Fillarikommunisti ja ikivanhat avaukset – Vasemmistoliiton puoluekokouksessa haisi hiki

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kuvan vasemmassa laidassa Li Andersson.

Kuvan vasemmassa laidassa Li Andersson.

Vasemmistoliitto tähtää neljän suurimman joukkoon. Mikä puolue ei kelpaa hallituskumppaniksi? Keneltä puolue aikoo äänestäjiä viedä? Kuinka vanha ajatus Li Anderssonin esitys kuuden tunnin työpäivästä oikeasti onkaan?  Tämä ja paljon muuta Isän pikajunan suuressa puoluekokousreportaasissa.

Ala-aulassa haisee tupakka. Katku on leijaillut ulko-ovien välittömässä läheisyydessä tuprutelleiden paperossipoliitikkojen kokoontumisesta ja kantautunut peremmälle tummien pukujen ja #puoluekokousmekkojen kankaissa.

Alhaalta katsottuna portaiden keskellä kulkeva kaide tuo mieleen kannatuskäyrän, jonka moni paikalle saapunut varmasti haluaisi nähdä. Ylhäältä tarkasteltuna se näyttää suunnilleen toteutuneelta: ei suoraa syöksyä, mutta pienten tasankojen kautta yhä syvemmälle ja syvemmälle.

Yläkerrassa tuoksuu kahvi. Aution lämpiön pöydillä lojuu eri luottamustehtäviin haluavien kampanjamateriaaleja.

Väki on pakkautunut Oulun kaupunginteatterin suureen saliin kuulemaan europarlamentaarikko Merja Kyllösen puhetta, jossa hän esittää otsikkoihin päätyneen arvionsa, että perussuomalaisten puheenjohtaja ulkoministeri Timo Soini olisi kuuman tantraseksin ja kuumakivihoidon tarpeessa.

– Vaikka välillä olen tullut tunnetuksi kylmän Kyllikin kylmästä kyljestä, niin kyllä täältä kuumaa vasemmistolaista kiveä Soinin kylkeen löytyy. Että please, come to mama, Kyllönen hersyttää ja puoluekokousedustajat ulvovat naurusta.

Europarlamentaarikko päättää puheensa laulamalla Mattia ja Teppoa. Yleisö osoittaa suosiota seisaaltaan.

Olen saapunut nuuhkimaan tunnelmia vasemmistoliiton puoluekokoukseen. Kokoussalissa haisee hiki.

Neljän suureen joukkoon

Lämpiön pöydillä lojui kampanjamateriaaleja.

Vasemmistoliiton tuore toinen varapuheenjohtaja Juho Kautto naulaa kokouslauantain tiedotustilaisuudessa tavoitteeksi, että vasemmistoliitto kipuaa kannatuksessa neljän suurimman puolueen joukkoon. Ylen tuoreimman mielipidemittauksen mukaan tällä hetkellä nelospaikkaa pitävä vihreät on kuuden prosenttiyksikön päässä.

Vihreiden kannatuksen arvioidaan olevan nyt liki 15 prosenttia. Vasemmistoliiton historian kovin eduskuntavaalitulos on 11,2 prosenttia vuodelta 1995. Tavoite on siis asetettu korkealle, mutta onko se jopa liiankin korkealla?

Kysyn asiasta vasemmistoliiton uudelta puheenjohtajalta Li Anderssonilta puoluekokouksen päätyttyä. Hän pitää nousua neljän suurimman joukkoon seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä aivan realistisena tavoitteena. Andersson odottelee kannatuksen kohentumista jo pikemminkin, vaikka ensi vuoden kuntavaaleihin hän ei suostukaan asettamaan prosenttitavoitetta.

Tähtäin on kuitenkin selvä: vaalivoitto ja eduskuntavaaleista hallitukseen. Millä ehdoilla hyvänsä Li Andersson ei ole valmis puoluettaan hallitukseen viemään, kynnyskysymyksiä on. Avarakatseisuutta löytyy kuitenkin sen verran, että hän ei sulje pois mahdollisuutta edes hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa.

– Totta kai se on aina se hallitusohjelma, joka ratkaisee. Myöskin puolueiden kannatuksella on aika paljon väliä, koska se vaikuttaa hallituksen sisäiseen voimadynamiikkaan.

Viimeaikaisen nokittelun jälkeen saattaisi vastauksen kuvitella olevan tyrmäävämpikin. Erityisesti vasemmistoliitto on ollut kannatussyöksyyn ajautuneiden perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin hampaissa.

