne voi avostella, mutta niinhän me teemme kaikki.

Tylsäksi tekstiksi on kyllä herättänyt paljon keskustelua.

Niin, ei sitä kannattaisikaan vihata, mutta aika hyvin on onnistuttu, jos tunteita herättää. Minusta Cheek on enemmän kuin artisti, koska sellaisena hän ei ole hypen arvoinen. Se ”musiikki” on niin mitäänsanomatonta, että se ei vältä kunnolla edes kertakäyttötuotteena, mutta yhdistettynä tuohon hahmoon siitä tulee osa suurempaa kokonaisuutta.

Sotaa ja kuolemaa kuuluu ja näkyy joka puolella. Rakasti tai vihasi, ehkä tuo Cheek on sitten sopivan pieni ja harmiton asia, että ihmisen on kiva paeta välillä maailman kauheutta ajattelemaan viihteellistä ilmiötä. Samasta syystä kai telkkarista katsellaan saippuaoopperoita ja realityäkin.

Jeps, tarkoitinkin tuolla artisti-sanalla enemmänkin tuota kokonaisuutta, muusikoksi tuota on vähän hankala ajatella.:-D Tavallaan aika vitsikäskin ilmiö tuo, seuraan kyllä ihan kiinnostuneena, millaisiin sfääreihin tuo päätyy. Kiitos muuten tuosta kirjoituksestasi, kivaa, että joku ilkeää sanoa sen ihan julkisestikin, että Cheek on oikeasti aika olematon musiikintekijä. 🙂

Heippa! Täällä olis cheekki fani, ite tunnen useemmanki. Sehä on vaa nii et joko tykkää tai jotain muuta 🙂 oon saanu cheekin musasta kuten monesta muustakin voimaa ja tsemppiä, näin mää kelailen, mutta mielipiteensä kullakin 🙂

Kiva, kun toimii. Pakkohan sen on joillekin pelata, kun niitä levyjä niin paljon myydään.

Hui kuinka ilkea kommentti. et kai oikeasti ole noin ilkea ihminen etta julkisesti kerrot VIHAAVASI toista ihmista. Kiusaajia tassa maailmassa on jo aivan liikaa. Naytetaan lapsillemme parempaa esimerkkia. Emmehan halua etta omat lapsemme vihaisivat ketaan tai puhuisivat tuohon tyyliin toisesta ihmisesta. Milta sinusta tuntusi jos joku kirjoittaisi noin ilkean kirjoituksen sinusta?

Enhän minä sitä ihmistä, Jare Tiihosta, vihaa. Taisin niin mainita tuossa tekstissäkin. Se hahmo minua ärsyttää, mutta eikös se ole kaikin puolin parempi, että herättää tunteita? Ei artisti pärjää, jos ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa.

tai joku kirjoittaisi noin lapsestasi? menit tuolla kirjoituksella ihan samaan kategoriaan koulukiusaajien ja nettikiusaajien kanssa.

Minun lapseni eivät ole julkisuuden henkilöitä eivätkä varsinkaan ilmiöitä.

Ihanko tosissasi kirjoitit tämän Isän pikajuna?? Miksi tuhlata noin paljon energiaa jonkin ihmisen tarkoitusperien tai tarkoittamattomuuden miettimiseen. Eikö ole hienoa että Suomessa on pitkästä aikaa tällainen artisti joka vetää konserttipaikat täyteen ja jonka kuulemisesta niin moni ihminen nauttii? Eikä tämä kyseinen artisti mikään PAHA ihminen taida olla. Älä nyt höpötä ja ole kateellinen tai katkera tai mitä ikinä vaan ole iloinen toisten menestyksestä, olen käsittänyt että Cheek eli Jare Tiihonen on tehnyt myös paljon hyvää menestyksestä saamillaan rahoilla. Vois ehkä keskittää energiaa johonkin muuhun, oikeasti tärkeään asiaan, niin kuin olet ilmeisesti usein tehnytkin Isän pikajuna. Ja kauniiksi lopuksi vielä: Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.

