Persujen kommunismilta vivahtavalla ehdotuksella stoppi Sipilän salailulle ja rahaa työllistävään kulutukseen
Perussuomalaiset roikuttivat ajatusta varallisuusveron paluusta vuosikaudet ohjelmissaan ja varjobudjeteissaan. Hallitusvastuussa kulutusta ja sitä kautta työllisyyttä tukeva ehdotus kuitenkin unohtui. Ja pääministerikin saa mukavasti pitää omaisuutensa piilossa.
Perussuomalaiset ajoi varallisuusveron palauttamista oppositiovuosinaan. Vuonna 2006 Matti Vanhasen (kesk) hallituksen toteuttama varallisuusveron poistaminen häivytti omistusten julkisuutta. Tämä mahdollistaa myös sen, että nykyisen pääministerin Juha Sipilän (kesk) omaisuuden arvo jää salaisuudeksi.
Sipilä on kätkenyt miljoonaomaisuutensa erilaisiin sijoitusinstrumentteihin. Niiden sisältöä ja näin ollen todellisia sidonnaisuuksia ei varallisuusverokaan paljastaisi, mutta avoimuus lisääntyisi ainakin siltä osin, että pääministerin omaisuuden arvo olisi julkista tietoa samalla tavalla kuin tulotiedotkin.
Nyt tiedossa on vain Sipilän sidonnaisuusilmoituksessaan ilmoittaman kiinteistöomaisuuten lisäksi merkittävä rahoitusomaisuus yksityishenkilöille tarjottavissa sijoitusinstrumenteissa.
Rikkauksiaan piilottelevan pääministerin paljastumista merkittävämpää olisi kuitenkin se, että varallisuusverosta saatavat tulot olisi mahdollista ohjata kotimaiseen kysyntään. Tämä olisi mahdollista, ellei hallitus, persut mukaan lukien, olisi ideologisista syistä valinnut tehdä toisin.
Vaihtoehto leikkauksille, tuki kulutukselle
Perussuomalaiset ehdottavat, että 300 000 euroa suuremmasta verotettavasta omaisuudesta maksetaan vuosittain 0,8 prosenttia veroa. Noin luki perussuomalaisten varjobudjetissa vuodelle 2015. Puolue arvioi, että ehdotettu varallisuusvero toisi valtion kassaan rahassa mitattuna 150 miljoonaa euroa.
Viime viikolla kehysriihessä päätettiin lukuisista uusista leikkauksista. Hallitus, jossa persutkin siis istuvat, iskee jälleen esimerkiksi lapsilisiin ja lukuisiin muihin etuuksiin. Rahallista säästöä etuusindeksien leikkauksista lasketaan kertyvän 195 miljoonaa euroa.
Nämä säästöt olisi siis ollut mahdollista välttää suurimmaksi osin valitsemalla niiden sijasta rikkaiden omistusten verottaminen.
Wikipedian mukaan 1960-luvulla varallisuusveron huonoksi puoleksi arvioitiin se, että vero ohjasi kuluttamaan eikä säästämään. Nykyisessä tilanteessa tämä tuntuisi äkkiseltään pelkästään hyvältä asialta ja kotimarkkinoiden kannalta huomattavalta parannukselta verrattuna etuusleikkauksiin.
Etuuksiin iskeminen nimittäin vie rahaa niiltä, joiden rahat kuluvat elämiseen. Leikkaus työttömyysetuuksista tai opintorahasta on suoraan pois kulutuksesta. Kulutuksesta poistuva raha puolestaan on pois työllistämisestä, mikä edelleen toimii vastoin hallituksen omaa tavoitetta lisätä työllisyyttä.
Pyhimmistä pyhimmän loukkaaminenkin vältettävissä
Hallitusohjelman kannalta ongelmaksi muodostuu se, että sen pyhimmistä pyhin julistus on kokonaisveroasteen nousemattomuus. Näin ollen uusilla tai korotettavilla veroilla ei voida korvata leikkauksia. Tämä on puhtaan ideologinen valinta, jonka myös perussuomalaiset ovat hyväksyneet.
Varallisuusveron tuomat veronkorotukset voitaisiin kuitenkin haluttaessa korvata etuusleikkauksien poistamisen sijaan keventämällä pienituloisten verotusta vastaavalla summalla. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että rikkaiden omaisuutta vapautettaisiin kulutukseen: pienituloisten lisätulot eivät jäisi vakuutuskuoriin paisumaan, vaan niillä ostettaisiin tuotteita ja palveluita, työllistettäisiin suomalaisia.
Raha kiertoon, omistajat mukaan talkoisiin
Hallitus päätti syksyllä laskea hyvätuloisia koskevan niin sanotun solidaarisuusveron tulorajaa niin, että aiempaa useampi joutuu maksamaan sitä. Samalla myös suurimpien osinkotulojen verotusta kiristetiin.
Tällä toimella on kuitenkin vaikutusta vain siltä osin kuin rahaa nostetaan omiin käsiin.
Tällä hetkellä esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän mittava omaisuus paisuu paisumistaan salaperäisten vakuutuskuorien kätköissä. Siitä ei ole hyötyä juuri kenellekään muulle kuin Sipilälle itselleen ja veroparatiisipuljaukseen upottautuneelle Nordealle.
Sipilän tulot pääministerinä ovat niin hyvät, että hänen ei tarvitse kajota sijoituksiinsa. Näin ollen hän voi antaa omaisuutensa karttua kaikessa rauhassa ja tulla koko ajan vain äveriäämmäksi. Veroja varallisuuden lisääntymisestä ei tarvitse maksaa.
Varallisuusvero toisi Sipilän ja muiden rikkaimpien seisovaa omaisuutta kulutukseen ja kiertoon.
Toki rahoja nytkin on varmasti jonnekin sijoitettu, mutta emme tiedä minne. Tukevatko sijoitukset suomalaista työllisyyttä ja kotimaista hyvinvointia, vai tahkoaako pääoma tuottoa muille maille vierahille? Pieni varallisuusveronipsaisu saattaisi olla Juha Sipilän kannalta ”kipeä leikkaus”, mutta ainakin se hyödyttäisi suomalaisia.
Kipeä leikkaus, mutta tuskin pahinta stalinismia
Joku saattaisi pitää moista järjestelyä kommunismina. Sellainen vivahde siinä eittämättä on: otetaan osa omaisuudesta valtion käyttöön ja annetaan se ehkä jollekin muulle.
Ehdotus roikkui kuitenkin vuosikausia kommunisteja vihaavien perussuomalaisten ohjelmissa, joten aivan pahimman luokan stalinismina sitä tuskin voi kuitenkaan pitää.
On hyvin ymmärrettävää, että Juha Sipilä ei johtamaansa keskustaa ohjaa rikkaiden varallisuuden kimppuun. Vielä vähemmän sellaista voi odottaa valtiovarainministeripuolue kokoomukselta.
Hallituspaikan myötä tuli myös selväksi se, kenen lauluja perussuomalaiset laulavat silloin, kun heidät päästetään ääneen.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
Lue myös:
Juha Sipilän Panama on Nordeassa (8.4.2016)
Aiheesta internetissä:
Wikipedia: Varallisuusvero (viitattu 11.4.2016)
Perussuomalaisten varjobudjetti 2015
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa