Pyöräily Espanjan aurinkorannikolla vaatii valppautta – Matkapäiväkirja paljastaa, mikä vei reissumiehen satulasta sairaalaan
Espanja kuuluu Euroopan suuriin pyöräilymaihin. Testasimme viisi Aurinkorannikon reittiä ja listasimme vinkit turvalliseen pyöräilyyn.
Mijas kylpee ilta-auringossa. Sieltä Alahaurínin ja Coinin suuntaan on tarjolla mukavaa maaseutumaisemaa.
Espanja on maa, jossa pyöräillessä lämpötilojen virtaukset tuntuvat iholla. Málagan laitamilla väkevä viemärinhaju ärsyttää nenää, mutta kaupungin ulkopuolella tuoksuvat mantelipuut ja havumetsä.
Olen matkustanut Málagaan tehdäkseni lähiseudun hiekkateillä päiväretkiä pyöräillen. Yöt nukun Málagan trendikkäässä Sohossa, The Lights -minihotellissa vastapäätä Atarazanas-toria. Mukaan olen ottanut vain välttämättömimmän, ja omien eväiden sijaan syön pienissä ravintoloissa.
Pyöräillessä aistii kaiken sen, mitä autoilija harvoin tavoittaa. Lisäksi hitaammin kulkeva näkee enemmän. Toisaalta pyörällä liikkuu kohtalaisen pitkiäkin matkoja päivässä, jos niin haluaa.
Monin paikoin pyörämatkailijoihin suhtaudutaan Espanjassa erityisen lämpimästi. Kohtaamiset tuntemattomien kanssa lämmittävät mieltä.
1. päivä – Nerja, 110 kilometrin lenkki Euroopan parvekkeella
Euroopan parvekkeeksi kutsutusta Nerjasta pääsee ihailemaan maisemia jyrkänteeltä alas merelle. Roby ja Toby Englannista katselevat siellä perinteistä paperikarttaa. He ovat tulleet Espanjaan campervanilla Britannian Kentistä.
”Kun lähdimme, kotiin jäi maahan kymmenen senttiä lunta”, sanoo Roby.
Eläkeläiset ajelevat maantiepyörillänsä pieniä päiväretkiä matkailuautoltaan. Tänään he ovat pyöräilleet noin 10 kilometriä matka-autoltaan.
He eivät tee tarkkoja suunnitelmia mutta suosivat mahdollisimman rauhallisia paikkoja.
On aika jatkaa matkaa, kunnes on ruokatauon aika. Ensimmäisessä ravintolassa on tarjolla vain varjopaikka, mutta koska olen tullut tänne auringon takia, päätän jatkaa pienen matkaa takaisin Málagan suuntaan. Málagan ja Nerjan välisen N-340-rantatien varrella riittää vaihtoehtoja.
Pysähdyn nukkavierun näköiseen ravintolaan karavaaniparkin tuntumassa. Hivenen nuhjuiset muovituolit ovat metrin päässä ajoradasta, mutta saan ystävällistä palvelua, erinomaisesti maustettua tsatsikia leivän kanssa sekä erittäin herkullisen pepperonipitsan tuoreilla herkkusienillä. Maitokahvi maksaa vain euron.
2. päivä – 65 kilometriä Ermita de las Tres Crucesiin sisältää huiman nousun
Seuraavana päivänä suuntaan sisämaahan. Málagassa paikallinen pyöräilijä neuvoo suuntaamaan Cártama-nimisestä kaupungista vuorille.
Menomatkalla tapaan Danielen Italiasta ja Martinen Hollannista. Heillä on mukanaan leirivarusteet ja teltat yöpymistä varten.
”Ylhäällä vuoristossa oli harvinaisen kylmä”, he sanovat yhteen ääneen.
Päivän kääntöpaikkani on Eremita de las Tres Crucesin kirkko. Kirkko on rakennettu avoimelle kukkulalle 650 metrin korkeuteen. Málagasta päiväretki kirkolle on noin 65 kilometrin mittainen, ja siihen sisältyy noin puolentoista tunnin yhtäjaksoinen nousu.
Tanskalainen 60-vuotias sähköasentaja Jesper Hansen näyttää kirkolta lähteviä lukemattomia reittimahdollisuuksia. Hän on asunut jo vuosikaudet Los Bolichesissa.