Cheek on mielenkiintoinen ilmiö. Siksi minä siitä kirjoitin. Cheek herättää keskustelua, kuten jo näistä kommenteistakin huomaa. Se, että artisti saa minutkin hänestä näin pitkällisesti kirjoittamaan, on hyvä asia. Minä en pidä hip hopista. En ole koskaan kirjoittanut kenestäkään muusta hip hop -artistista. Jos minut saa kirjoittamaan tuosta genrestä, on onnistunut työssään todella hyvin.

Hengitä hyvä mies välillä. Tais mennä musa vähä tunteisiin.

Mutta sehän on hyvä asia?

Blogistihan korostaa puhuvansa tuotteesta nimeltä cheek, siitä brändistä, ilmiöstä ei ihmisestä.Ja kyllä puolet ihmisistä ajattelevat saman suuntaisesti, esimerkiksi minä. Ymmärään olla huolissani Cheekin välittämästä oikeistolaisesta, voittaja mentaliteettiä korostavasta , suorastaan nihilistisestä esimerkistä.Aikuiset voivat naureskella aivopierun tasoiselle ”lyriikalle” ja parodialta tuntuville muka syvällisille riimeille. Lasten kohdalla asia on toinen. ”Vihaajat vihaa” sanoo tsiikki itekkin, tälläsiä massailmiöitä saa ja PITÄÄ analysoida kriittisesti, hyvä sinä!!

Mielipiteeni Cheekistä? EVVK. Ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen.

Kerrot vihaavasi, ja samalla kulutat aikaasi kiistämättä Suomen tämän hetkisen menestyneimmän artistin analysoimiseen. Blogistasi en ole koskaan kuullutkaan, mutta jonkun linkitettyä tämän postauksen Facebookin sivulleen sait lisää klikkaajia. Kirjoituksesi myötä saat varmasti keskustelua-niin puolustelevaa kuin kaltaisesi ”vihaista”-Cheekistä aikaiseksi, onnittelut siitä! Terv. Cheek-fani 😉 joka sattuu ymmärtämään menestymisenhalun, jota suotta Suomessa kahlitaan. Suosittelen kuuntelemaan Cheekin tuotantoa muutenkin kuin suosimallasi puolikorvalla, näin ymmärtää musiikin kerroksellisuudenkin – jos osaa.

Minä kuuntelin tuon viimeisimmän levyn mielestäni aika tarkasti, mutta valitettavasti se kyllästytti minua. Voisin toki ruotia kappaleiden lyriikoita tarkemminkin, mutta minusta ne olivat niin latteita, etten tuhlaa siihen aikaani. Vaikka vihaankin Cheek-hahmoa, ei se sitä tarkoita, etteikö ilmiö olisi mielenkiintoinen ja siinä merkittävä, että siitä kannattaa minun mielestäni kirjoittaa. Cheek on taitavasti luotu tuote. Sitä en kiistä. Mutta en tykkää.

Olisit mielummin kuluttanut aikaasi esimerkiksi lapsiisi, kuin tällaiseen kirjoitukseen, jossa kerrot vihaavasi jotain näin paljon. ei tullut kyllä hyvä mieli tästä kirjotuksesta, taitaa tämän blogin seurailu jäädä tähän. noin vahvasti mielipiteensä esittämistä olisi kannattanut harkita ennen tänne julkaisemista.

Jos herättää Cheek tunteita, niin näin näyttää tekevän myös tämä kirjoitukseni.

Mistähän johtuu että yleensä juurikin tämä ”heikompi aines” fanittaa cheekiä? En tunne yhtäkään cheek-fania jolla olisi yliopistotutkinto.

Minä en tunne henkilökohtaisesti yleensäkään yhtään Cheek-fania. Ja minä tunnen niin ylioppineita kuin heikompaakin ainesta.

