Rooman keskusta on keskustojen parhaimmistoa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lähteminen Firenzestä oli jopa haikeaa, mutta meitä odotti jälleen maailman ihmeellisin kaupunki, Rooma, jossa oli tiedossa lisää töitä. Matkasimme samalla tavalla Firenzestä pois kuin sinne saavuimmekin, eli rautateitse, joka täälläkin on ilmeisesti se turvallisin maaliikenteen muoto. Tunnetusti kaikki tiet vievät Roomaan ja roomalainen tie se on rautatiekin, joten periaatteessahan ei ollut väliä, mihin junaan hyppäisi, Roomaan päätyisi kuitenkin. Päätimme kuitenkin pelata varman päälle ja jopa tuhlata hieman ottamalla nopean Pendolinon alle.

Meillä oli tiedossa ilmainen majoitus ystäväperheen luona Ostiassa, siis samassa paikassa ja asunnossa, johon Italiaan alun perin saavuimmekin. Matkustimme kuitenkin Roomaan pari päivää ennen kierrelläksemme keskustassa ja verestääksemme muistoja. Edullisen majoituksen saanti oli kuitenkin epävarmaa, varsinkin kun tavoiteosoite oli Rooman keskusta, mutta meitä lykästi. Löysimme viidenkympin vuorokausihintaan ullakkohuoneen pienestä huoneistohotellista aivan ytimestä, viiden minuutin kävelymatkan päässä tunnetulta Piazza Navonalta. Vastaanottovirkailija kertoi iloisena sijoittaneensa meidät huoneeseen, jossa oli poreamme ja muutama askelma kattoterassille. Tai kolmelle kattoterassille, tarkkaan ottaen.

Ryntäsimme tietysti heti huoneeseen saavuttuamme katolle katsomaan maisemia, ja täytyy sanoa, että niissä ei ollut valittamista. Terasseilta oli 360 asteen näkymä yli koko Rooman ja kun seuraavana päivänä istuimme terassilla ottamassa aurinkoa ja nauttimassa kuohuviiniä mietin, että Pietarinkirkon kupolia ja Castel Sant’Angelon linnoitusta tulee aivan liian harvoin katseltua uimahousuissa ja bikineissä. Santa Maria della Pacen kirkon kellot soivat käytännössä korvan juuressa. Illalla kaupunki levittäytyi valomerenä allamme ja kivenheiton päässä soljui Tiber.

 

Rooman keskusta oli terassimme ympärillä.

Näkymät kattoterassiltamme olivat aika kivat. © IL

 

Edellinen Italian-matkamme viisi vuotta sitten oli samalla ensikosketukseni Roomaan. Odotukseni olivat silloin korkealla, mutta ne jopa ylittyivät. Oli tietysti elämys nähdä omin silmin Colosseum, Circus Maximus, Forum Romanum ja monet muut antiikin Rooman keskeiset paikat ja käydä Vatikaanissa ja nousta Espanjalaisia portaita sekä heittää kolikko Fontana di Treviin.

En silti ollut osannut kuvitella, että Rooman keskusta on täynnä mitä viehättävimpiä pieniä katuja ja kujia ja viihtyisä aukioita, joista kaikki eivät suinkaan olleet täynnä turisteja. Liikkuminen jalan on yllättävän helppoa ja hauskaa ja kaupunki on myös hämmästyttävän vehreä. Metro on toimiva ja taksit halpoja. Vaikka roomalaiset tuskailevat turistilaumoja, asumisen kalleutta, kuumuutta ja infrastruktuurin rappeutumista, nousi Rooma matkailukaupunkina välittömästä yhdeksi suursuosikeistani.

 

Rrooman keskusta on täynnä hienoja paikkukatuja.

Via Condittori on yksi Rooman keskustan vanhoja katuja. © IL

 

Viidessä vuodessa tilanne on muuttunut hieman, sillä nyt turisteja alkaa todellakin olla joka paikassa ja sellaisillakin keskustan kulmilla, joilla Tanjan kertoman mukaan vielä kymmenen vuotta sitten oli pikkuliikkeitä ja polkupyöräkorjaamoja, siis paikallisten asukkaiden käyttämiä ja tarvitsemia palveluja. Aioimme myös uudistaa tuttavuutemme Pantheonin kanssa, mutta luovuimme toivosta heti saavuttuamme sen luokse. Kirkon edessä olevalla aukiolla kiemurteli satojen metrien jono turistiryhmiä ja vaikka jono näyttikin etenevän ripeästi, ei ajatus Pantheonin läpijuoksusta juuri houkutellut.

 

Pantheonin jonot.

Hiljaa virtaa turistijono Pantheoniin. © IL

 

Muutaman minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme oli kuitenkin Carrefour, josta edullinen auringonpalvontaprosecco oli kätevä noutaa. Monien entisten pikkuliikkeiden tilalla on nyt ravintoloita, baareja ja turisteja palvelevia liikkeitä, mutta niinpä aitoa ja myös hyvää italialaista ja eritoten roomalaista ruokaa oli helppo saada ja vieläpä järkevään hintaan. Muistimme eräällä lähikadulla sijaitsevan pizzerian, Al Bracieren, jonka viisi vuotta sitten löysimme puoliksi sattumalta. Pienen haeskelun jälkeen paikka löytyi uudelleen, eikä tuottanut pettymystä. Aito puu-uunipizza maistui siellä edelleen taivaalliselta. Pizzahan on lähtöisin Napolista, mutta Rooma on toinen Italian tärkeistä pizzakaupungeista.

Toisena iltana päätimme syödä roomalaista pastaa. Roomalaisille pastoille on tunnusomaista yksinkertaisuus, jota itsekin ruuanlaitossa arvostamme. Niinpä molempien lautaselle päätyi pasta cacio e pepe, josta juuston ja pippurin tarkoin harkittu liitto tekee jo syyn sinänsä matkustaa Roomaan.

X