Naisleijonille olympiamitali - muuten pettymysten päivä

Naisleijonat palasivat olympiamitalikantaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen, kun Venäjä kaatui pronssipelissä 3-2. Tiukille kuitenkin meni, vaikka vielä alkulohkossa Suomi löi Venäjän puhtaasti 5-1.

Venäjä pystyi haastamaan Suomen yllättävänkin hyvin. 3-1-johdossa homma näytti hetken jo ratkenneen, mutta Venäjä tuli vielä maalin päähän. Lopussa Suomi pelasi mainiosti ja Venäjä ei ollut saada edes maalivahtiaan pois. Voitto tuli ja vain se on tärkeää, ei se, millä tavalla se tuli. Vaikka monet naisten jääkiekkoa halveksivat ja pitävät lajin olympiamitalia vähäarvoisena, niin olympiatasolla jokaisen mitalin saavuttaminen on hankalaa. Suomelle tärkeät maalit tekivät Petra Nieminen, Susanna Tapani ja Linda Välimäki.

Miesleijonien kisat päättyivät katkerasti jo puolivälieriin 0-1-tappiolla Kanadalle. Avauserä oli Suomelta erinomainen, mutta sen jälkeen Kanada otti tahtipuikon. Mikko Koskinen pelasi maalilla loistavasti, mutta sekään ei auttanut. Kanada pelasi tarkkaa keskialueen puolustusta. Suomella oli silti lukuisia loistavia tekopaikkoja, joista olisi voinut maaleja tehdä. Yksi iso syy tehottomuuteen oli Kanadan maalissa loistavasti pelannut Kevin Poulin, joka tuli kesken pelin jäälle loukkaantuneen Ben Scrivensin tilalle. Leijonat teki kaikkensa, mutta mikään ei riittänyt. Rehellisyyden nimissä Kanada oli pykälän verran parempi joukkue. Yksi iso alue oli aloitukset; Kanadan maali syntyi aloitusvoiton jälkeen, ja esimerkiksi lopun ylivoimalla ilman maalivahtia Kanadan puolustusalueella oli kolme aloitusta, jotka Kanada voitti kaikki. Pettymyshän tämä on, ei siitä mihinkään pääse.

Emmi Peltoselta mainio luistelu

Emmi Peltonen kaatui kolmoishyppynsä taitoluistelun lyhytohjelmassa. Muuten luistelu sujui hyvin. Hyppy-yhdistelmä heti ohjelman alkuun sujui todella tyylikkäästi. Silti Peltonen sai ennätyspisteensä 55,28, n riittivät 18:nneksi eli kirkkaasti vapaaohjelmaan, mihin pääsi 24 luistelijaa.

Lumilautailun Big Airin karsinnassa ei mennyt yhtä iloisesti. Hyvin suomalaiset laskivat, mutta hyppyjen taso ei kuitenkaan riittänyt 12 parhaan finaaliin. Etenkin Rene Rinnekankaan toinen hyppy jätti jossiteltavaa; eipä siitä korjattavaa juuri löytynyt, mutta niin vain pisteitä ei tuomaristolta riittävästi herunut. Erästä finaaliin mentiin pisteillä 85,00, Rinnekangas sai 83,00.

Karsinnan taso toisessa erässä äityi huimaksi, siitä viimeisenä finaaliin mentiin pisteillä 90,50. Peetu Piiroinen taituroi toisella hypyllään 87,25. Roope Tonterin pisteet olivat 86,50 ja Kalle Järvilehdon 83,25. Yhtään suomalaista ei siis finaalissa nähdä.

En ole lajiekspertti, joten kysyn. Kun on kyse arvostelulajista, miksi finaaliin ei mene kahden erän jälkeen 12 eniten pisteitä saanutta lautailijaa vaan kuusi parasta molemmista eristä? Pisteissähän Piiroinen oli kaikista laskijoista juuri se 12:s.