P.S on myös tosi noloa ,että et korjaunnut heikompaa ainesta kommenttia.
Mielummin olen tyhmä kun saapas jos se aiheuttaa tuollaista ylimielistä asennetta.
Hienosti olet kirjoittanut blogia ,mutta minun kiinostus tähän blogiin loppuu tähän.
Terv.joskus koulukiusattu oppivaikeuksien kanssa.(ja kyllä en ole varma onko tuo edes sana )

Ok, tämä heikompi aines -juttu olisi ehkä kaivannut pohjustusta. Olen kirjoitellut siitä aikaisemminkin, aina sarkastisessa hengessä. Koko heikompi aines -hommahan lähti käyntiin erään kokoomusnuoren heitosta pitemmän aikaa sitten. Siitä lähtien se on noussut monesti esille. Minä en ole kokoomuslainen, enkä minä jaa sitä maailmankuvaa. Tämä kävi ilmi tässäkin kirjoituksessa.

Sillä heitolla ei ollut tarkoitus loukata ketään muita kuin korkeintaan niitä, jotka vakavissaan luokittelevat ihmiset heikompaan ainekseen ja muihin.

Musiikki musiikkina, artisti artistina. Kuuntelen kyllä Cheekiä välillä mutta ihmisenä se on mulle EVVK. Samaa mieltä oikeastaan Anna Abreustakin. En ymmärrä miksi ihmiset ottaa jonkun tuntemattoman (kyllä. Julkkis on tuntematon ellet sitä henk.koht tunne) asiat todella raskaasti, ja on heti puolustus kannalla kun idoliaan kritisoidaan. Toki julkkiksetkin on ihmisiä, ja niitä riepotellaan ihan turhaan. Musiikkia kuuntelen, mutta ite cheekistä ei ole mitään sanottavaa… myöskään Vain Elämää ohjelmassa en lämmenny sille ihmisenä, samoin kuin abreullekkaan.
Musiikki musiikkina, ihminen ihmisenä.

Minusta Cheekiä ei voi erottaa hänen musiikistaan. Likimain kaikki hänen kappaleensa käsittelevät häntä itseään, Cheek-hahmoa siis, joten silloin koko pakettia on käsiteltävä kokonaisuutena.

Itseasiassa mie pidän. Juuri eilen kävin kuuntelemassa ensimmäistä kertaa Cheekin keikkaa ja oon vielki iha täpinöissäni kuinka hyvän shown se piti ja kuinka hyvin se sai koko yleisön mukaan. Monet ihmiset oli keikan alus vähä kyllästyneen näköisiä, mut kyl nekii sit loppuvaiheessa itse pomppi siellä nauttien musiikista. Myönnän myös pitäväni Jaren musiikista ja oonki sitä kuunnellu niin monia vuosia etten muista enään. Pääsinkin sit pitkän odottelun jälkeen eilen juttelemaan Jaren kanssa ja yhteiskuvakin tuli napattua, mutta kaikista hienointa oli se että kuinka mahtava persoona Jare oikeasti on! Niin mukava ja huomaavainen, oikeastaan keskustelun aloittaja en ollu mie ite vaa hän 🙂 Jote kaivahan aikuinen mies se porkkana perseestäsi pois ja koita vähän hillitä tuota mielipiteesi ulostuontia. Jokaisella on mielipiteensä ja niitä pitää kunnioittaa, mutta on myös asia erikseen se että miten ne tuo julki.

Muovinen on. En tunne otetta enkä tutuotantoa, mutta otsikoissa on usein. Ei näytä eikä tunnu suomalaiselta tuotteelta.

Korjaus kirjoitusvirheseen: En tunne tuotetta enkä tuotantoa.

Lapsellinen ja provosoiva arhinmäkeläinen asenne. Todellakin ikävää, että kirjoitat vihaavasi Jare Tiihosta, et Cheek-hahmoa. Näin sitä näytetään kotikutoisella vihapuheella mallia lapsille siitä, miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan. Ja kyseessä on niinkin suuri asia kuin musiikkimaku. Kero seuraavaksi, mistä meidän pitää tykätä, isä aurinkoinen! Kirjoituksesi lastensuojelun ylimielisestä asenteesta oli yhtä hutaisemalla kirjoitettu, ennakkoasenteinen teksti.

