Tiesitkö nämä salaisuudet gallupeista?

01.07.2016 11.12

(Päivitetty: 01.07.2016 22.45)

Teksti:

Jussi Korhonen

Salaisuus on säilynyt 80 vuotta, vaikka sitä ei ole piiloteltu. Rajakkeja ja Odineita viedään kuin puudelia narussa.

– Aivopesu jatkuu, kirjoitettiin rasistisesta vihanlietsonnasta tunnetun Rajat kiinni -kansanliikkeen Facebook-ryhmässä.

Puoli tuntia myöhemmin poliittista väkivaltaa uhoava katujengijärjestö Soldiers of Odin toisti viestin kaikuna omalla Facebook-sivullaan.

Molemmat siunailut olivat kommentteja Iltalehden torstaiaamuna julkaisemaan uutiseen, jossa kerrottiin, että Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista kannattaa Suomen EU-jäsenyyttä. Kummankin jaon kommenteissa Iltalehden toimeksiannosta tehty tutkimus sekoitettiin kilpailijatabloidi Iltasanomien muutaman päivän takaiseen nettigallupiin.

Rajat kiinni -väen ja Odineiden piirissä totuuskriittisyys on ymmärrettävistä syistä odotettua. Kun kuitenkin Suomen oikeus- ja työministerille Jari Lindströmillekin (ps) näyttää olevan epäselvää, mikä ero on lehtien nettikyselyillä ja tieteellisin menetelmin toteutetuilla mielipidemittauksilla, on asiaa ilmeisen tarpeellista avata hieman tarkemmin.

1001:stä noin 70% haluaa jatkaa EU.ssa. Ja eurossa. Näin tämän itse luen. https://t.co/h9EemsbldK

— Jari Lindström (@lindstrom_jari) June 30, 2016

On tullut aika paljastaa salaisuudet, joiden ei olisi luullut salaisuuksia olleenkaan.

80 vuotta Gallupin läpimurrosta

Mielipiteitä on arvioitu erilaisin menetelmin Yhdysvalloissa jo parisataa vuotta. Pitkään tapana oli kysellä enemmän tai vähemmän summamutikassa valikoidulta joukolta ihmisiä asioita ja sitten yleistää saadut tiedot esimerkiksi arvioksi vaalituloksesta.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Franklin D. Roosevelt peittosi Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa kilpakumppaninsa Alf Landonin murskalukemin. Siihen asti johtavana mielipidemittaajana pidetty Literary Digest -lehti oli ennustanut toisin. Se oli kerännyt valtavan otoksen 2,4 miljoonan amerikkalaisen mielipiteistä ja arveli sen perusteella, että Landon olisi syrjäyttänyt istuvan presidentin.

35-vuotiaan George Gallupin vuotta aiemmin perustama yritys keräsi mielipiteet liki 50 kertaa pienemmältä väkimäärältä. Silti Gallup tiesi paremmin kehittelemänsä tilastollisen otantatutkimusmenetelmän vuoksi.

50 000 tarkemmin valikoitua ihmistä kertoi mietteensä ja niiden perusteella Gallup ennakoi vaalituloksen oikein. Lisäksi hän osasi ennustaa, mikä Literary Digestin arvio olisi ja tiesi kertoa, miksi se meni pieleen. Lehden otos ei ollut edustava. Mielipiteensä kertoneiden joukkoa oli kasattu esimerkiksi puhelinluetteloiden perusteella aikana, jolloin puhelin oli enemmänkin luksustuote. Varakkaampien mielipiteet olivat yliedustettuina, ja republikaaniehdokas Landonin kannatus näyttäytyi todellista huomattavasti suurempana.

Literary Digest meni pian tämän fiaskon jälkeen nurin. Gallup porskuttaa edelleen. Sekin on mennyt vuosikymmenten varrella arvioissaan pieleen, mutta tutkimusmetodin periaate on osoittanut toimivuutensa. Näennäisen pienikin otos voi kertoa hyvällä tarkkuudella mielipiteistä yleisesti, jos kysymyksiä on esitetty joukolle ihmisiä, jotka edustavat oikeassa suhteessa esimerkiksi eri ikäryhmiä, maantieteellisesti eri alueilta olevia, eri tuloluokkia, eri sukupuolia ja niin edelleen.

Tutkimusmenetelmät ovat ajan kuluessa kehittyneet ja parantuneet. Otantatutkimuksen periaate on kuitenkin pysynyt pitkälti samana.

Tilastotieteilijä George Gallupin vuonna 1936 läpi lyöneitä tutkimusperiaatteita soveltaa Suomessa joukko yrityksiä. Eräs niistä on Taloustutkimus, joka on tehnyt Iltalehden toimeksiannosta tutkimuksen, jossa selvitettiin suomalaisten kantoja EU-jäsenyyteen.

Tutkimus ei siis kerro pelkästään 1001 ihmisen mielipidettä, kuten oikeus- ja työministeri Jari Lindström tviitissään esittää. Se on arvio suomalaisten näkökannoista. Arvio perustuu siihen, että ne 1001 ihmistä ovat tarkasti valikoitu joukko, joka edustaa suomalaisia.

Tämä ”salaisuus” mielipidemittauksista on ollut useiden tiedossa nyt jo 80 vuotta. Ehkä se ei vain ihan sattumalta ole kantautunut koskaan ministerin korviin.

Mutta vielä suurempi salaisuus taitaa olla seuraavassa.

Nettigallup ei ole Gallup, vaan klikkimagneetti

Monien lehtien nettisivuillaan suosimat kyselyt ovat varsin eri asia kuin George Gallupin jalanjäljissä kulkevien mielipidemittaajien tutkimukset. Kuka hyvänsä voi käydä klikkaamassa äänensä nettikyselyyn – hyvin vähäisellä nokkeluudella vaikka useampaan kertaan.

