Tykkylumien taikaa – Lumikenkäretki on huikea elämys Kolin kansallismaisemassa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Talvella Kolin kansallispuistossa on tilaa seikkailla. ”Täällä on ilveksiä, ja viime viikolla nähtiin kärppiä.”
Talvella Kolin kansallispuistossa on tilaa seikkailla. ”Täällä on ilveksiä, ja viime viikolla nähtiin kärppiä.” © Riikka Hurri
Kolin kansallispuistossa pääsee lumikenkäilemään merkittyä reittiä, joka vie katsomaan kuuluisaa kansallismaisemaa.

”Kyllä tuolla saa kunnon hien pintaan, kun lähtee menemään umpihankeen. Hankikannon päällä on pehmoista lunta, se upottaa nyt aika syvälle”, Feel Kolin ohjelmapalveluyrittäjä Irja Tanskanen sanoo.

Irja on viemässä meitä lumikenkäilemään Kolin kansallispuistossa sijaitsevan Luontokeskus Ukon pihasta. Taivaalta sataa suuria märkiä lumihiutaleita ja säätila on lähellä nollaa.

Laitamme lumikengät hetkeksi maahan jäähtymään, jotta lumi ei tarttuisi sisällä lämpimässä olleiden kenkien pitopiikkeihin. Jos lumi tai jää jäävät kiinni kenkien metalliosiin, niiden teho heikkenee.

Odotellessa on aikaa jutella lumikenkäilystä. Kolilla on järjestetty lumikenkäilyretkiä yli 25 vuotta. Lajin pioneeri Matti Eskelinen ehdotti Irjalle lumikenkäilyn tuomista Kolille oltuaan Lapissa lumikenkäilemässä. Hän huomasi lumikenkäilyn terveys- ja virkistysvaikutukset tampatessaan latupohjia lumikengillä niillä kohdin metsää, joissa ei ollut moottorikelkalla tehtyä latua.

Lumikengät ovat paras tapa tutustua talviseen Kolin kansallis­puistoon, sillä alle kilometrin reitti Ukko-Kolille on ainoa talvikävelyreitti.

Lumikengät ovat paras tapa tutustua talviseen Kolin kansallis­puistoon, sillä alle kilometrin reitti Ukko-Kolille on ainoa talvikävelyreitti. © Riikka Hurri

Irja innostui heti, vaikka oli ennen vannoutunut hiihtäjä. Hän kävi Saariselän Kiilopäällä järjestetyllä lumikenkäilyseminaarissa ja Kolille palattuaan alkoi järjestää lumikenkäilyä myös täällä. Koli nousi nopeasti lumikenkäilijöiden suosioon.

Nykyään hän liikkuu enemmän lumikengillä kuin suksilla.

”Mitenkäs se sanonta meneekään? Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki”, hän muistelee Aaro Hellaakosken runoa.

Huippujen reitti Kolin kansallispuistossa

Kolilla pääsee lumikenkäilemään ohjatusti sesongin ulkopuolellakin kerran viikossa. Järjestettyjen retkien lisäksi lumikenkiä voi vuokrata. Kolin kansallispuistossa on lumikenkäilyille merkitty reitti, Huippujen reitti, joka kiertää Ukko-Kolin, Akka-Kolin ja Pahan-Kolin. Noin 1,5 kilometrin matka on merkitty puissa heiluvilla oransseilla nauhoilla, ja reitti sopii myös aloittelijoille.

Sinne mekin lähdemme.

”Nyt on unelmakeli!” Feel Kolin ohjelma­palvelu­yrittäjä Irja Tanskanen (edessä) sanoo pehmeässä hangessa taivaltaessaan.

”Nyt on unelmakeli!” Feel Kolin ohjelma­palvelu­yrittäjä Irja Tanskanen (edessä) sanoo pehmeässä hangessa taivaltaessaan. © Riikka Hurri

Tältä Kolin lumitilanne näytti tammikuun lopussa. Lumi­kengillä kulkeminen sujuu runsaillakin lumilla.

Tältä Kolin lumitilanne näytti tammikuun lopussa. Lumi­kengillä kulkeminen sujuu runsaillakin lumilla. © Riikka Hurri

Lumikengät kiristetään siteillä jalkaan samaan tapaan kuin laskettelumonot. Jalka saa olla kärjessä ja sen pitää olla suorana lumikengän päällä. Jalassa lumikengät tuntuvat yllättävän kevyiltä ja lumi pöllyää jokaisella askeleella.

Ennen kuin lähdemme seikkailemaan vaaroille, harjoittelemme tekniikkaa ensimmäisessä rinteessä tykkylumen peittämien puiden varjoissa.

”Sinulta lähti hyvin tuo vuorokävely. Se on suomalaisille luontevaa. Kun mennään ylös, on tärkeää tuoda ylävartalon painoa eteen. Sauvat ensin ja sitten astutaan reippaasti jalalta toiselle”, Irja neuvoo.

 

© Riikka Hurri

© Riikka Hurri

Alamäkeä laskeutuessa painopistettä lasketaan polvia koukistamalla, näin tasapainon pitäminen on helpompaa ja alas voi tulla myös liu’uttamalla kenkiä esimerkiksi surffaamalla toinen jalka edellä.

Sitten vain metsään! Heti reitin alussa metsässä nököttää mittatikku, joka näyttää tämänhetkisen lumitilanteen. Nyt lunta on maassa vasta noin 70 senttiä. Lumisina talvina luku saattaa olla jopa 1,5 metriä.

Näissä putkirunkoisissa lumikengissä on piikit pohjassa, joten ne pitävät jäisessäkin maastossa.