Soini julisti toukokuussa blogissaan sanasodan oppositiota vastaan ja yllytti oman puolueensa väkeä aikaisempaa räväkämpään kommentointiin. Hän itse on letkautellut muun muassa fillari- ja kiviterapiakommunisteista. Merja Kyllösen tantraseksilohkaisu oli vastine tähän kampanjaan.

Myös Li Andersson moittii perussuomalaisia. Hän sanoo, että viime aikaiset hyökkäykset ovat yritys kääntää huomio pois perussuomalaisten hallitustyötä kohtaan suunnatusta kritiikistä.

Suunsoitosta huolimatta Li Anderssonin vasemmistoliiton päävastustaja vaikuttaa olevan persujen sijaan kokonaan toinen hallituspuolue.

Nuoria ja naisia nokkamiehiksi

Päivän kääntyessä kohti iltaa rupesi osa kaipaamaan virvokkeita.

Puoluekokouslauantain kääntyessä kohti iltaa rupeaa lämpiön pöydille ilmestymään kahvikuppien seuraksi tyhjiä pulloja.

– Jos sitä ottaisi lonkeron, että ajatus kulkee paremmin, eräs kokousedustaja tuumii kiivetessään portaita.

Kun äänestyshetki koittaa, kuulutellaan kokoussalissa puoluekokousedustajien perään. Muuan edustaja nurisee ”baarivaliokunnan” verottaneen väkeä. Yhtään humalaista ei kuitenkaan silmiin osu, ja päätöksetkin kokous saa tehtyä.

Puolueen johtoa uusitaan ronskilla kädellä. Hakusessa on selvästi muutos. Vanhoja puoluejääriä ei johtopaikoille aseteta, mutta eipä heitä ole juuri ehdollakaan. Uudet nokkamiehet ovat verrattaen nuoria – ja pääasiassa naisia.

Suurempaa tasa-arvonumeroa asiasta ei kokouspaikalla tehdä, mutta varsinkin sosiaalisessa mediassa valinnat pohdituttavat: vastaako johto puolueen kenttää?

Li Andersson asettelee sanansa tarkasti vastatessaan kysymykseen kokouksen jälkeen. Hän löytää uudesta johtajistosta monenlaista heijastuspintaa kenttään: on ay-taustaista, on väkeä alueellisesti eri puolilta ja niin edelleen.

Veronika Honkasalo, Hanna Sarkkinen, Juho Kautto ja Joonas Leppänen poseerasivat.

Juuri valitut varapuheenjohtajat Veronika Honkasalo, Hanna Sarkkinen ja Juho Kautto sekä uusi puoluesihteeri Joonas Leppänen poseerasivat.

Oulussa järjestettävän kokouksen paikallisesti koskettavimpia hetkiä on, kun kokous jyrää puoluesihteerikisan ennakkosuosikin, kokeneen vasemmistovaikuttajan Risto Kalliorinteen. Kalliorinteen tappio kuvastelee vallitsevaa muutoshalukkuutta. Viime vuonna äänestäjät tiputtivat hänet eduskunnasta, kun Oulun paikallispolitiikassa nimeä tehnyt Hanna Sarkkinen rynni vasemmistoliiton ääniharavaksi.

Puoluekokouksessa Sarkkinen hurrataan puolueen varapuheenjohtajaksi. Puoluesihteerikisan ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanut Kalliorinne tulee lopulta puolueensakin hylkäämäksi, kun tuoreempia voimia hakeneet yhdistävät äänensä melko tuntemattoman helsinkiläistutkija Joonas Leppäsen taakse.

Toiseksi varapuheenjohtajaksi kokousväki valitsee Juho Kauton ja kolmanneksi Veronika Honkasalon.

Kokoussalissa esitettävissä puheenvuoroissa puoluetta ei juuri arvostella, mutta eräs puoluekokousedustaja jyrisee vasemmistoliiton ”hylänneen eläkeläiset”. Kritiikki eläkerahojen käytöstä menee ohi maalin, mutta siitä ei pääse mihinkään, että ainakaan puolueen johtopaikoille ei valita ainuttakaan eläkeikää edes lähestyvää henkilöä.

Jos vaikka henkilövalinnoissa ei perinteitä kunnioitetakaan, vaikuttaa vanhassa kuitenkin olevan vasemmistolaisellakin vara parempi, kun asioista puhutaan.

