Pörssimiljonäärit mukaan talkoisiin

15.09.2015 11.03

(Päivitetty: 18.09.2015 00.24)

Teksti:

Jussi Korhonen

Työnantajamaksuja voitaisiin alentaa korjaamalla vanha virhe.

Juha Sipilän (kesk) hallitus on saanut päähänsä, että yritysten kuluja on alennettava. Lähtökohta yhteiskuntasopimusneuvotteluissa oli se, että on tehtävä kilpailukykyloikka. Kun neuvottelut eivät tuottaneet tulosta, aikoo hallitus saavuttaa saman lopputulokseen lainsäädännöllisillä keinoilla.

Palkkoja ja lomia aiotaan leikata, ja sillä rahoitetaan työnantajamaksujen alentaminen.

Hallitusherrat sanovat, että ratkaisu on peruttavissa, jos samaan lopputulokseen voidaan päätyä työmarkkinajärjestöjen välisellä sopimisella. Esillä on ollut esimerkiksi lomarahojen puolittaminen, mikä olisi myös palkanalennus.

Ongelma kokonaisuudessa on se, että hallituksen esittämä kysymys on väärä. Hallitus kysyy edelleen, että kuinka yritykset saataisiin tekemään kovempaa tulosta. Ennemmin pitäisi kysyä, että kuinka saada yritys palkkaamaan uutta väkeä.

Pari vuotta sitten päätettiin alentaa yhteisöveroa. Ratkaisu päätyi täydelliseen epäonnistumiseen: suuryritykset jakelevat huimia osinkoja ja yhteiskunta menetti 800 miljoonaa euroa verotuloja. Parantuneet voittonäkymät eivät johtaneet työllistämiseen silloin; miksi niin tapahtuisi nyt?

Kuinka se kannustaisi ketään työllistämään, jos nykyinen väki saadaan tekemään enemmän töitä pienemmällä palkalla? Päinvastoin: jos jo tällä hetkellä palkkalistoilla olevista saadaan revittyä enemmän irti, on työvoimalle jatkossa entistä vähemmän tarvetta.

Työnantajamaksujen alentamisen hyviksi puoliksi on esitetty muun muassa sitä, että toimi alentaisi kotimaisten tuotteiden hintoja, minkä pitäisi johtaa niiden menekin paranemiseen. Sillä tavalla kotimarkkinoiden pitäisi piristyä, minkä pitäisi edelleen johtaa työllistämiseen. Tämä oletus pitää tietysti sisällään sen, että yritysten arvellaan tiputtavan hintoja, kun tuotantokulut pienenevät.

Mitään takeita tällaiselle kehitykselle ei tietenkään ole. Viimeistään yhteisöveron alentamisen yhteydessä meidän olisi pitänyt oppia, että yritykset pyrkivät luonnollisesti maksimoimaan voittonsa. Verojen laskeminen olisi tarjonnut yrityksille mahdollisuuden maksaa omistajilleen aikaisemman suuruiset voitot ja laskea tuotteiden hintoja tai työllistää tai investoida. Näin ei tehty. Vain osingot kasvoivat.

Maailma ei ole juuri kahdessa vuodessa muuttunut. Miksi kukaan kuvittelisi, että kädenojennus yrityksille johtaisi sen kummempaan nyt? Älkääkä ainakaan höpiskö mistään dynaamisista vaikutuksista.

Ja jos vaikka kotimaisten tuotteiden hinta alenisikin, niin laskeneiden palkkojen myötä ihmisillä olisi entistä vähemmän rahaa ostaa niitä.

Yhteisöveron alentaminen maksoi 800 miljoonaa euroa. Työnantajamaksujen alentamisen arvioidaan maksavan suunnilleen toisen mokoman.

Jos kerran työnantajamaksujen alentamisen uskotaan todella olevan se viisasten kivi, jolla maan talous pelastetaan, löytyy ainakin osa rahoista toimen toteuttamiseen sylttytehtaalta. Korotetaan yhteisövero takaisin lähtötasolle tai ainakin Ruotsin tasolle. Veron alentamisesta ei ollut mainittavaa hyötyä yhteiskunnalle, joten pörssimiljonäärit on aivan sopivaa ottaa näinä vaikeina aikeina mukaan talkoisiin.

Tekeehän se kipeää, mutta niin se tekee kaikille muillekin.

Ja jotta toimi ei kuulostaisi niin pahalta, niin sanotaan, että yhteisöveron alentamisella tehtyä kädenojennusta yrityksille ei peruta, vaan että se vain kohdennetaan uudelleen.

Ainakin tuo jippo tuntuu toimivan, kun köyhiltä viedään: leikkauksethan eivät kirpaise ollenkaan niin ikävästi, kun niitä kutsutaan sopeuttamiseksi.

Muokkaus 15.9.2015 klo 13.49:
Vaihdettu viimeinen sana virkkeestä ”Työnantajamaksujen alentamisen hyviksi puoliksi on esitetty muun muassa sitä, että toimi alentaisi kotimaisten tuotteiden hintoja, minkä pitäisi johtaa niiden menekin parantamiseen.” sanaksi paranemiseen.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.