Keskustan puheenjohtaja hukkasi miljoonien tulolähteensä - tekisikö hän saman Suomelle?
Oppositiojohtaja Juha Sipilä antaa ymmärtää, että hänen omaisuutensa - missä sitä nyt onkaan - on sijoitettu äärimmäisen tuottamattomasti.
Juha Sipilän brändi talousosaajana lähtee tarinan mukaan lukiolaisajoista. Nuuka nuorimies säästi rakennustöistä saamiaan rahoja ja keräsi pääomaa tulevaan yritystoimintaan. It-nousubuumissa yritys menestyi, ja vuonna 1996 mies myi yrityksensä pois 10 – 12 miljoonalla eurolla netto. Luku heittää miljoonan pari sinne tai tänne, Ylen TV1:n Ykkösaamussa kaksi vuotta sitten Sipilä ei tiennyt tarkalleen omaisuutensa ja sijoitustensa loppusummaa. Se oli kuitenkin tuolloin hänen mukaansa edelleen suurin piirtein sama kuin myydessä.
Vielä vuoden 2011 verotuksessa Sipilä oli Kalevan mukaan Oulun vaalipiirin parhaiten tienaava kansanedustaja. Vaikka ansiotuloja oli vain runsaat 18 000 euroa, pääomatuloja oli lähes 280 000 euroa.
Nyt pääomatuloja kaksi vuotta myöhemmin vuodelta 2013 oli enää 19 240 euroa.
Juha Sipilä on siis tuhonnut rahantekokoneensa. Hän on joko menettänyt omaisuutensa jonnekin tai tehnyt umpityhmiä sijoituksia, joiden tuottoa voi vain sääliä. Olisiko tässä malli, miten Sipilä hoitaisi myös Suomen valtiontaloutta?
Sipilä ei itse halunnut avata omaisuutensa mysteeriä vastatessaan tämän aamun YLE-uutisten tiedusteluun.
”Minulla ei ole tarvetta eritellä nyt omaisuutta, niin kuin ei muillakaan, että paljonko on missäkin. Sitä on pankissa ja kiinteistöissä.”
Jos Sipilä olisi ministeri, sitä tarvetta olisi, koska siihen pakottaisi laki. Enää ei Timo Kallin malli 2009 toimi.
Julkisesti on tiedossa Sipilän vastikään vaimonsa kanssa hankkima 1,5 miljoonan euron omakotitalo Sipoosta Kempeleen asunnon jatkeeksi. Se on selkeästi kiinteistösijoitus ja vielä tuottamaton, mutta se ei tietenkään riitä selitykseksi koko miljoonien potin hukkaamiseen. Toki Sipilällä voi olla muitakin yhtä tuottamattomia kiinteistöhankintoja, mutta olisiko tällaisessa mitään järkeä? Ei kukaan tolkun talousmies sellaista tekisi, ja Sipiläkin tietää, että ainakin 5 prosenttia pitäisi kiinteistöistä irrota tuottoa vuodessa.
Haastateltaessa hän sanoi, että ”sitä on pankissa…” Selvä se, mutta tuskin sitä siellä kovin runsaasti on. Miljoonien makuuttaminen pankkien säästötileillä käy tappioksi nykyisillä koroilla ja inflaatiolla. Toivottavasti Sipilä ei tätäkään mallia soveltaisi Suomen valtiontalouteen: Myytäisiin valtionyhtiöt ja sijoitettaisiin myyntivoitot pankkitileille.
”Olen luopunut kaikesta yritysomaisuudesta lupaukseni mukaisesti viime vuoden loppuun mennessä. En omista enää puhelinosakettakaan”, Sipilä kirjoitti 10. huhtikuuta 2014 blogissaan.
Tämä herättää tukun kysymyksiä: Veikö hän yritysomaisuutensa ulkomaille johonkin veroparatiisiin ja kuittasi sen siellä jonkun nimellisen säätiön nimiin? Tuotto tulisi näin pimeästi esimerkiksi liechtensteiniläiselle pankkitilille ja sijoitettaisiin kohta uudelleen. Näin ei ainakaan Suomen valtion finansseja voisi hoitaa.