”Pidän lämmöstä ja voin ottaa vapaata työstäni fillarointiin, kun on hyvä keli”, hän sanoo.
3. päivä – 55 kilometriä Cártamassa sisältää törmäyksen
Espanjassa pyörätiet mutkittelevat keskellä ruuhkaista asutusta. Liikennekulttuuri on sallivampi, vaikka välillä kiihkeitä ollaankin.
Välillä joutuu ajamaan autojen edellä kapealla vuoristotiellä, jossa autot kärkkyvät turvallista ohitusmahdollisuutta. Toisaalta poliisi valvoo kaupungeissa aktiivisesti myös pyöräilijöiden velvollisuuksia eli sitä, että pyörällä ei ajeta jalkakäytävillä.
Maalaiskylissä puolestaan vartioivat koirat, onneksi useimmissa paikoissa aitojen sisäpuolella. Useimmat irtokoirat eivät noteeraa pyöräilijää, mutta jotkut ovat erityisen kiinnostuneita. Jonossa ajettaessa usein ensimmäinen pyöräilijä pääsee suhahtamaan huomaamatta ohi, mutta seuraajat saattavat olla pulassa.
Törmään itse Rincón de la Victoriassa koiraan. Ajan yksin, kun näen, kuinka koira pääsee omistajiltaan karkuun rauhallisessa risteyksessä. Törmäämme keskellä tietä. Koira selviää säikähdyksellä, mutta minä saan Málagan yliopistollisessa sairaalassa kolme tikkiä kyynärpäähän.
Eurooppalainen sairaanhoitokortti ei ole matkassa mukana, mutta selviän suomalaisella henkilötodistuksella ja hymyllä. Pääsen jatkamaan pyöräilyä vielä samana päivänä, vaikkei sitä suositellakaan. Käyn Málagan lentokentän takana, Cártaman asemakylässä päivällisellä.
4. päivä – Mijas, 65 kilometriä Aurinkorannikolla
Rannikkokaupunki Mijas on yksi suosituimmista lomakohteista Aurinkorannikolla. Sinne on noustava jyrkkä mäki ylös rannikolta, mistä suunnasta tahansa tuleekin. Los Bolichesista nousee maantie ylös, samoin Benalmádenan suunnalta. Kivoja pieniä hiekkateitäkin on tarjolla.
Halutessaan seikkailua Alahaurín El Granden ampumaradan kulmalta voi suunnata jeeppitietä vuoren yli. Ylhäällä maisema on metsäpalon jäljiltä aavemainen.
Mijaksen vieressä on paikallinen maamerkki, Antennimäki, joka on saanut nimensä huipulla olevista antenneista. Reitti vuorenhuipulle on yksi suosituimpia pyöräreittejä. Se on haastava nousu noin tuhannen metrin korkeuteen, mutta reitiltä avautuu hulppeat maisemat rannikolle.
Tie on kapea, mutta kohtuullisesti asfaltoitu. On syytä olla varovainen, sillä varsinkin viikonloppuisin reitillä on paljon paikallisia pyöräilijöitä.
Lue myös: Saila ja Eero viettävät talvet Fuengirolassa: ”Mielikin on kepeämpi auringossa”
5. päivä – Viimeisenä Reinavuori, 65 km
Montes de Málagan luonnonpuisto kaupungin pohjoispuolella on iso, vihreä ja vuoristoinen alue. Kun muualta puut on valtaosin hakattu pois, ylös Reinavuorelle voi ajaa kiemurtelevia teitä pitkin, komeiden metsien keskellä. Hiekkatie on paikoin hyväkuntoinen ja leveä, mutta nousua kertyy noin tuhat korkeusmetriä. Matkan ainoa taukopaikka on herttainen Hotel Humaina.
Vuorelta voi laskea alas komeaa harjannetta pitkin. Sen varrella on muutama pittoreski ravintola.
Yhdessä niistä pyöräilyporukka tarjoaa vieraanvaraisesti juotavaa ja syötävää. Pyöräily yhdistää ja hyvin vähäisellä yhteisellä kielellä meistä tulee ystäviä hetkessä. Juuri tällaiset ennalta-arvaamattomat mukavat hetket ovat parasta Espanjassa.