Parisprinteissä pettymyksiä

Maastohiihdon parisprintit herättivät isoa huolta jo alkuerien jälkeen. Naisissa Mari Laukkanen hyytyi täysin viimeisellä osuudellaan ja jäi keulasta 14 sekuntia. Finaalipaikka toki tuli – ja selkeällä erolla jälkimmäisestä erästä, joten optimistinen penkkiurheilija ajatteli tuon olleen vain taktiikkaa voimien säästämiseksi finaaliin…

Miesten puolella sairastelleen Ristomatti Hakolan avausosuus oli nihkeä, mutta kone käynnistyi onneksi. Martti Jylhällä oli puolestaan vaikeuksia viimeisellä osuudella, kuten eilen ennakossa uumoilinkin. Suomi tuli ensimmäisessä alkuerässä vaihtoon viidentenä, kun kaksi parasta pääsi suoraan jatkoon. Kaksikko oli lopulta erän neljäs ja selvisi ajan perusteella finaaliin, mutta aika lujille jouduttiin; mikään ei viitannut siihen, että kaksikko tappelisi finaalissa likikään mitaleista.

Finaalissa Laukkanen näytti hyytyvän avausosuudella jo ensimmäiseen ylämäkeen. Puhti oli täydellisesti pois ja ero jo ensimmäisessä vaihdossa oli kärkeen peräti viisi sekuntia. Krista Pärmäkoski nosti Suomen omalla osuudellaan kärkikahinoihin. Laukkasen osuudella muilla oli pistää peliin Charlotte Kallaa, Marit Björgenia ja Kikkan Randallia. Toisella hänen osuudellaan jo ensimmäisessä mäessä tuli eroa kärkeen 6-7 sekuntia. Vaihdossa Suomi oli epätoivoisesti finaalin toiseksi viimeisenä jo liki 13 sekuntia keulasta. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Viimeisessä vaihdossa Suomi oli seitsemäs jo 24 sekuntia kärjestä. Kun Venäjän hiihtäjällä hajosi sauva toiseksi viimeisen osuuden ylämäessä, se antoi Suomelle vielä sauman viitossijaan. Pärmäkoski kavensi ankkurina kaksi sekuntia eroa kärkeen ja nosti Suomen viidenneksi.

Kisan voitti USA, kun Jessica Diggins painoi väkisin loppusuoralla ohi Ruotsin Stina Nilssonin. Norja oli kolmas. Pakko sanoa, että Mari Laukkasen suoritus oli raskas pettymys. Hän oli Lahden MM-kisoissa vuosi sitten maastohiihdon sprintin paras suomalainen, mutta nyt ei kulkenut yhtään mihinkään. Hyvä kysymys on, kenen sitten olisi pitänyt hiihtää hänen tilallaan? Laura Monosen, Kerttu Niskasen, Riitta-Liisa Roposen? Tuskin kukaan heistä olisi pystynyt juurikaan parempaan suoritukseen. Ja juuri tässä kulminoituu suomalaisen hiihdon ongelma; harjoittelun painopiste on ollut aivan liian monella urheilijalla liian monta vuotta perinteisessä hiihdossa. Vapaan tyylin taitajia ei Pärmäkosken lisäksi ole. Laukkasen kohdalla ihmetyttää se, miten hän on kadottanut kuntonsa totaalisesti kauden tärkeimmällä hetkellä; kaikki ampumahiihtokilpailut menivät täysin vihkoon ja nyt myös tämä. Viimeistely on epäonnistunut kyllä täydellisesti. Okei, viides sija oli suomalaisilta ihan hyvä, mutta ero mitalisijoihin kaamea.

Miesten finaalissa Suomi oli kaksi osuutta kärjen mukana, kolmannella Martti Jylhä jäi keulasta kuutisen sekuntia. Ristomatti Hakola nosti Suomen nelososuudella jälleen parin sekunnin päähän mitalikamppailusta hyvällä vedolla. Mutta kuten ennakoin jo eilen, Jylhän paukku viimeisellä osuudellaan ei riittänyt, hän jäi liki puoli minuuttia kärjestä. Hakola hiihteli viimeisen osuuden maaliin ja Suomen sijoitus oli lopulta yhdeksäs 36 sekuntia kärjestä. Pieni pettymys tämäkin, vaikka mitalihaaveet jo ennalta ohuet olivatkin.