Näissä putkirunkoisissa lumikengissä on piikit pohjassa, joten ne pitävät jäisessäkin maastossa. © Riikka Hurri

Lumikengät kiristetään siteillä tiukasti, mutta niin, että veri kiertää jaloissa.

Lumikengät kiristetään siteillä tiukasti, mutta niin, että veri kiertää jaloissa. © Riikka Hurri

Lähdemme talsimaan ylös Kolin kolmea huippua, mutta menemme kierroksen käänteisessä järjestyksessä nähdäksemme Ukko-Kolin päältä avautuvan kansallismaiseman ennen hämärän tuloa. Yleensä Ukko-Koli on järjestetyillä retkillä kuin sokerina pohjalla lännen maisemien jälkeen.

Lunta pyryttää ja taivas on harmaa, mutta pidetään peukkuja, että näkisimme ylhäällä vilauksen Pielisestä.

Jo kymmenen minuutin kävelyn jälkeen alkaa tulla mukavasti lämmin. Irja kertoo, että hyvä kunto on hyödyksi lumikenkäillessä. Umpihangessa jalkoja pitää nostella enemmän kuin polkua pitkin kulkiessa. Välillä askel uppoaa hangen pohjaan.

”Tykkään lumikenkäillä tällaisessa vaihtelevassa maastossa, täällä lumikengät pääsevät enemmän oikeuksiinsa kuin tasamaassa”, Irja sanoo.

Lumikenkien lisäksi tarvitaan suurisompaiset sauvat. Kävely­sauvat tai murtomaahiihtosauvat uppoavat liian syvälle.

Lumikenkien lisäksi tarvitaan suurisompaiset sauvat. Kävely­sauvat tai murtomaahiihtosauvat uppoavat liian syvälle. © Riikka Hurri

Kansallismaisema aukeaa Pieliselle

Kun lähestymme huippua, tuuli humisee ja piiskaa viimaa kasvoihin. Kivien ympärille on muodostunut lumikerroksia ja kivet ovat kuin jättimäisiä patsaita. Ukko-Kolin korkein kohta oli kesällä ruuhkainen selfiepaikka, mutta nyt kansallismaiseman luona ei näy ketään.

Kirkkaalla säällä täältä näkisi Venäjälle asti, mutta nyt Pielinenkin on piilossa pilvien takana. Muutama päivä sitten oli niin sankka sumu, että näkymät olivat vielä heikommat.

Lumikenkäilyreitti Huippujen kierros on merkitty oransseilla nauhoilla.

Lumikenkäilyreitti Huippujen kierros on merkitty oransseilla nauhoilla. © Riikka Hurri

Irja varoittaa, ettei kannata mennä katsomaan maisemia aivan jyrkänteen reunalle. Tasamaallakin lumen alla olevien kuusten juurella ja kaatuneiden puunrunkojen kohdalla voi olla onkaloita, joihin jalat voivat upota.

Umpihangen puolella maahan on pudonnut kuusenlatva. Irja sanoo, että puiden alle ei kannata jäädä liian kauaksi aikaa tuijottelemaan maisemia tai valokuvaamaan, sillä tuuli saattaa irrottaa tykkylumen painosta taipuneita latvoja tai oksia puista alas hangelle.

”On tärkeää oppia lukemaan maastoa. Tästä risukosta ei kannata mennä. Kun kiertää, ei jää niin pahasti kiinni.”

Pidemmille retkille kannattaa ottaa lämmintä juomaa.

Pidemmille retkille kannattaa ottaa lämmintä juomaa. © Riikka Hurri

Hiljaisuuden temppeli on suosittu kirkko

Kun olemme lähellä Pahaa-Kolia, yhtäkkiä taivas selkenee ja pysähdymme ihailemaan maisemaa.

Sitten siirrymme hetkeksi kauemmas järvinäkymistä valmiille polulle. Umpihankeen verrattuna kävely tuntuu nyt suorastaan tylsältä. Umpihangessa on enemmän seikkailun tuntua, joten päätämme unohtaa taas polut ja ottaa oikoreitin Akka-Kolille.

Nousu on jyrkkä, ja Irja neuvoo polkemaan jokaisella askeleella kengän alle lumitaskun ja astumaan siihen. Akka-Kolin huipulla näkyy harmaata metsää ja Kolin kylä. Ennen siellä oli yli tuhat asukasta, mutta enää heitä on 260. Talviset maisemat ovat inspiroineet etenkin taiteilija Pekka Halosta.

”Hän maalasi paljain sormin, jotta värit eivät jäätyneet.”

© Riikka Hurri

© Riikka Hurri

Alhaalla Akka-Kolin tuhkanharmaan kallion edessä on risti luontokirkko Hiljaisuuden temppelin merkkinä. Se on vihitty luterilais- ja ortodoksikirkoksi.

”Tämä on suosittu vihkipaikka. Olisin halummut järjestää oman lapseni ristiäiset täällä, mutta hän syntyi lokakuussa ja silloin olisi ollut jo vähän liian kylmä”, Irja kertoo.

On aivan hiljaista, ja puheemme vaimenee huomaamatta kuiskaukseksi. Irja kaivaa repusta termospullon ja tarjoaa kuumaa mehua.

Kun mehut on juotu, hyppelemme umpihangessa tehden omia polkujamme ja rinteitä alas lasketellen.

Perillä alkaa olla hämärää. Olemme kiertäneet vain 1,5 kilometrin lenkin, mutta tuntuu kuin olisimme samoilleet pidemmänkin matkan.

Lue myös: Ikiaikainen Toivonpolku avaa maiseman Pieliselle – Nurmeksen Kohtavaara säilyy elinvoimaisena talkooväen voimin

X