Vanhat painokankaat
Kirpputoreilla ja netissä vanhojen suomalaisten painokankaiden valiot käyvät kaupaksi. Marimekon tuotanto on haluttua, 1970-luvun isokuvioiset retrokankaat ilahduttavat nuoria. Monia vanhoja kangasmalleja on otettu ja otetaan jatkuvasti uustuotantoon.
Mihin vanhoja kankaita voi käyttää? Valitse merkkivuodesta kertova liina syntymä- tai hääpäiväaterialle. Päällystä ilmoitustaulu mieluisalla kankaalla. Kehystä tunnearvoa tihkuva tilkku, kuten pala lastenhuoneen verhoa. Keräilijä voi keskittyä tietyn taiteilijan, tehtaan tai vuosikymmenen tuotteisiin.
Hinnat vaihtelevat kankaan iän, kunnon, koon ja haluttavuuden mukaan. Katso esimerkiksi Huuto.netistä hakusanalla Marimekko kangas.
Kaj Franck ja Kilta
Kaj Franckin Kilta syntyi 1950-luvun alussa. Siitä tuli legenda.
Perinteiset 12-hengen astiastot saattoivat ennen toista maailmansotaa käsittää jopa 70 osaa. Liemikulhoineen ja paistivateineen ne olivat epäkäytännöllisiä jälleenrakennuskauden pienissä kodeissa.
Kaj Franck (1911–1989) suunnitteli Kilta-astiaston 1950-luvun alussa ”ruokapöydän vallankumoukseksi”. Eipä enää tarvinnut ostaa kuuden tai kahdentoista hengen serviisiä. Jokainen hankki tarvitsemansa määrän lautasia ja tarjoiluastioita.
Kaj Franck pyydettiin Arabian suunnittelijaksi 1945. Kilta tuli tuotantoon 1952, ja sen valmistus päättyi vuonna 1975 Arabian lopetettua fajanssin valmistuksen.
Killan seuraajaksi Franck suunnitteli vuonna 1981 Teeman, jonka valmistusmateriaali on vitroposliini.
Kaj Franck suunnitteli esineet monikäyttöisiksi, pinottaviksi ja pieniin tiloihin sopiviksi. Esimerkiksi korkeareunainen kannellinen uunivuoka palveli myös liemikulhona, ja kahvikupista sai kannen avulla annoskulhon.
Ajan erikoisuus oli luonnonkorkilla varustettu korkea kermakko. Kerma ostettiin tuolloin omaan astiaan. Pullo oli mitoitettu ikkunaruutujen väliin sopivaksi. Ikkunanväli oli alivuokralaisten jääkaappi viileänä aikana.
Killan materiaalina oli uuninkestävä kovafajanssi. Ainoastaan isoin suorakulmainen tarjoiluvati ei kestänyt uunia. Monista Kilta-astioista on tiskissä kulunut pois niissä käytetty kylmäleima.
Astioiden alkuperäinen koriste oli niiden värilasite. Ensimmäiset värit olivat valkoisen lisäksi musta, keltainen, ruskea ja vihreä. Sininen tuli tuotantoon vuonna 1954. Astioihin lisättiin myös koristeita muun muassa Lieska-, Palko- ja Malva-kuviot.
Astiastoa markkinoitiin tehokkaasti. Sillä katettiin niin arki- kuin juhlapöytiä ja sitä yhdisteltiin Arabian tehtaan muihin tuotteisiin. Tyyli oli taiteellista ja epäsovinnaista, Marimekon kankaita, kiviä, oksia, kynttilöitä. Ihmisiä innostettiin kattamaan luovasti ja persoonallisesti.
Killasta tuli kotimaassa ja viennissä erittäin suosittu. Parinkymmenen vuoden aikana myytiin noin 21,5 miljoonaa esinettä.
-
- Sydänkukka – Sydänkukka -kangas on vuodelta 1959/1960. Reunassa lukee Vuokko Eskolin, Printex, jota nimeä käytettiin vuoteen 1966 saakka, yksityiskokoelma.
-
- Linnunpesä – Marimekon Fujiwo Ishimoton Linnunpesä on vuodelta 1982, yksityiskokoelma.
-
- Paviljonki – Tampellan Paviljonkia valmistettiin vuonna 1982. Sen suunnittelija on Anneli Airikka-Lammi, taiteilijan arkisto.
-
- Sonaatti – Marimekon Sonaatti on vuodelta 1967, suunnittelija Kaarina Kellomäki, Vanhaa ja Kaunista.
-
- Musta Lammas – Marimekon alkuaikojen kankaat painettiin käsin. Vuonna 1974 aloitti Herttoniemen koneellinen paino. Musta Lammas on Maija Isolan käsialaa vuodelta 1957, Vanhaa ja Kaunista.
-
- Muskotti – Marimekon Muskotti vuodelta 1963 on Maija Isolan malli. Satiinille helmiäisvärillä painettu kangas on myöhempää tuotantoa, yksityiskokoelma.
-
- Linnut – Tampellan Linnut-mallia painettiin vuonna 1977, suunnittelija Anneli Airikka-Lammi, taiteilijan arkisto.
-
- Taimi – Aini Vaarin Taimi-kuosi vuodelta 1961 on otettu uudelleen tuotantoon, Finlayson.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti