Fuerteventura on aktiivilomailijan unelmakohde Kanarialla – Valitse mieluisa laji ja liiku alla auringon!
Aurinkoloman ei tarvitse olla pelkkää löhöilyä. Karunkaunis Fuerteventura on noussut suosituksi aktiivilomakohteeksi, jossa on tekemistä kaikenikäisille ja -kuntoisille liikkujille.
Jumppaajien ikähaitari ulottuu esiteineistä kasikymppisiin.
Fuerteventura, Playitaksen ranta. Aurinko nousee vuorien takaa, ja mainingit vyöryvät laiskasti rantaan. Meri tuoksuu, ja aaltojen kohina sekoittuu joogaohjaajan rauhalliseen ääneen.
”Hengitä, keskity tähän hetkeen, rentoudu. Me emme useinkaan osaa, ehdi tai voi pysähtyä olemaan läsnä hetkessä ja itsessämme, ja silloin kadotamme jotain oleellista elämästä. Ota se takaisin, niin voit olla läsnä toisillekin.”
Menossa on aamun joogahetki saaren keskiosassa sijaitsevalla rannalla. Fuerteventura on pinta-alaltaan toiseksi suurin Kanarian saarista, ja se on pitkään ollut suosittu vesilajien harrastajien, golfaajien, pyöräilijöiden ja luontoretkeilijöiden keskuudessa. Nyt sinne suuntaa myös muita aktiivilomalaisia.
Fuerteventura on aktiivilomailijan paratiisi
Aktiivilomien kysyntä on kasvanut matkatoimistojen mukaan jopa yli 40 prosenttia pandemiaa edeltäneeseen aikaan verrattuna. Eri matkanjärjestäjät ja hotellit tarjoavat sekä valmiita paketteja että itse räätälöitäviä aktiivilomia. Niihin profiloituneissa hotelleissa on hengästyttävä valikoima ohjattuja ryhmäliikuntatunteja lempeästä yin-joogasta spinningiin ja painonnostosta paritanssiin.
Pyöräily- ja juoksulenkeille pääsee omatoimisesti tai ohjatusti, samoin surffaamaan, sukeltamaan ja suppailemaan laudalla. Tennis- ja padelvuoroja löytyy kaikentasoisille pelaajille, myös aloittelijoille, ja altailla järjestetään aikuisten uimakouluja.
Talutetaan vuohia
Vuohen nimi on Feli, ja se on vielä nuori tyttö, alle parivuotias. Se ja muut lauman jäsenet tungeksivat pienen maalaistalon pihalla aitauksensa edessä saksalais-ruotsalais-suomalaisen vaeltajaryhmämme ympärillä.
Saksalaisella Christinalla on kumppaninsa kanssa omavarainen pientila, ja he järjestävät myös retkiä. Matkailijat voivat vaeltaa tilan vuohien kanssa ja kuulla samalla saaren arjesta, luonnosta ja historiasta.
Vuohet tietävät, että kohta lähdetään. Yhteistyöhalua lisäävät retkioppaan osallistujille jakamat maissinjyvät. Ne ovat vuohien herkkua, vähän kuin suklaapalat ihmisille.
Kiskovan vuohen taluttaminen hihnassa voi tuntua hölmöltä, mutta siihen on syynsä. Vaikka autoilijat ovat tottuneita vuohiin ja väistäminen osataan puolin ja toisin, joskus sattuu onnettomuuksia. Tilalliset ja heidän koiransa eivät liioin arvosta peruna- ja tomaattiviljelmille herkuttelemaan rynniviä vuohia.
Kivikkoinen maasto vaatii tukevat kengät
Fuerteventura elää paitsi matkailusta myös maataloudesta. Vuohenmaidosta valmistettu juusto on saaren kansallisruoka ja vientituote. Saarella arvioidaan elävän rutkasti enemmän vuohia kuin pysyviä asukkaita, joita on reilut 100 000.
Karunkauniit punahiekkaiset polut ja paikoin kivikkoinen maasto vaativat mukavat ja tukevat kengät. Opas jakaa selkäreppuja ja vesipulloja. Molemmat kädet on syytä pitää vapaina sekä kiskovan vuohen että tasapainon vuoksi. Vuoristoisella saarella tuulee lähes aina ja nopeat säätilamuutokset ovat mahdollisia, joten myös lämpimämpää vaatetta on hyvä varata.
