Kuninkaallista taikaa vai älyttömyyttä? Seuran uusi kuninkaallisblogi kommentoi hovimaailman ihmeitä

Seura.fi:n uusi kuninkaallisblogi Kuninkaallista elämää kommentoi Euroopan kuninkaallisten piirien uusimpia käänteitä asiantuntevasti ja kantaaottavasti. Bloggaaja Mikaela Larsson pohtii blogin alkuun suhdettaan kuninkaallisiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio vastaanottivat Tanskan kuningatar Margareetan Presidentinlinnan edessä kesäkuussa 2017. Kuninkaallisbloggaaja Mikaela Larsson oli seuraamassa Pohjoismaiden valtionpäiden juhlavierailua.

Seura.fi:n uusi kuninkaallisblogi Kuninkaallista elämää kommentoi Euroopan kuninkaallisten piirien uusimpia käänteitä asiantuntevasti ja kantaaottavasti. Bloggaaja Mikaela Larsson pohtii blogin alkuun suhdettaan kuninkaallisiin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Mikaela Larsson

Vuonna 2017 kävin peräti kahteen otteeseen seisoskelemassa hyisen kylmässä Helsingissä. Kummallakin kerralla päivä sisälsi ihan vaan ulkona seisoskelua ja odottelua. Syy? Kuninkaalliset tietysti!

Kesäkuussa Pohjoismaiden valtionpäät saapuivat onnittelemaan 100-vuotiasta Suomea. Marraskuussa juhlavuosi toi prinssi Williamin tänne pohjoiseen. Molemmilla reissuilla viimassa hytiseminen onneksi kannatti. Kuninkaallisblogi sai raporttinsa vierailuista.

Mikä kuninkaallisissa kiinnostaa meitä?

Kuninkaallisissa on tietynlaista älyttömyyttä, jota on vaikea pukea sanoiksi. Se saa odottelemaan sateessa, että vieraan maan diplomaatti pyrähtää ohitse. Se vetää tv:n ääreen seuraamaan, kun kaksi itselle vierasta ihmistä jossain päin maailmaa menee naimisiin.

Kyllähän se tuntuu hassulta, että joissain Euroopan maissa niiaillaan asemansa perineelle valtionpäälle.

Onko syynä historiallisuus? Kuninkaalliset ovat lenkkejä pitkässä ketjussa, ikään kuin jotain itseään suurempaa. Ehkä kyse on pinnallisesta puolesta; kaikki näyttää maagiselta tarpeeksi koreasti paketoituna. Kuninkaalliset puitteet linnoineen ja jalokivineen häikäisevät kenet tahansa.

Vai olisiko kyse salaperäisyydestä? Hoveissa on tapoja, joihin ei muualla nykypäivänä törmää. Tiedämme kuninkaallisista paljon, mutta toisaalta emme mitään, sillä julkikuva on tarkkaan harkittu.

Kuninkaalliset näyttävät entistä mystisemmiltä tasavallassa kasvanein silmin. Rohkean sanoa, että Suomessa ei yksinkertaisesti koeta sellaista kansallishurmosta kuin kruununprinsessa Victorian häät Ruotsissa tai kuningatar Elisabetin valtakauden timanttijuhlat Britanniassa.

Ovathan Sauli ja Jenni suosittuja, mutta tasavallassa presidentin perhe ja yksityiselämä eivät lähtökohtaisesti kuulu pakettiin, kuten monarkioissa. Vaalikausia ja poliitikkoja tulee ja menee, eikä keneenkään ehdi kiintyä samalla tavalla kuin monarkiassa. Kuninkaallisia seurataan vauvasta vaariin. He ovat elämäntapahtumineen tarpeeksi samaistuttavia, mutta tarpeeksi kaukana omasta arjesta.

Mikään järjestelmä ei ole täydellinen, enkä minäkään tästä harrastuksesta huolimatta suhtaudu aiheeseen kritiikittömästi. Kyllähän se tuntuu hassulta, että joissain Euroopan maissa niiaillaan asemansa perineelle valtionpäälle. 

Suomessa ei yksinkertaisesti koeta sellaista kansallishurmosta kuin kruununprinsessa Victorian häät olivat Ruotsissa.

Jotain kiehtovaa tässä aiheessa kuitenkin on. Kävin viime kesänä Kotkassa Langinkosken kalastusmajalla, jossa Venäjän keisari Aleksanteri III perheineen vieraili kesäisin.

Langinkosken maisemia katsellessaan matkaseurueeni pohti vierailumme luonnetta. Keisaripari käytti kalastusmajaa joitakin päiviä kesässä muutaman vuoden ajan, yöpymättä mökissä kertaakaan. Siellä me kuitenkin olimme 130 vuotta myöhemmin ihmettelemässä paikkaa ja sen ylhäistä isäntäparia.

Älytöntä vai sitä kuninkaallisten kuuluisaa taikaa? Ehkä molempia. Sitä tämä kuninkaallisblogi tutkii.

Tervetuloa siis mukaan Kuninkaallista elämää -blogiin!

Lue myös: Kuningatar Elisabet ja kuningatar Margareeta istuvat tiukasti valtaistuimillaan – Nämä asiat yhdistävät arvostettuja voimanaisia

X