Vai luopuiko hän yritysomaisuudestaan vastikkeetta? Kenen hyväksi? Menivätkö miljoonat esimerkiksi hyväntekeväisyyteen, uskonveljille, harrastuskavereille vai sukulaisille? Vaimolle?
Ei, Minna-Maaria Sipilä se ei ollut, sillä vaikka hän ansaitsikin tiistaisen Iltalehden mukaan viime vuonna pääomatuloja yli 350 000 euroa, Juha Sipilä kommentoi tiukasti: ”Vaimo vastaa omista tuloistaan ja menoistaan.” Perheessä taitaa olla muitakin miljonäärejä ja Juhaa taitavampia sijoittajia.
Sipilä parkkeerasi pitkään miljooniaan Fortel Invest-sijoitusyhtiössä. Sen osakkaana olivat isä-Juhan lisäksi viisi lasta. Kauppalehti kertoi viime huhtikuussa, että viime vuonna yhtiöllä oli omaa pääomaa vajaat 6 miljoonaa euroa, nettovoittoa firma tuotti 1,2 miljoonaa euroa ennen veroja. Kova talouskone siis! Nyt yhtiön osakkaina ovat enää ainoastaan Sipilän lapset. Lahjoittiko Juha siis osakkuutensa lapsilleen?
”Tässä ei tosiaankaan ole kysymys lahjoituksesta. Lapseni eivät ole järjestelyn vuoksi vaurastuneet eivätkä ole saaneet euroakaan siitä”, Sipilä kirjoittaa blogissaan ja jatkaa:
”Yhtiö on lunastanut minut ja muutaman muun omistajan pois omalla vapaalla pääomallaan.”
Siis lunastanut. Miten se on tapahtunut käytännössä?
Sipilän blogista ilmenee, ”että yhtiön tase on käyty asiantuntijoiden kanssa kriittisesti läpi, mutta yhtiö ei ole yrittänytkään saada arvonalennuksesta hyötyä verotuksessa.”
Ratkaiseva sana on ilmeisesti tuo arvonalennus. Yritysmaailman hienouksia tajuamaton maallikko voi tästä päätellä, että Sipilä yksinkertaisesti lahjoitti miljoonat lapsilleen.
Siis eräänlainen ennakkoperintökö? Maksettiinko tässä yhteydessä säädetyt lahjaverot, käytettiinkö sukupolvenvaihdoshuojennuksia? Ei tarvinnut, koska ”tässä ei ole tosiaankaan kysymys lahjoituksesta, lapseni eivät ole järjestelyn vuoksi vaurastuneet”, Sipilä selittää. Uutta bemaria pukkasikin pihaan ilmeisesti vain rakennustöistä saaduilla kesäansioilla.
Joka tapauksessa tämähän on mitä kuvaavin esimerkki verokikkailusta ja härskistä verosuunnittelusta, jota taitava poliitikko välttäisi viimeiseen saakka, eikö niin? Sipilä luottaa kuitenkin rehellisen näköiseen naamaansa.
Ei sittenkään, ja uskottavahan se on, koska mies toteaa ykskantaan: ”Tässä ei ole käytetty verosuunnittelua.”
Paljon on kysymyksiä, joihin keskustan puheenjohtajan kuitenkin kannattaisi antaa lisäselvitystä jo ennen ensi kevään vaaleja.
Juha Sipilä on ehdottanut, että suomalaisia kasvuyrityksiä autettaisiin perustamalla uusi 3 – 5 miljardin euron rahasto. Varat siihen saataisiin myymällä valtionyhtiöiden osakkeita.
Toki nekin miljardit saataisiin kulumaan – jos Sipilä päättämään pääsee – joko laittamalla pankkiin, sijoittamalla tuottamattomiin kiinteistöihin, arvonalennuksilla tai näiden yhdistelmällä.
Ja tämä kaikki ilman verosuunnittelua.