Puoluekokousmekko ja päävastustaja

Hanna Sarkkinen odotteli mietteliäänä Li Anderssonia tiedotustilaisuuteen.

Hanna Sarkkinen odotteli mietteliäänä Li Anderssonia tiedotustilaisuuteen.

Uuden puheenjohtajansa vasemmistoliitto ehti päättää jäsenäänestyksellä jo ennen puoluekokousta. Li Andersson otti murskavoiton, ja muut ehdokkaat vetäytyivät.

Kun tärkein oli alta pois, keräsi puoluekokousväen keskuudessa kommentteja ennen kokousviikonloppua vaatetus. Asiasta keskusteltiin sosiaalisessa mediassa hashtagilla #puoluekokousmekko. Keskustelu ei rajoittunut pelkästään mekkoihin, vaan se käsitteli pukineita yleisemminkin.

Kokouksen päätteeksi mekkokokoustajat kerääntyvät suuren teatterisalin lavalle yhteiskuvaan. Kuvauksen jälkeen tuore puheenjohtaja siirtyy värikkäässä kukkamekossaan pressihuoneeseen vastailemaan vielä kerran median kysymyksiin. Paikalla on enää muutama toimittaja.

Politiikan superviikonlopuksi ristityn viikonlopun kuumin puheenaihe oli hallituspuolue kokoomuksen puoluekokous. Toisin kuin vasemmistoliitto, kokoomus oli säästänyt puheenjohtajavalinnan puoluekokoukseen. Puheenjohtajaksi ja samalla uudeksi valtiovarainministeriksi valittu Petteri Orpo oli puhunut linjapuheessaan eriarvoisuudesta.

Li Andersson kertoo olleensa uutispimennossa ja kuulleensa Orpon ajatuksista vain otteita. Hän pitää tervetulleena, että kokoomusjohtajakin huomioi vasemmistoliitolle tärkeitä asioita, kuten köyhyyttä ja eriarvoisuutta, mutta epäilee puheiden vilpittömyyttä. Kauniiden sanojen ja tekojen välillä on Anderssonin mukaan vallinnut ristiriita. Hän ei vaikuta kovinkaan vakuuttuneelta siitä, että tähän olisi luvassa merkittämpää muutosta uudenkaan kokoomuspomon johdolla.

– Puhuminen on helppoa, Li Andersson kuittaa Orpon maalailut.

Lällättelevien perussuomalaisten sijaan vasemmistoliiton päävastustaja löytyy perinteisemmästä oikeiston ja vasemmiston välisestä vastakkainasettelusta. Andersson ei usko, että hallitusyhteistyö kokoomuksen kanssa olisi mahdollista.

Mutta ennen kuin sinne hallitukseen voi päästä, pitäisi pärjätä vaaleissa. Kovin tarkkoja koordinaatteja Li Andersson ei ääntenmetsästysapajille paljasta, mutta mainitsee yhden puolueen, jonka kannattajia vasemmistoliitto aikoo nyt kosiskella taakseen.

Ikivanha kuusi tuntia

Koska ulkopuolisen näkökulmasta puoluekokouksen kiintoisimpaan kysymykseen vastattiin puheenjohtajan ratkettua jo ennen kokousviikonloppua, oli toimittajilla täysi työ yrittää löytää edes jotakin lukijoita, kuulijoita ja katselijoita kiinnostavaa. Ensin herkuteltiin väistyvän puheenjohtajan Paavo Arhinmäen jäähyväisillä ja sitten kohistiin Merja Kyllösen Soini-kommenteista.

Monien silmissä viikonlopun kiintoisin uutinen taisi olle lauantaina paikalle laittautunut ulkopuolinen häiriötekijä, kun vasemmistovastaista väkivaltaa kaavaillut katujengijärjestö Soldiers of Odin marssi mielenosoituksellisesti kokouspaikan ympäristössä.

Eniten parranpärinää aiheutti kuitenkin Li Anderssonin linjapuheessaan esittämä ehdotus kuuden tunnin työpäivän kokeilemisesta. Varsinkin kokoomuslaisia ehdotus näytti närkästyttävän siihen malliin, että äkkiseltään vastareaktiosta voisi kuvitella ehdotuksessa olevan ainakin jotakin ideaa.