Hei! Siis minähän kirjoitin nimenomaan, että Jare Tiihosta en voi vihata, vaan puhun juurikin tästä Cheek-hahmosta.

Että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan… kuten tämä blogisi ja joskus hyvin kärkkäät mielipiteesi on cheek luonut samantapaista omassa genressään. Joskus voi sanoa,että hyvin menee ja ratsastaa sillä samalla kun toinen pureutuu kohtaamiinsa epäkohtiin. Jokainen tyylillään. Monipuolisuus on hyvä asia 🙂

Itse en kyllä kirjoittaisia asiasta johon minun pitäisi kirjoittaa niin monesti ,etten tiedä..En muutenkaan kirjoittaisi mitään mikä liityisi jonkun toisen haukkumiseen tai arvostelemiseen ja ainakaan jos en edes tunne koko ihmistä.
Minusta on hienoa ,että suomessa on artisteja jotka tekevät erinlaista musiikkia.
Suomen musiikki piirit ovat muutenkin todella pieniä niin on hienoa ,että joku täällä yrittää tehdä jotain erinlaista.
Tähänkin nuo kaikki sinun vihaamat asiat kuitenkin kuuluvat tän tyylisen musiikkiin.
Ihan varmasti sinunkin vanhempasi tai isovanhempasi eivät ymmärtäneet juuri noita sinun suosimia bändejä ja itse en varmasti kymmenen vuoden päästä ymmärrä poikani kuuntelemaa musiikkia.
Olen pahoillani mutta musta tämä kirjoituskesi vastaa aika lailla samanlaista uhoomista ja huomion hakua ,kun cheekin räppäämiset.

Kas, sehän se tässä ilmiössä niin jännää onkin, kun minä itse asiassa näytän tietävän vaikka mitä, vaikka en ole sitä tietoa hakenut. Tieto on kaadettu minun päähäni pyytämättä ja yllättäen. Se, että minut on saatu reagoimaan tähän ilmiöön ja Cheek-hahmoon jopa niin voimakkaasti, että halusin siitä kirjoittaa, on vain osoitus siitä, että markkinointi on onnistunut. Ja se, että niin moni reagoi minunkin vähäiseen kirjoitukseeni, osoittaa, että ilmiö koskettaa monia muitakin.

On niissä biiseissä sanomaakin. Joihin voi samaistua. Ja esim timantit on ikuisia biisi on james bond maailmasta niin kun on kertonut. Jos mulla ois varaa niin en tojotal ajelis. Sitku cheek tykkää autoilusta on yksi intohimo. Ostaa unelma kun on varaa niin heti lasketaan leveilyksi. Niinpä niin. Cheek kertoo paljonki asioita omasta elämästään biiseissä. Ja niistä bimboista yms.. musiikki on hyväntuulista ja menevää. Tulen iloiseksi. Joten musiikki on onnistunut. Cheek on lämminhenkinen ihminen, osaa kiittää . 100 000e lahjoitus lastensairaalalle. Kui moni artisti sen tehnyt ? Mäkin nauttisin menestyksestä. Ostasin mitä haluun ja matkustelisin. Ja nöyrä on silti.ei ole kusipäässä. Kaikkee ei voi saada mitä haluu niinku cheek sanoo. Oma perhe, lapset puuttuu. Näillä mennään mitä on.

Teit juuri mainontaa 😉

Tiedän.

Koko Cheekin imagohan perustuu aika pitkälle itseironiaan, eikä kaikkia juttuja pidä ottaa tosissaan.

Minä ainakin otan kaiken tosissaan ja kuolemanvakavasti. Varsinkin itseni ja Cheekin.

Tässä tekstissähän nimenomaan kerrotaan, että puhutaan siitä brändistä ja cheekistä, ei Jaresta. Kaikilla on omat mielipiteet ja teksti on ihan täyttä totta, ainakin minun mielestäni.

