Nyepi – uusi vuosi balilaisittain

Yksi matkustamisen hyviä puolia on se, että voi viettää uutta vuotta monta kertaa vuodessa. Balilaiseen uuden vuoden juhlintaan kuuluu näyttäviä kulkueita ja Nyepi, Hiljaisuuden päivä, jota voi suositella kaikille täällä päin liikkuville.

Nyepiä vietettiin tänä vuonna 17. maaliskuuta. Hindujen ajanlasku on gregoriaanista 58 vuotta jäljessä, joten nyt on alkanut vuosi 1940. Bali on tunnettu henkisyydestään ja uusivuosi täällä on puhdistautumisen, anteeksipyytämisen ja -annon sekä meditoimisen aikaa. Juhliminen alkoi jo viikolla ja huipentui perjantai-iltana 16. päivä, jolloin täällä Ubudissa ogoh-ogoh -kulkueet kohtasivat Ubudin kuninkaanpalatsin luona, kahden suurimman kadun risteyksessä. Myös Nyepin jälkeinen päivä on juhlapäivä ennen uuden vuoden arjen koittamista.

Ogoh-ogoh -hahmot ovat hurja näky. (IL)

Balilla uskotaan, että uutenavuotena pahat henget ovat liikkeellä, joten niitä kuuluu karkottaa. Meidän homestaymmekin isäntäperhe kolisutteli perjantaina iltapäivällä puisia keppejä asfalttia vasten myös huoneemme edustalla demoneista eroon päästäkseen. Perheenjäsenet ja ystävät pyysivät mahdollisia pahoja tekojaan anteeksi toisiltaan ja kävivät kotitemppeleissään. Illan suuressa kulkueessa kuljetettiin paperimassasta taitavasti tehtyjä mytologisia hahmoja, ogoh-ogoheja, joiden julmien ilmeiden ja eleiden tarkoituksena oli myös karkottaa pirut maisemista.

Jotkut hahmot olivat kymmenmetrisiä, jotkut hieman pienempiä. Toisissa oli silmissä ja suussa värivaloja tunnelmaa tehostamaan. Pienimpiä patsaita kantoivat lapset ja myös energiset naisporukat kantoivat omiaan. Patsaiden edellä kulki miehiä pitkien, t:n muotoisten bambukeppien avulla. Heidän tehtävänsä oli nostaa sähköjohdot patsaiden tieltä. Yleisö huokaili ja riemuitsi, kun hahmojen ulokkeet tarttuivat johtoihin ja miehet onnistuivat vapauttamaan ne. Palatsin luota patsaita lähdettiin kantamaan yhtenä kulkueena eteenpäin.

Monet ravintolat ja hierontapaikat olivat jo illalla kiinni, osa koko viikonlopun. Muutkin sulkivat aikaisin ja jopa 24 tunnin kaupat laittoivat ovet kymmeneltä säppiin. Joogakoulumme lopetti tunnit jo puoliltapäivin. Pääkadut oli suljettu autoliikenteeltä ja oli hieno tunne päästä kävelemään kaduilla, joiden ylityskin on normaalisti hermoja raastavaa puuhaa. Yhteisö alkoi jo valmistautua Nyepiin.

Ennen hiljaisuutta oli väkeä liikkeellä. (TM)

Kello kuusi aamulla alkoi Hiljaisuuden päivä, joka on tarkoitettu hiljentymiseen ja meditaatioon. Vuorokauden ajan kaikki liikenne kaduilla on kielletty, hälytysajoneuvoja lukuunottamatta ja ihmisten tulee pysytellä kotonaan, matkailijoiden tapauksessa majapaikoissaan. Kadulle näkyviä valoja ei saa sytyttää ja tänä vuonna myös internet oli saarella pimeänä. Valojen sammuttamiseen on syynä se, että mereltä tulevat demonit eivät joko löydä koko saarta, tai ainakin uskovat sen olevan autio. Työntekoa tulee välttää ja jopa saaren lentokenttä on suljettu. Liikkeet ovat tietysti kiinni. Täydellinen päivä miniretriitille siis!

Kaikki matkailijat eivät olleet asiasta tietoisia ja kaduilla näkyi illalla epätoivoisia turisteja, jotka juuri lennolta tulleina etsivät ruokapaikkaa, jotkut vielä raahasivat matkalaukkujaan majapaikkojaan kohti. Myös vastapäiseen huoneeseemm tupsahti perjantai-illalla kaksi venäläisnaista, jotka yllättyivät kuullessaan, että seuraavana päivänä liikenne on kielletty. ”No ei sitten mitään, voimme kävelläkin katsomaan maisemia.” No ei. Jotkut turistit ovat järkyttyneitä siitä, että yhtenä päivänä ei voi eikä saa tehdä mitään, toisia hermostuttaa netin puute.

Meille Nyepi oli taivaan lahja. Kun heräsimme, mistään ei kuulunut normaalia taustamelua, mopojen pärinää. Ylitsemme ei lentänyt yksikään lentokone. Jopa kukot olivat tavallista hiljempaa. Nettiä ei kaivannut. Meillä oli lupa pitää valoa huoneessa, joten ajattelimme viettää illan lukien.

Olimme myös varautuneet ostamalla kaupasta ruokaa, mutta homestaymme oli useimpien muiden majoitusliikkeiden tapaan varautunut siihen, että vieraat eivät ole varautuneet. Meille tarjottiin normaalin aamiaisen lisäksi lounaaksi gado-gadoa, salaattia pähkinäkastikkeella ja illalliseksi nasi gorengia, paistettua riisiä ja vihanneksia. Samalla kävi ilmi, että isäntämme on koulutukseltaan kokki, mikä oli helppo uskoa. Kun kysyimme maksua, meille vastattiin, että kuuluu hintaan. Älä tee mitään -päivästä tuli myös älä osta mitään -päivä.

Aurinko laski kaksikymmentä vaille seitsemän, niin kuin se täällä tekee. Tropiikissakaan pimeys ei humahda niskaan kuin esirippu, toisin kuin nuorena joistan kirjoista luin, mutta hämärä tulee nopeasti auringonlaskun jälkeen. Lepakot alkoivat kaarrella pihapiirissä tuttuja ratojaan ja kookospalmujen varjot piirtyivät itäistä taivaanrantaa vasten.

Kun pimeys sitten koitti, roihahti yllämme tähtitaivas loistoon kaikessa komeudessaan. Olimme jo ennalta lukeneet, että valosaasteen puuttuessa tähdet näkyvät Nyepin aikana erityisen hyvin, mutta uskomaton näky yllätti meidät silti. Linnunrata lukemattomine tähtineen erottui selvästi ja sen liepeillä tuikkivat kilpaa kirkkaat yksittäiset tähdet ja tähtikuviot. Naapurin venäläiset ottivat tuolit terassiltaan ja siirtyivät myös pihalle tähtiä tähyilemään. Hiljaisuuden rikkoivat vain sirittävät kaskaat ja huutavat gekot. Jossain kaukana Lombokin suunnassa välähteli muutama salama.

Terassillamme ei valoa saanut pitää, mutta emme malttaneet siirtyä sisällekään lukemaan vaan istuimme pimeässä ja lämpimässä hiljaisuutta kuunnellen ja rauhasta nauttien. Bali tuntui entistä enemmän paratiisisaarelta.