Jos puolueen kärkipaikoille ei vanhaa polvea kelpuutettukaan, niin linjakysymyksissä vasemmistoliitto pysytteli uudenkin johdon alla tutuissa tunnelmissa. Kuuden tunnin työpäiväkään ei nimittäin ole lainkaan uusi ajatus. Myös Anderssonin edeltäjä Paavo Arhinmäki kannatti sitä. Itse asiassa työajan lyhentäminen on kulkenut vasemmistoliiton ohjelmissa aina siitä lähtien, kun puolue perustettiin vuonna 1990.

– Vasemmistoliitto ehdottaa, että työaikaa lyhennetään edelleen ansiotasoa alentamatta ja työn kuormitusta lisäämättä – lyhennysmuotoina muun muassa lyhempi työpäivä, vuosilomien pidentäminen ja sapattivapaa, puolue julisti vuonna 1990.

30-tuntisesta työviikosta, eli käytännössä kuusituntisesta työpäivästä, on kirjauksia ainakin parinkymmenen vuoden ajalta. Sen tuoreempi ajatus ei ole myöskään Anderssonin niin ikään linjapuheessaan kannattama perustulo. Aikoinaan asiasta tosin puhuttiin kansalaispalkan nimellä, mutta asia on aivan sama.

Ja jos vielä taaksepäin menee, on monet puoluekokouksessakin esiin nostetut asiat löydettävissä muodossa tai toisessa jo vasemmistoliiton edeltäjän SKDL:n linjauksista. Neuvostoliitosta nykyvasemmistolaiset eivät enää puhu, mutta pohjavireeltään vasemmistolaisuus ei ole viimeisten vuosikymmenien saatossa niin kovin paljoa muuttunut.

Myös kuusituntinen työpäivä palkkaa alentamatta oli SKDL:n tavoitteissa. Asiasta mainitaan esimerkiksi puolueen vuoden 1970 sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. Tuolloin lauantai tosin miellettiin vielä työpäiväksi, joten se kytkeytyi yleisempään tavoitteeseen 36 tunnin työviikosta. Työajan lyhentämisestä oli joka tapauksessa kyse silloinkin.

Tässä paljastuu kuitenkin eräs vasemmistoliiton keskeisistä ongelmista: sen tavoitteita ei tunneta. Jos jopa vuosikymmenestä toiseen ajetut asiat nousevat otsikkoihin uusina, kun uusi johtaja sanoo ne ääneen, on jotakin mennyt pahemman kerran pieleen.

Esimerkiksi keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä jopa nimesi ehdotuksen lyhyemmän työpäivän kokeilemisesta Li Anderssonin 6 tunnin työreformiksi, vaikka Andersson oli juuri täyttänyt vasta kolme vuotta, kun asia jo ensimmäisen kerran kirjattiin vasemmistoliiton tavoitteisiin.

Oulun puoluekokouksessa Li Andersson sanoo, että vasemmistoliitto pyrkii nyt terävöittämään viestiään. Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee linjaukset työelämään liittyvissä kysymyksissä.

– Viestiä halutaan kirkastaa lisäämällä aloitteellisuutta eli puolueen omilla avauksilla. Tehdään omia esityksiä siitä, miten saadaan suomalaisen työelämän pelisääntöjä parannettua.

Andersson haluaa siirtää työhön liittyvän keskustelun painopistettä.

– Tällä hetkellä puhutaan lähinnä vain siitä, mitä työntekijä maksaa, ja todella vähän siitä, miten työntekijä voi omalla työpaikallaan.

Terävyyttä puheisiin toden totta tarvitaan, mutta puolueella on etunaan se, että sillä on takataskussaan roppakaupalla valmiiksi mietittyjä asioita. Ne voidaan paukautella uusina avauksina, kun kukaan ei tiedä, että niitä on ajettu jo iät ja ajat.

Sieltä samoista vanhoista säkeistä löytyy myös Li Anderssonin nyt jo hyvissä ajoin ennaakkoon esittämät kynnyskysymykset sille, voiko vasemmistoliitto osallistua seuraavaan hallitukseen: sosiaaliturvasta ja koulutuksesta ei saa enää leikata.

Persujen laarille – ehkä vähän demarienkin

Olisi voinut kuvitella, että keskustajohtoisen hallituksen oikeistolainen leikkauspolitiikka olisi satanut vasemmistoliiton laariin lisääntyneenä kannatuksena. Näin ei ole kuitenkaan käynyt siinä määrin, mitä olisi olettanut. Li Andersson uskoo kuitenkin tulevaan.