Hyvä, mä kun jo luulin että oon tasan ainut, joka ymmärtää kirjoittajan pointin. Niin, ja mähän siis kuuntelen Cheekiä, ja musta sen biisit on ihan meneviä bilebiisejä, jotka tietyssä mielentilassa toimivat erittäin hyvin.

Hyvää settiä, mutta kyllä pistää naurattamaan tää porukka täällä :DD ”mitä jos lapsesi sanoisi jostakusta henkilöstä noin…” CHEEK ei ole henkilö, Jare Tiihonen on henkilö. Cheek on fiktiivinen hahmo, jonka tarkoitus on viihdyttää. Aivan sama asia, kuin katsoisit elokuvaa, ja sanot että sinua ärsyttää tuo hahmo ja et pidä siitä. Ei siitä loukkaannu kukaan, koska kyseessä ei ole todellinen ihminen 😀 Cheek on suunniteltu hahmo, ei mitään muuta, suhtautukaa siitä kirjoitettaviin juttuihin sillä tavoin niin ei tarvi hiuksia repiä näiden takia :DD

CHEEK on ihana,meikäläinen 45vuotias nainen pidän kovasti hänen esiintymisestään,hän antaa aina kaikkensa ja se hymy……..

Hei! Itse olen seuraillut ’Cheekin’ menoa jo 5th elementin ajoilta lähtien,,,hyvin on poika päässyt eteenpäin urallaan ja kyllä niitä biisejäkin kuuntelee,myös niitä omakustanteita alkuajoilta,niissä varsinkin oli/on sitä jotain 🙂

Mielenkiintoinen kirjoitus. Minäkään en pidä Cheekistä. Puoli Suomea on lääpällään tähän itseään täynnä olevaan pukupelleen, joten ei ole ihme, etten ole saanut juurikaan kaikupohjaa mielipiteelleni. Tai oikeastaan en ole kovin julkisesti uskaltanut ajatuksiani esittää arvaten, että joudun henkisesti kivitetyksi. Olen itsekin miettinyt, miksi Cheek herättää niin voimakkaita tunteita niin minussa kuin muissakin -puolesta ja vastaan. On eri asia kertoa inhoavansa Anna Abreuta kuin Cheekiä vaikka molemmilla on varmasti kannattajakuntansa. Cheekiin nuivasti suhtautuvat mielletään herkästi katkeriksi ja kateellisiksi. Tai ehkei meillä vain ole sitä tyylitajuu.

Vain elämää -sarjaa katsoessani en tiennyt Cheekistä juuri mitään. Hän ei erityisemmin ärsyttänyt minua silloin. Mielestäni hän oli snobi, joka ei halunnut osallistua kaikkiin tehtäviin, jotta hienot valkoiset lenkkarit eivät varmasti likaantuisi. Se oli minusta hieman outoa, mutta ei herättänyt sen suurempia tunteita.

Ärsyyntymiseni on selkeästi pahentunut viime kuukausien myötä. Minua rasittaa, kun suosituimpien kaupallisten radiokanavien joka toinen kappale on Cheekin omahyväistä räppiä. Minua ärsyttää hänen itseänsä ylistävä tyyli. Minua sapettaa se, että ihmiset ja media jumaloivat häntä -röyhkeää räppäriä, jonka sanoitukset ovat mielestäni lapsellisia, törkeitä ja ylimielisiä. Olen kurkkuani myöten täynnä hänen ylistystään.

Olen pohtinut myös, ovatko Cheek ja Jare Tiihonen sama asia vai onko kyseessä pelkkä rooli ja luotu hahmo. Ehkä vastaus on kyllä ja ei. Mielikuva Cheekistä on lähestulkoon täydellinen menestyjä – henkilö, jota ihaillaan juuri tämän menestyksen vuoksi. Kallis maku (jota ei suinkaan peitellä) sopii hyvin materialistiseen aikaamme. Mielestäni hänen imagostaan peilautuu myös individualismin ihanne: jokainen on oman onnensa seppä. Toisaalta kyseessä on siis luultavasti markkinakoneiston tarkoin hioma julkisuuskuva, mutta toisaalta, kuinka erilainen henkilö Jare Tiihonen voi todellisuudessa olla pystyessään esiintymään luontevasti Cheekinä?