Nettikyselyjen otos ei ole millään tavalla edustava. Vastaajiksi päätyy todennäköisesti niitä henkilöitä, joilla on vahva näkemys kysyttävästä asiasta. Otosten edustavuutta ei kovin tarkasti tiedetä eikä välitetäkään tietää, koska se ei ole merkityksellistä.

Suomeen EU-kansanäänestystä puuhaava Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen ratsasteli Iltasanomien nettikyselyllä, jossa kysyttiin mielipidettä Suomen eroamisesta Euroopan unionista. Kun Tynkkynen jakoi äänestyksen sosiaalisessa mediassa, olivat puntit tasan. Pian EU-jäsenyyden kannattajia näytti kuitenkin olevan murskaava enemmistö. Tämä ei kelvannut monille EU-eroa ajaville. Koska tulos oli muuttunut heidän toiveistaan poikkeavaksi, he arvelivat, että tuloksia oli peukaloitu. Juuri tähän kyselyyn ja manipulointiteoriaan yritettiin vedota myös Rajat kiinni -ryhmässä ja Soldiers of Odinin aloittamassa keskustelussa.

Kummassakaan tapauksessa vouhkaajat eivät huomioineet, että Iltasanomien kysely ei kerro mitään suomalaisten mielipiteestä.

Isän pikajuna äänesti koemielessä kuusi kertaa Iltasanomien kyselyssä. Ääniä lähti kolme kummallekin vaihtoehdolle, jotta lopputulos ei vääristyisi. Osoitetuksi tuli, että kuka hyvänsä saattoi paukuttaa ääniä haluamansa määrän haluamalleen vaihtoehdolle. Mitä kiihkeämmin asiaan suhtautuu, sitä todennäköisemmin ihminen käyttää aikaa ja vaivaa vaikuttaakseen lopputulokseen.

Vaaleissa äänensä saa kuitenkin antaa vain kerran, vaikka kuinka intomielinen kysyttävän asian suhteen olisi.

Tällä kaikella ei ole kuitenkaan juurikaan merkitystä, sillä nettikyselyn tarkoituskaan ei ole selvittää mielipiteitä, vaan kerätä klikkauksia.

Lehdet houkuttelevat lukijoita sisällöllä. Iltalehti tilasi rahalla sisältöä Taloustutkimukselta. Iltasanomat loi kiinnostavaa sisältöä paljon halvemmalla: se julkaisi sivuillaan kyselyn, joka itsessään oli houkutteleva sisältö.

Tynkkysen kaltaiset EU-vastustajat ja toisaalla EU-kannattajat hoitivat markkinoinnin lehden puolesta houkutellessaan hengenheimolaisiaan antamaan äänensä – ja siinä samalla katselemaan sivulle aseteltuja mainoksia, joista lehti saa tienestinsä.

Tynkkysen kohdalla on hankala sanoa, onko hän niin tyhmä, että kuvittelee nettikyselyn kertovan jotakin kansan mielipiteestä vai pitääkö hän vain seuraajiaan tyhminä.

Rajakit ja Odinit pulskistuttavat valtamedian pusseja

Valtamedia valehtelee, huutavat maahanmuutto-, ihmisoikeus- ja totuuskriitikot. Monet heistä luultavasti aidosti uskovat olevansa ”kansan enemmistön” asialla. Tämä usko on tärkeää, sillä sen iskostaminen on yksi menestyksekkään propagandan kulmakiviä.

Kun uskomukset ovat imeneet ihmisen riittävän syvälle, hän uskoo mitä hyvänsä merkkiä. Sen pitäisi olla kaikille selvää, että lehtien nettikyselyt eivät kerro kansan mielipiteestä sen enempää kuin lehtien katugallupit, joihin kesätoimittaja on haastatellut kolmea ensimmäistä vastaantulijaa.

Talouskurimuksessa pyristeleville lehdille intomielisten tyhmyys on onnenpotku. Ei niinkään siksi, että se avaa markkinaraon rahvaan sivistämisessä, vaan siksi, että tallukoille on helppo syöttää heitä kiihottavaa sisältöä.

Kun kaupunkilehti Tamperelainen kysyi, pidetäänkö Soldiers of Odinia tarpeellisena, ryhtyivät jengiläiset itse markkinoimaan sisältöä. Laskurit lauloivat, kun umpimielinen väestönosa klikkasi itsensä katsomaan mainoksia. Wotanisteja vietiin. Heidän parjaamansa valtamedia talutti heitä kuin puudelia lyhyessä lieassa.

Nettikyselyn tulokseksi tuli jotakin, mutta kansan mielipiteen kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä. Nettikyselyn tuloksista voi päätellä lähinnä sen, kuinka hyvin sen julkaissut media on onnistunut klikkien kalastelemisessa.

Lukijoiden osallistaminen esimerkiksi äänestyttämällä on eräs keino lisätä sisältöjen houkuttelevuutta. Netissä osallistamisen päämäärä on sama kuin tämänkin kirjoituksen yllä komeilevan kaltaisilla klikkiotsikoilla: saada mahdollisimman moni avaamaan sisältö.

Isän pikajunakin haluaa osallistaa lukijansa: jaa tämä kirjoitus sosiaalisessa mediassa niiden saataville, jotka kuvittelevat, että nettikyselyt kertovat kansan mielipiteen.

Mutta hys hys, ethän vain jaa tätä Odineille ja rajakeille? Annetaan heidän pulskistuttaa jatkossakin valtamedian pusseja. Pidetään nämä salaisuudet vain suvakkien suuren salaliiton tietona, eikö niin?

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.