Hän sanoo puolueen tavoittelevan lisäkannatusta laajasti eri puolilta, mutta ei suostu kovin tarkasti yksilöimään kohderyhmiä, joiden kannatusta puolue nyt lähtee kosiskelemaan. Anderssonin mukaan vasemmistoliitolla on lunastamatonta kannattajapotentiaalia ikäryhmässä 35–55-vuotiaat.

– Yksi ryhmä voisi olla perussuomalaisiin pettyneet. Toinen on se kasvava joukko epävarmoja äänestäjiä. Meidän kohtalomme vasemmistoliitossa on ollut se, että olemme monen äänestäjän toiseksi mieluisin vaihtoehto. Toivotaan, että pystyisimme profiloitumaan niin, että olisimme se kaikista paras entistä useammalle.

Tämä saattaisi tarkoittaa myös ryöstöretkeä demarien apajille. Perussuomalaisten kannatus on syöksynyt siinä määrin matalalle, että sieltä ei ole enää kovin paljoa vietävää. Mielipidemittauskäyrät osoittavat, että siinä missä persujen suosio on laskenut, on SDP:n vetovoima kohentunut. On selvää, että Anderssonin haikailemia entisiä persuäänestäjiä on tällä hetkellä demarien takana.

Oppositiokumppanin kannatussaaliista vieminen ei kuitenkaan edistä Anderssonin toista haavetta. Hän uskoo punavihreän hallituksen mahdollisuuteen ja toivoo myös vihreille ja demareille hyvää.

– Minun tavoitteenani ja toiveenani on se, että saisimme kasvatettua koko punavihreän opposition kannatusta kokonaisuudessaan.

Mieluisimmat hallituskumppanit ovat ilmeiset. Andersson ei kuitenkaan usko, että Suomessa voitaisiin siirtyä ruotsalaistyyppiseen blokkikampanjointiin, jossa eri puoluekoalitiot laativat jo ennen vaaleja omat hallitusohjelmaehdotuksensa äänestäjien arvioitavaksi.

Varovasti aseteltuja sanoja

Li Andersson puhuu kuuluvalla äänellä, selkeästi ja sopivalla nopeudella. Hän ottaa joitakin sivuaskelia pressihuoneen kellon alla ja istuu välillä hetkeksi pöydänkulmalle kahvinkeittimen ja maitopurkin väliin.

Vastatessaan hän katsoo kysyjää silmiin, mutta asettelee sanansa tarkasti, jopa varovaisesti.

Andersson kannatti linjapuheessaan niin sanottua 6+6+6-mallia. Siinä vanhempainvapaat jaetaan isän ja äidin puolivuotisiin jaksoihin ja kuuden kuukauden pätkään, jonka järjestelyistä perhe voi päättää tilanteensa mukaan. Mallille on aiemmin kuulunut tukea myös muista puolueista niin, että se luultavasti vielä jonakin päivänä hyväksytään.

Erityisesti kokoomuslaisten kaavailuissa malliin liitetään kuitenkin usein ajatus kotihoidontuen lakkauttamisesta tai lyhentämisestä. Jos vanhempainvapaa pitenisi puoleksitoista vuodeksi, mutta kotihoidontuki poistuisi, lyhenisi lasten tuetun kotihoidon aika puoleen nykyisestä kolmesta vuodesta.

Mikä on vasemmistoliiton kanta asiaan? Li Andersson ei kommentoi.

Asiaan ei ilmeisesti ole linjausta. Tämä saa puolestaan puheet 6+6+6-mallista vaikuttamaan harkitsemattomalta heitolta, koska lasten kotihoitoa ei ole mielekästä käsitellä irrallisina palasina pelkän sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Tuetun kotihoidon kesto vaikuttaa paitsi perheisiin, myös päivähoitopaikkojen tarpeeseen, kuntien kustannuksiin ja niin edelleen.

Perussuomalaiset nousivat marginaalista suureksi puolueeksi pitkälti puheenjohtajansa Timo Soinin letkautusten varassa. Populistisissa puheissa on kuitenkin se huono puoli, että ne kääntyvät puhujaansa vastaan, ellei niitä ole aseteltu niin, että niiden takana voi seisoa. Soini sutkauttelee, mitä arvelee äänestäjien haluavan kuulla, mutta perusteluja väitteille on usein turha etsiä. Nyt Soini on vaikeuksissa,  kun kansanomaiset puheet on tulkittu lupauksiksi, joita ei ole edes oikein kunnolla yritetty pitää.