On sanomattakin selvää, että kaikilla on oikeus omaan musiikkimakuunsa. Niin niillä, jotka pitävät Cheekistä ja niillä, jotka eivät. Ja onpa varmaan niitäkin, joita koko asia ei kiinnosta lainkaan. Cheekissä minua kiinnostaa se, miksi hän on saavuttanut niin suuren suosion ja miksi hän herättää niin voimakkaita tunteita.

Miksi se, että joku pärjää elämässään on sinulta pois?

Minä pidän Cheekistä jo pelkästään sen takia että hän ei sääli itseään koko ajan ja pyytele anteeksi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Eikä ennen kaikkea nuole kansalaisten takapuolta niinkuin monet tekopyhät toimittajat.

Minusta on jopa suotavaa itse kullekin aina välillä kehua itseään ääneen, koska se on hyvin voimaannuttavaa ainakin omalla kohdallani.

Suomalaiset ihannoivat nöyrää asennetta, mikä on hyvä tiettyyn pisteeseen asti, mutta liian monella se menee liiallisuuksiin eikä osata olla terveellä tavalla itsekkäitä, jollainen ihmisen olisi hyvä olla.

Oma elämänlaatuni on parantunut huomattavasti, kun olen tajunnut jättää kaiken ylimääräisen korrektiuden pois elämästäni, säilyttäen kuitenkin huomaavaisuuden muita ihmisiä kohtaan, vaikka heidän toimintansa jättää usein toivomisen varaa. Olen nöyrä, kurinalainen ihminen, joka ei ole erityisen rikas, mutta rahaviisas. Ei ole häpeä sanoa ääneen olevansa jossain hyvä, vaikka se saattaa kuullostaa lauhkealta.

Jos sinä olet sinut itsesi kanssa, niin sinun ei tarvitse kuluttaa kallisarvoista aikaasi asiaan, joka herättää sinussa negatiivisia tunteita.

Korostan vielä, että pidän kaikista ihmisistä, jotka ovat hyvällä itsetunnolla varustettuja.

On mielenkiintoista seurailla, että kuinka kauan tämä ilmiö jatkuu: voisiko Cheekistä sittenkin olla kestotähdeksi, joka muuttuu ajan mukana vai onko se sidonnainen tähän aikaan? On tullut varmasti selväksi, että minä en juuri Cheekistä perusta, mutta kyllä Jare Tiihosen saavutuksia täytyy kunnioittaa. Voisiko hän olla niin taitava, että saisi suosion jatkumaan?

en kyllä yhtään ihmettele ettei tuon näköisellä kaverilla ekana ne bentleyt ja laatu kissat ole mielessä .. todennäköisesti samassa tilanteessa ostaisit pamperseja lapsillesi jos mahdollisuus olisi liitää ja nauttia rahasta , matkustella vaihdella sitä kotona olevaa vaimoa uudempaan ja parempaan 😉

Niin, minullahan on kuulemma jollakin tavalla epämuodostuneet kasvot. Noin kai me tämännäköiset teemme. Muutakaan ei voi 🙁

Tekstisi oli virkistävä. Itse inhoan persposki-Tiihosta myös. On puistattavaa millaisessa arvotyhjiössä suomalaiset elävät. Porukka janoaa jotakin mihin uskoa, mitä palvoa. Se tarve on ilmeisesti niin suuri, että jopa suurileukainen kähisijä kelpaa. Stadioni täynnä kyynelehtiviä todellisuuspakolaisia ja lavalla tilpehööri-Tiihonen antamassa kansalle leipää ja sirkushuveja ankeiden riimien siivittämänä. Katselen sitä kaikkea inhon ja surunsekaisin tuntein. Näinkö pihalla suomalaiset oikeasta elämästä jo ovat?

Eikä pelkästään suomalaiset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X