Makoisa retkilounas
Kun aurinko sukeltaa pilvien takaa ja matka etenee, pitkähihaisista kuoriutuu yksi jos toinen. Vuohet ravaavat vapaiksi päästettynä väljissä ryhmittymissä, pysähtyen välillä nyhtämään suuhunsa maistuvia villikasveja.
Yöllinen sade on raikastanut ilman ja saanut sitkeät kuivan maan kasvit virkistymään. Punaiset, keltaiset ja purppuranväriset kukat hehkuvat väriläiskinä karunkauniissa maisemassa.
Vuohet tietävät, mitä voi syödä ja mitä ei. Mutta ihan kaikkea nekään eivät ymmärrä. Felin suusta pitää kiskoa jätemuovin pala, jota se luulee koostumuksen takia palmunlehdeksi. Noukimme muutakin ihmisten maastoon jättämää muovi- ja metalliroskaa talteen, jotta niistä ei olisi riesaa ympäristölle ja eläimille.
Noin nelituntinen ja kahdeksan kilometrin mittainen vaellus alkaa olla puolivälissä. Vuohet kerätään taas kokoon ja sidotaan odottamaan ihmisten ruokatauon ajaksi. Piknikpaikka on vanhan paimenreitin varrella, ja myös paikalliset tekevät sinne yhä retkiä.
Eväät kaivetaan repuista ja levitetään kiviselle pöydälle: tuoretta patonkia, oliiveja, ja tietenkin vuohenjuustoa, tomaattia ja paprikaa. Kaikki on peräisin joko Christinan tilalta tai muilta lähituottajilta. Oliiviöljy ja sormisuola kruunaavat yksinkertaisen annoksen, joka maistuu patikoinnin jälkeen raikkaassa yläilmassa paremmalta kuin mikään gourmetannos. Juomaksi on punaviiniä, kuten vuohipaimenillakin aikoinaan.
Paluumatkalla Feli kiskoo: se tietää, että ollaan matkalla kotiin, jossa odottavat laumatoverit sekä oma päivällinen. Lenkkitossun nauhan sitominen aiheuttaa äänekästä protestimääkynää, kun muut loittonevat: Mennään, mennään! Ei hätää, ihan hetki.
Iltapäiväaurinkoon ehtii vielä retken jälkeen. Hotellin uima-altaalla on hyvä lepuuttaa jalkoja, kastautua viileässä vedessä ja katsella, miten taivas vaihtaa kirkkaansinisestä väriä vaaleanpunaisen ja purppuran kautta sinimustaan lämpimään pimeyteen.
Hiki virtaa
”Antaa mennä! Pysykää mukana! Vauhtia! Jos jää alle kahdeksan toiston, lennätte huomenna kotiin!”
Hiki virtaa circuit-tunnilla viime vuoden euroviisuvoittajan Loreenin tahtiin, mutta ruotsalaisohjaajan komennot hihkutaan pilke silmäkulmassa.
Sitäkään ei kannata säikähtää, että Fuerteventuran sporttihotellit ovat monien juniori- ja maajoukkuetasonkin urheilijoiden leiripaikka. Oleellista on, että kaikilla ohjatuillakin tunneilla liikutaan ensisijaisesti oman kunnon ja jaksamisen mukaan. Osallistujien ikähaitari ylettyy teineistä kasikymppisiin.
Jos jokin aktiviteetti, kuten tennis, vaatii aiempaa kokemusta, siitä ilmoitetaan erikseen. Kaikille tarkoitetut leikkimieliset jalka- ja lentopallon ”höntsäpelit” keräävät monenkirjavan osallistujajoukon.
Kylä kuin taulusta
Kävelyretki läheiseen Playitaksen kalastajakylään muistuttaa siitä, millaisella saarella ennen elettiin. Unelias, vain kolmensadan asukkaan kylä on kuin taulusta. Vuorenrinteeseen rakennetut valkoiseksi rapatut talot sinisillä ikkunanpuitteilla, niiden edustalla lepäilevät kissat ja oviaukoissa istuskelevat asukkaat kuvaavat sitä rauhallisuutta, jota aktiivilomailijakin kaipaa.
Fuerteventuralle ei tulla remuamaan, vaan nauttimaan auringosta sekä liikunnasta.
Kun kävelee paljain jaloin kalastajaveneiden keskellä pehmeässä hiekassa ja tuntee suolapärskeet iholla, on helppo muistaa joogaohjaajan sanat: joskus ei tarvita kuin tämä hetki, johon pysähtyä.
Toimittaja osallistui Apollomatkojen mediamatkalle.