Li Andersson on tullut tunnetuksi terävänä argumentoijana, ja luultavasti siksi hän on suosittu vieras televisio-ohjelmissa. Puoluejohtajana hän puhuu nyt kuitenkin myös koko puolueensa nimissä. Hänen sanoistaan tulee puolueen linjauksia, ja perustelemattomat heitot saattavat kostautua.

Li Andersson väisteli myös joitakin muita kysymyksiä, kuten arvuuttelua puolueensa ehdokkaasta presidentinvaaleissa. ”En kommentoi” voi olla viisaskin vastaus, kunhan siitä ei tule tapa ja kunhan sitä ei tarjota vastaukseksi, kun poliittisiin linjauksiin kysytään perusteluja.

Fillarikommunistin syliin

Polkupyöräilija pysähtyi halaamaan Li Anderssonia.

Li Andersson huokuu uskoa tulevaan. Tähtäin on korkealla, mutta mitäpä muuta voisi tuoreelta puoluejohtajalta odottaakaan?

– Suomalainen politiikka on muuttunut erittäin mielenkiintoiseksi vuoden 2011 jälkeen. Olemme saaneet useita osoituksia siitä, että Suomenkin kaltaisessa yhteiskunnassa voi tapahtua isojakin poliittisia siirtymiä eri puolueiden välillä äänestäjien toimesta, hän sanoo.

Muutama päivä puoluekokouksen jälkeen Iltalehti kertoo, että nykyisen hallituksen sisällä on jälleen jännitteitä sote-ratkaisuun liittyen. Lehti arvioi, että Suomi voi ajautua jopa uusiin vaaleihin syksyllä. Vaikka politiikka on muuttunut mielenkiintoiseksi ja siirtymiä on eittämättä tapahtunut, syksyyn mennessä ei edes Li Andersson saa vasemmistoliiton kannatusta nostettua kovin korkealle.

Viestin kirkastaminen vie aikaa. Kannatuksen kannalta olisi nurinkurisesti vasemmistoliiton etu, että Sipilän kopla, kuten eräs puoluekokousedustaja puheessaan hallitusta kutsui, ei kaatuisi ainakaan vielä, vaan että puolue saisi rauhassa kerätä vauhtia ennen vaaleja.

Pressihuoneessa hiljaiset hetket pitenevät kysymysten välillä. Li Anderssonia tullaan hakemaan kuvattavaksi. Puolueen viikonlopun aikana valitut uudet johtohenkilöt asettuvat portaille riviin. Juuri siihen, missä alhaalta katsottuna kaide on kuin mielipidemittauksen kyljessä esitetty kannatuskäyrä. Väki asettuu vieläpä sopivasti kuvaajista katsottuna kaiteen vasemmalle puolelle.

Aurinko paistaa pahimmoilleen päin kameroita teatterilämpiön suurista ikkunoista. Valo on huono. Siirrytään ulos sillalle. Silloissakin on aina symboliikkaa.

Mutta ei kuitenkaan niin paljoa symboliikkaa kuin siinä, että yllättäen kuvaajista katsottuna vasemmalta paikalle saapuu pyöräilevä mies. Hän pysähtyy ja nappaa Li Anderssonin halaukseen.

– Fillarikommunisti, tuoreet vasemmistojohtajat naureskelevat.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

Lue myös:

Odinit lähtivät politiikkaan – aseena pelko ja painostus (12.6.2016)

Aiheesta internetissä:

Yle: Keskusta palasi niukasti piikkipaikalle – vihreät porskutti ennätyslukemiin (8.6.2016)

Timo Soini: Haastamalla horjutetaan – punavihreät kyykkäsivät (17.5.2016)

SKDL:n SOSIAALIPOLIITTINEN OHJELMA (1970)

Vasemmistoliiton ohjelma (1990)

Vasemmistoliiton sata tapaa arvostaa ihmistä ja säästää luontoa (1990)

Pohtiva: Vasemmistoliiton ohjelmia ja asiakirjoja

Pohtiva: SKDL:n ohjelmia ja asiakirjoja 

YouTube: Ote Merja Kyllösen puheesta (11.6.2016)

Mikko Kärnän Twitter-päivitys (16.6.2016)

YouTube: Vasemmistoliiton uusien puheenjohtajien ja uuden puoluesihteerin tiedotustilaisuus (11.6.2016)

Iltalehti: Näkökulma: Keskusta ja SDP ovat pohtineet rankkaa B-suunnitelmaa kokoomusta vastaan (15.6.2016)

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X